Uhanalainen laji: tekli
Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on harvinaislaatuinen laji.
Ympäristön ylläpitopalvelut hoitaa karkeasti sanoen kadut, puistot, leikki- ja liikuntapaikat sekä taimiston ja metsien hoidon ja esim. myrskyvahingoista ja kaivutöistä johtuvat korjaukset (mm. päällystykset). Maarakennuspalvelut rakentaa ja peruskorjaa edellisten lisäksi vesi- ja viemäriverkostot sekä tekee yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä maastomittaus- ja pohjatutkimuspalveluita.
Tekli on onnistunut sinnittelemään vuosikausia jatkuvasta reviirin pienenemisestä huolimatta. Toimintaa on ”tehostettu” rekrytointikiellolla ja ”hyödyntämällä eläköityminen täysimääräisesti”. Kehittäminen on ollut todellisuudessa supistamista. Järjestelmällinen hidas näivettäminen ja alasajo ei kuitenkaan nähtävästi riitä.
Mitä nyt taas?
Oulun kaupungin omistajapoliittista ohjelmaa valmisteltiin viime keväänä lausuntokierroksella ja se oli hyväksyntää vaille valmis valtuustolle vietäväksi jo toukokuussa. Yhtäkkiä syyskuun konsernijaoston kokouksessa jo kertaalleen valmisteltuun asiakirjaan olikin tullut muutos. Tekninen liikelaitos sulautuisi Serviisin ja Tilakeskuksen kanssa samaan liikelaitokseen. Teklin ympäristön ylläpitopalvelut ja maanrakennuspalvelut lakkautettaisiin 1.1.2019 alkaen. Tämä esitys ei edes ollut kirjattuna kokouksen esityslistaan päätösesitykseksi, vaan se muotoiltiin kokouksessa. Henkilöstöpoliittisesti päätös meni päin perää: Teklin työntekijät saivat lukea seuraavan aamun Kalevasta hommiensa loppuvan. Hieno alku myös kaupungin uudelle henkilöstöjohtajalle (Ville Urponen aloittaa virassa lokakuussa).
”Kesäkuussa 2017 valmistunut” maanrakennustyömaa kuvattuna syyskuun lopussa 2017.
Linjaus vailla perusteita
Omistajapoliittisen ohjelman hyväksynnän jälkeen edetään omistajapoliittiseen toimenpideohjelmaan, jossa määritellään, miten Teklin alta lakkautetut toiminnot jatkossa järjestettäisiin. Vaihtoehtojahan kuulemma on: siirto Oulun Veden (!) alle tai Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluihin. Tai sitten se todennäköisin: yksityistetään kaikki ostopalveluiksi. Olihan jo aiempi kehittämislinjaus muotoa ”Tavoitteena on, että Oulun teknisen liikelaitoksen osuus kaupungin palvelujen tuottajana pienenee ––.”
Teklin osastojen lakkauttamisen perusteeksi ei olla kuitenkaan esitetty organisaation rakenteeseen tai hallinnon kevenemiseen liittyviä perusteita, saati (vasemmiston ajaman) tilaaja-tuottajamallin lopettamista. Ainoa esitetty peruste on ollut yksikkötyötunnin vertailuhinta, tosin unohtaen sen yksityiskohdan, että yksikköhinnat ovat vertailukelvottomia, kun Tekli pääosin hoitaa vaativammat kohteet itse. Tekli valvoo myös ostopalvelu-urakat. Lisäksi Tekli on voinut omalla kalustollaan tulla turvaamaan palvelutason riittävyyttä haastavissa olosuhteissa. Mielestäni Teklin lakkauttaminen on harkitsematon, puhtaasti ideologinen esitys, jonka jatkovaikutuksia ei olla osattu arvioida.
Eihän tästä tykkää yrittäjäkään
Paljon suitsutettu elinvoimanäkökulma meinaa nyt jäädä linjausten jalkoihin. On muotia ajaa kaiken päätöksenteon tueksi yrvaa eli yritysvaikutusten arviointia. Tottakai tässäkin tapauksessa asianmukainen yrva kuuluisi tehdä: julkisen toiminnan alasajohan vaikuttaa merkittävästi yritysten toimintaan – eikä aina positiivisella tavalla! Paitsi että julkisen toimijan poistuminen avaa tilaa markkinaehtoiselle toiminnalle, se avaa tilaa toisentyyppiselle toiminnalle, kuin mikä tällä hetkellä markkinassa toimii. Tekli tilaa tälläkin hetkellä melkein 50 % kohteista alihankkijoilta. Jos isommat ja vaativammat urakat lähdetään kilpailuttamaan, ovat muutkin kuin paikalliset pienyritykset kiinnostuneita. Hankintatoimen ja -renkaan mallin tuntien urakoita ei suinkaan pilkottaisi, vaan lopulta pystyäkseen osallistumaan kilpailuun, tulee yrityksen kasvattaa omaa osaamistaan kattamaan myös nämä vaativammat urakat sekä kasvattaa volyymiaan niin, että monikansallisten yhtiöiden listahinnat tulee päihitetyksi. Muistammehan jeesustelun muutaman vuoden takaa, kun kävi ilmi, että kaupungintalon kukkaistutuksia hoitaa brittiläisen firman virolaiset ja puolalaiset puutarhurit.
