Kansalaisaloitteella voi vaikuttaa: #vesionmeidän
Selvä kuin vesi. Vesi vanhin voitehista. Elämän vesi. Tosi kuin vesi.
Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan avattiin allekirjoituksille kansalaisaloite.fi -palvelussa perjantaina 31. tammikuuta ja jo seuraavana aamupäivänä aloite sai täyteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta. Yhtenä aloitteen alullepanijoista kiitän lämpimästi kaikkia aloitteen kannattajia ja tukijoita!
Ajatus aloitteesta lähti suivaantumisesta Jyväskylän kaupungin vesihuollon yksityistämissuunnitelmiin. Kaupunki selvittää parhaillaan kunnan energiayhtiöön osana kuuluvan vesihuollon vähemmistöosuuden myymistä yksityiselle, kaupalliselle toimijalle. Samoilla vesillä seilaavat myös Ähtäri ja Lahti. Alkuvuodesta myös monet Carunan asiakkaat pöyristyivät sähkön siirtolaskun suuruutta, ja netti täyttyi muisteluista, miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin: miksi Fortum meni myymään omaisuutensa ulkomaiselle toimijalle (tästä tapahtumien kulusta löytyy muuten hyvä katsaus Vasemmistoliiton nettisivuilta).
Oli erittäin kiinnostava nähdä, miten aloite eteni viraalisti ja allekirjoituksia alkoi tulla huimaa tahtia. Aloitteen julkaisun aikaan tiedotusvälineillä sattui olemaan parempaa uutisoitavaa, kuten Brexit, koronavirus sekä kevään työmarkkinakierros ja käynnistyneet lakot, joten median vetoapua emme aloitteelle saaneet kuin vasta sitten, kun tarvittava määrä kannatuksia oli jo kasassa. Internetin ihmeellisessä maailmassa asiaa puolsivat mitä moninaisemmat tahot mitä erilaisimmista ajatussuunnista. On todettava, että tässä mielessä sosialismi on suomalaisten sydämessä. Eräälläkin tunnetulla foorumilla ihmeteltiin, että
”Mitä? Kommarithan ovat oikeassa!”
Miksi ei yksityiselle vesihuollolle?
Kuten aloitteessakin perustelemme:
”Vesihuoltoon ei voi juurikaan syntyä kilpailua sen ollessa niin sanottu luonnollinen monopoli, jossa vain yksi toimija kykenee toimimaan markkinoilla. Ei ole millään tapaa realismia, että jollekin paikkakunnalle Suomessa rakennetaan kilpaileva vesihuoltoverkosto (esim. vesijohtoverkosto) jo olemassa olevan rinnalle.
Maailmalla on paljon huonoja kokemuksia vesihuollon yksityistämisestä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tämä on nostanut veden hintaa yksittäisille kuluttajille ja samalla veden jakeluongelmat ovat lisääntyneet. Veden laatutaso on laskenut huomattavalla tavalla ja yritykset ovat tehneet huomattavan paljon voittoa tällä luonnollisella monopolilla.
Monet kaupungit Euroopassa (esim. Berliini ja Pariisi) ovat ottaneet uudelleen omistuksensa yksityistetyn vesihuollon siinä ilmenneiden suurten ongelmien myötä.”
Suomessa yksityistämisvimma tuntuu olevan kuntien keino helpottaa lyhytnäköisesti budjettipaineita. Yksityistetty tai ulkoistettu on jo sote-kokonaisuuksia, kuten Kemissä tai Päijät-Hämeessä, jossa hyvinvointiyhtymä jäisi vähemmistöosakkaaksi terveysjätin kanssa perustettavaan yhteisyritykseen. Onpa kilpailulle avaamista ehdotettu rataverkkojenkin osalta – ihmettelen, miten joku toinen operaattori voisi ajella edullisemmin tai nopeammin samoilla raiteilla ja samalla kalustolla, mitä valtionyhtiöltä jäisi käyttöön.
Miksi kansalaisaloite?
Hollannissa ja Ruotsissa on jo lainsäädäntöä vesihuollon omistuksen julkisuuteen sekä voiton rajaamiseen. Nykyinen vesihuoltolakimme mahdollistaa yksityiselle vesihuoltotoimijalle ”kohtuullisen tuoton”, mutta kohtuuden rajaa ei ole määritelty.