…saati veronmaksaja.
Ja jos yllä esittämäni kauhuskenaario kilpailun kiristymisestä ja hinnanpoljennasta ei huoleta yrittäjää, niin veronmaksajaa varmasti kiinnostaa millä aikataululla yksityistetyn toiminnan hinnat alkavat nousta, kun julkinen toiminta ei sääntele hintatasoa.
Ote konsernijaoston pöytäkirjasta 11.9.2017. Kokonaisuuden ymmärtäminen mainittu.
Missä asiantuntijuus?
Kaiken huippu kupletin juonessa on se, että Oulun elinkeino- ja työllisyysasioista huolehtivalta BusinessOulu liikelaitokselta ei pyydetty lausuntoa asiassa.
Tekli on osaltaan toteuttanut kaupungin työllistämisohjelmaa tarjoamalla oppisopimus-, työkokeilu-, palkkatuki-, harjoittelu- sekä kesätyöpaikkoja. Yksityistämissuunnitelmia vastaan olisivat myös yritykset, mikäli niiden tulisi työllistää keski-iältään jo varsin korkeassa iässä olevat Teklin 180 työntekijää – liikkeenluovutusperiaatteella.
Suojelun arvoinen Tekli
Näin lyhyellä aikataululla kyhätty lakkautusskenaario on niin kummallinen, että väistämättä käy mielessä, mitä tämän varjossa valmistellaankaan. Vai onko Teklin osastojen lakkauttamisesta rakennettu lehmänkauppojen valuuttaa – näin päätöntä esitystä ei halutakaan toteuttaa, mutta kun uhka on rakennettu, voidaan vastakauppana sopia vaikka jostain muusta. Vaikka jonkin toisen harvinaislaatuisen ja uhanalaisen asian säilyttämisestä.
Peruspalvelut ovat yrityspalveluja
Oulun kaupunki sijoittui (vasta) 13. sijalle Elinkeinoelämän Keskusliiton toteuttamassa Kuntaranking 2017 -selvityksessä helmikuulla. Toukokuussa 2016 vierailin Porissa Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa kuulemassa yrittäjäbarometrin tuloksia Pohjois-Pohjanmaalta. Top-joukkoon ei Oulu silloinkaan päässyt.
Pääsääntöisesti kunnat saavat lähinnä tyydyttäviä arvosanoja tämäntyyppisissä kyselyissä. Vastaajayritysten jakauma toimialoittain on kovasti vinoutunut päätellen siitä, mihin osa-alueisiin palaute kohdistuu. Kovinta kritiikkiä saavat mm. kunnan hankintapolitiikka, yritysten tasapuolinen kohtelu sekä maankäytön byrokraattisuus.
Yrittäjien asialle profiloituneet puolueet toimivat kuitenkin valtuustoissa omien taustajoukkojensa linjauksia vastaan.
EK:n mukaan hyvän yritysilmaston elementtejä on muun muassa päätöksenteon yritysvaikutusten arviointi. Valtaosa oikean siiven päättäjistä ei esimerkiksi viime kesäisen kouluverkkokäsittelyn yhteydessä ymmärtänyt, millaisen ostovoiman kolon kuntakeskuksesta lakkautettava lukio jättäisi. Lukion mukana nuoret siirtyisivät käyttämään kanta-Oulun palveluja, ja entisen kuntakeskuksen vetovoima hiipuisi nuorten mukana.
Oulu kampanjoi viime tammikuussa Helsingin asematunnelissa tunnelmakuvilla Oulusta. Ehkä se jossain määrin myös saavutti kohdeyleisönsä, kotiseutukaipuiset koodarit. Oulun ICT-sektori työllistää jo nimittäin enemmän väkeä kuin Nokian kultavuosina, ja tietyillä korkean osaamisen pistealoilla on työvoimapula. Uskon kuitenkin, että stadilaistuneen ohjelmoijan tai insinöörin muuttopäätöstä Ouluun siivittää paremminkin tieto siitä, että myös Oulussa arki pelaa: lapset saavat päivähoitopaikan (vaikka puoliso olisi työttömänä!), kouluun on turvallista kulkea, bussilla pääsee ja tiet aurataan riittävän usein. Työn vastapainoksi on harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria mieltä ja terveyttä ylläpitämään. Toimialasta tai yrityksen koosta riippumatta yritysten tasapuolista kohtelua edistää varmasti eniten tasapuoliset toimintaedellytykset: kattavat, laadukkaat ja saavutettavat kuntapalvelut.