Aloitteen aukioloaikana on tullut muutamia kysymyksiä liittyen siihen, miksi teimme aloitteen, vaikka Vasemmistoliitto on hallituksessa. Lyhyesti sanottuna: halusimme nostaa asian keskusteluun, koska uskoimme asialla olevan kannatusta yli puoluerajojen ja näin tuoda painetta niin Jyväskylän päätöksentekoon kuin keskustalaisen ministerin Jari Lepän johdossa olevaan maa- ja metsätalousministeriöön uutta vesihuoltolakia valmistellessa. Jyväskylän tapahtumiin nähden uusi ehdotettu lainsäädäntö ei ehtisi puuttua peliin, sillä määräaika vesihuoltouudistukselle on kolme vuotta. Jatkamme kannatusilmoitusten keräämistä vielä jonkin aikaa laajan mielenilmauksen mahdollistamiseksi.
Kansalaisaloitteen suosio mahdollistaa myös laajemman poliittisen keskustelun, ja onkin ollut ilo nähdä, kuinka useiden eduskuntapuolueiden merkittävät henkilöt ovat ilmaisseet tukensa aloitteen sisällölle – ja vielä laajemmin, myös sähkönsiirron myynnissä tehtyjen virheiden korjaamiseen. Viime päivinä uutisoidut sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisesta johtuvat ongelmat ovat seuraava luonnollinen keskustelun kohde.
Siis: kiitos allekirjoittajille ja kippis!
Vesi on meidän -aloitteen alullepanijat:
Joona Mielonen, Kotka
Olli Kohonen, Oulu
Hilkka Haaga, Oulu
Vesa Plath, Jyväskylä
Heidi Hietalahti, Oulu
Jouni Jussinniemi, Pyhäjärvi
Uhanalainen laji: tekli
Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on harvinaislaatuinen laji.
Ympäristön ylläpitopalvelut hoitaa karkeasti sanoen kadut, puistot, leikki- ja liikuntapaikat sekä taimiston ja metsien hoidon ja esim. myrskyvahingoista ja kaivutöistä johtuvat korjaukset (mm. päällystykset). Maarakennuspalvelut rakentaa ja peruskorjaa edellisten lisäksi vesi- ja viemäriverkostot sekä tekee yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä maastomittaus- ja pohjatutkimuspalveluita.
Tekli on onnistunut sinnittelemään vuosikausia jatkuvasta reviirin pienenemisestä huolimatta. Toimintaa on ”tehostettu” rekrytointikiellolla ja ”hyödyntämällä eläköityminen täysimääräisesti”. Kehittäminen on ollut todellisuudessa supistamista. Järjestelmällinen hidas näivettäminen ja alasajo ei kuitenkaan nähtävästi riitä.
Mitä nyt taas?
Oulun kaupungin omistajapoliittista ohjelmaa valmisteltiin viime keväänä lausuntokierroksella ja se oli hyväksyntää vaille valmis valtuustolle vietäväksi jo toukokuussa. Yhtäkkiä syyskuun konsernijaoston kokouksessa jo kertaalleen valmisteltuun asiakirjaan olikin tullut muutos. Tekninen liikelaitos sulautuisi Serviisin ja Tilakeskuksen kanssa samaan liikelaitokseen. Teklin ympäristön ylläpitopalvelut ja maanrakennuspalvelut lakkautettaisiin 1.1.2019 alkaen. Tämä esitys ei edes ollut kirjattuna kokouksen esityslistaan päätösesitykseksi, vaan se muotoiltiin kokouksessa. Henkilöstöpoliittisesti päätös meni päin perää: Teklin työntekijät saivat lukea seuraavan aamun Kalevasta hommiensa loppuvan. Hieno alku myös kaupungin uudelle henkilöstöjohtajalle (Ville Urponen aloittaa virassa lokakuussa).
”Kesäkuussa 2017 valmistunut” maanrakennustyömaa kuvattuna syyskuun lopussa 2017.
Linjaus vailla perusteita
Omistajapoliittisen ohjelman hyväksynnän jälkeen edetään omistajapoliittiseen toimenpideohjelmaan, jossa määritellään, miten Teklin alta lakkautetut toiminnot jatkossa järjestettäisiin. Vaihtoehtojahan kuulemma on: siirto Oulun Veden (!) alle tai Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluihin. Tai sitten se todennäköisin: yksityistetään kaikki ostopalveluiksi. Olihan jo aiempi kehittämislinjaus muotoa ”Tavoitteena on, että Oulun teknisen liikelaitoksen osuus kaupungin palvelujen tuottajana pienenee ––.”
Teklin osastojen lakkauttamisen perusteeksi ei olla kuitenkaan esitetty organisaation rakenteeseen tai hallinnon kevenemiseen liittyviä perusteita, saati (vasemmiston ajaman) tilaaja-tuottajamallin lopettamista. Ainoa esitetty peruste on ollut yksikkötyötunnin vertailuhinta, tosin unohtaen sen yksityiskohdan, että yksikköhinnat ovat vertailukelvottomia, kun Tekli pääosin hoitaa vaativammat kohteet itse. Tekli valvoo myös ostopalvelu-urakat. Lisäksi Tekli on voinut omalla kalustollaan tulla turvaamaan palvelutason riittävyyttä haastavissa olosuhteissa. Mielestäni Teklin lakkauttaminen on harkitsematon, puhtaasti ideologinen esitys, jonka jatkovaikutuksia ei olla osattu arvioida.
Eihän tästä tykkää yrittäjäkään
Paljon suitsutettu elinvoimanäkökulma meinaa nyt jäädä linjausten jalkoihin. On muotia ajaa kaiken päätöksenteon tueksi yrvaa eli yritysvaikutusten arviointia. Tottakai tässäkin tapauksessa asianmukainen yrva kuuluisi tehdä: julkisen toiminnan alasajohan vaikuttaa merkittävästi yritysten toimintaan – eikä aina positiivisella tavalla! Paitsi että julkisen toimijan poistuminen avaa tilaa markkinaehtoiselle toiminnalle, se avaa tilaa toisentyyppiselle toiminnalle, kuin mikä tällä hetkellä markkinassa toimii. Tekli tilaa tälläkin hetkellä melkein 50 % kohteista alihankkijoilta. Jos isommat ja vaativammat urakat lähdetään kilpailuttamaan, ovat muutkin kuin paikalliset pienyritykset kiinnostuneita. Hankintatoimen ja -renkaan mallin tuntien urakoita ei suinkaan pilkottaisi, vaan lopulta pystyäkseen osallistumaan kilpailuun, tulee yrityksen kasvattaa omaa osaamistaan kattamaan myös nämä vaativammat urakat sekä kasvattaa volyymiaan niin, että monikansallisten yhtiöiden listahinnat tulee päihitetyksi. Muistammehan jeesustelun muutaman vuoden takaa, kun kävi ilmi, että kaupungintalon kukkaistutuksia hoitaa brittiläisen firman virolaiset ja puolalaiset puutarhurit.
…saati veronmaksaja.
Ja jos yllä esittämäni kauhuskenaario kilpailun kiristymisestä ja hinnanpoljennasta ei huoleta yrittäjää, niin veronmaksajaa varmasti kiinnostaa millä aikataululla yksityistetyn toiminnan hinnat alkavat nousta, kun julkinen toiminta ei sääntele hintatasoa.
Ote konsernijaoston pöytäkirjasta 11.9.2017. Kokonaisuuden ymmärtäminen mainittu.
Missä asiantuntijuus?
Kaiken huippu kupletin juonessa on se, että Oulun elinkeino- ja työllisyysasioista huolehtivalta BusinessOulu liikelaitokselta ei pyydetty lausuntoa asiassa.
Tekli on osaltaan toteuttanut kaupungin työllistämisohjelmaa tarjoamalla oppisopimus-, työkokeilu-, palkkatuki-, harjoittelu- sekä kesätyöpaikkoja. Yksityistämissuunnitelmia vastaan olisivat myös yritykset, mikäli niiden tulisi työllistää keski-iältään jo varsin korkeassa iässä olevat Teklin 180 työntekijää – liikkeenluovutusperiaatteella.
Suojelun arvoinen Tekli
Näin lyhyellä aikataululla kyhätty lakkautusskenaario on niin kummallinen, että väistämättä käy mielessä, mitä tämän varjossa valmistellaankaan. Vai onko Teklin osastojen lakkauttamisesta rakennettu lehmänkauppojen valuuttaa – näin päätöntä esitystä ei halutakaan toteuttaa, mutta kun uhka on rakennettu, voidaan vastakauppana sopia vaikka jostain muusta. Vaikka jonkin toisen harvinaislaatuisen ja uhanalaisen asian säilyttämisestä.