Minusta on ristiriitaista, että kunta määritellään yrittäjämyönteiseksi tai -vastaiseksi sen perusteella, miten paljon – tai vähän – kunta antaa omia palvelujaan yritysten toteutettavaksi. Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa keskustelu yrittäjien toiveista kiteytyi vain ja ainoastaan hankintoihin ja hankintatoimen kehittämiseen. Allekirjoittaneelle tuli vahva tunne siitä, että paikalla oli enimmäkseen yrityksiä, joiden ainoa asiakas on julkinen sektori. Entä ne yritykset, joille kunta ei ole asiakas?
Minä ihan luulin, että yrityksen tehtävä olisi tuottaa omistajilleen voittoa, eikä ulosmitata verovaroja. Suomen viennin pienuudesta valitetaan koko ajan. Eihän se edistä vientiä, että yritykset enenevässä määrin hoitavat kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tällä menolla markkinat kääntyvät sisäänpäin. Yritysten tulisi ennemmin innovoida ja kehittää vientituotteita ja -palveluja, kuin haalia verovaroilla tuotettavia palveluja itselleen automaattitoteutuksella – ja laskutuksella – hoidettavaksi. Toki yritykset voivat ja niiden pitää olla mukana tuottamassa ja kehittämässä kuntapalveluita. Esim. kaupungin on ihan hulluutta pitää omaa perunamaata, kirjapainoa, leipomoa tai betonimyllyä, tai kehittää ohjelmistotuotetta tai rakentaa itse.
Yrittäjien etua ajaviksi itsensä mieltävät puolueet eivät kuitenkaan kritisoi nykyään vallitsevaa trendiä, jonka mukaan kunnat yhtiöittävät voimakkaasti omia palvelujaan, jotka sitten tosiasiallisesti siirtyvät markkinoille kilpailemaan yritysten kanssa. Kun kunnan vanha liikelaitos keskittää vahvasti toimintaansa ja rakentaa kilpailukykyään muuttuessaan yhtiöksi, on pienemmät yksityiset toimijat pulassa ja liiketoiminnan myynti isommalle ketjulle edessä. Tähän kehitykseen ei välttämättä tarvita edes yhtiörakennetta, voimakkaasta ulkoistamisesta johtuva ilmiö näkyy jo nyt palvelusetelillä tuotetussa varhaiskasvatuksessa. Onko sitten parempi siirtyä julkisesta liikelaitoksesta kansainvälisen pörssiyhtiön monopoliin? Julkisomisteiset yhtiöt ovat keino hallita hinnankehitystä. Kunnon kapitalistinhan pitäisi vastustaa tällaista markkinoita vääristävää kehitystä.
EK:n mukaan yrittäjämyönteinen kunta myös huolehtii infrastaan, toimivasta yhdyskuntatekniikasta ja korjaa niitä suunnitelmallisesti. ”Korjausvelka pysyy kurissa ja kuntatalous tasapainossa”. Kuitenkin porvaripuolueet ovat torppaamassa investoinnit tiivistämällä ja keskittämällä toimintaa palvelualueesta riippumatta. Porvareiden paniikkipuhe velanotosta on myös virheellistä: syömävelkaa ei olla otettu, vaan Oulun n. 4000 euron laina per asukas johtuu investoinneista, kuten koulu- ja väylärakentamisesta, jotka ovat itse asiassa ostoja alueen yrityksiltä. Jos lopetamme velanoton, lopetamme myös hankinnat: 2016 tilinpäätöksessä Oulun kaupungin 1,3 miljardin euron budjetista yli 400 miljoonaa euroa oli palvelu- tavara- ja materiaalihankintoja yksityiseltä sektorilta.
Oulun kaupunki ei voi mitään sille, että keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja. (Parasta olisi ollut jättää tekemättä maankäytöllinen ratkaisu, joka keskustan tyhjensi…) Oulun kaupunki ei omista tai vuokraa niitä. Sanoisinko jopa, että markkinat hoitaa tilanteen: kunhan kiinteistöjen omistajien hintapyyntö kohtaa kiinnostuneen hintatason, syntyy kauppa. Näinhän sen pitäisi toimia. Kaavoituksesta ja luvituksesta täytyy vielä sanoa, että tälläkin hetkellä Yhdyskuntapalvelut kampanjoi rummuttaen yrityksiä odottavia 130:a valmista yritystonttia. Tervetuloa Ouluun!