Hyvä yritys!
On se vaikeaa olla useampi hattu päässä. Olen uusvasisti. Ihmiarvon kannattaja. Erilaisuuden ymmärtäjä. Rehellisen työn kannattaja. Ja vielä osuuskuntayrittäjä.
Liityin osuuskuntaan vuonna 2008, kun EU kertoi työnantajalleni että tässä hankkeessa ei saa olla palkkakuluja, vain ostopalveluja. Meistä työntekijöistä muutamat kaavailivat oman firman perustamista, mutta verottaja totesi tilanteemme veronkierroksi; jos yrityksellämme on pääsääntöisesti yksi asiakas, ja se on entinen työnantaja, ei tilanne näyttänyt hyvältä edes paperilla. Lopulta osuuskunnan jäsenyys ja ”pakkoyrittäjyys” kohdallani on toiminut erittäin hyvin tarjoten sivutoimista elantoa silloin, kun ostopalvelu on hallinnollisesti kepein tapa tarjota työtään. Ja osuuskuntatoverit ovat mainioita tyyppejä.
Suomen yrittäjien kunnallisvaaliohjelman keskeiset tavoitteet tälle syksylle ovat:
1. Kunnan päätöksenteon tulee olla yrityslähtöistä.
2. Kunnassa tulee olla elinkeinopoliittinen ohjelma, joka sisältää palvelustrategian, hankintastrategian ja yritysvaikutusten arvioinnin.
3. Kunnan liikelaitokset ja yhtiöt eivät saa aiheuttaa markkinahäiriöitä.
Kyllä, olen samaa ja eri mieltä.
Ensinnäkin mielestäni kunnan päätöksenteon tulee olla ihmis- ei yrityslähtöistä. Yrittäjätkin ovat luullakseni ihmisiä. Yritystoiminta yritystoiminnan vuoksi tai vaikka rakennusinvestointien ohjaaminen yritysten hyödyksi sen sijaan, että kireällä ryhtiliikkeellä saataisiin järjestettyä kaikki tarvittavat laitospaikat vanhustenhoitoon, on mielestäni itsekeskeistä ajattelua. Satsaus yrityksiin on väline, ei itseisarvo. Ihmisiin satsaaminen on itseisarvo.
Kyllä, kunnassa on oltava tietoisia siitä miten palvelut ja hankinnat vaikuttavat alueen yritysten toimintaan. Hankintoja on pilkottava osiin niin, että isojenkin kokonaisuuksien hankinta on mahdollista paikallisten toimijoiden voimin. Alueelta ostetut palvelut tuovat verotuloja alueelle ja työllsitävät alueen ihmisiä. Omavaraisuus tiettyjen hyödykkeiden osalta auttaa säästämään kunnan hankinnoissa ja voi olla ekologisempaa. Oman tarpeen ylittävästä tuotannosta voidaan odottaa tuloja alueen ulkopuolelta. Ei se ole sen kummempaa (tekisi mieleni lisätä: Ihan tavallisia asioita!)
On totta, että Oulussa on vähemmän pk-yrityksiä kuin muualla Suomessa. Toisaalta se voi johtua siitä, että meillä OLI isoja yrityksiä, jotka ahmaisivat pienempiä alihankkijoita. Toisaalta taas Oulussa toimii paljon julkishallinnon elimiä: Oulu on oikeastaan Pohjois-Suomen elinkeinokeskus. Meillä on mm. ELY-keskus, yliopisto, ammattikorkeakoulu ja monet muut toimijat, jotka pitävät alueen asiantuntijoita pois yrityssektorilta, jos nyt niin voi sanoa.
Vasemmiston kovin negatiivinen suhtautuminen ulkoistamiseen suuntautuu eniten terveyspalvelujen ulkoistamiseen, ei niinkään yleisesti yrittäjyyttä kohtaan. Sattuipa omallekin kohdalle, että kun kipu oli kova ja jono omaan teekoohon vielä kovempi, menin yksityiselle vastaanotolle. Lääkäri kirjoitti 10 minuutin sessiosta 30 min laskun, ”koska siitä saa paremmat Kelan korvaukset”. Tutkimukset hän määräsi julkiselle puolelle OYSiin ja tutkimuksia seurannut operaatio toteutettiin OYS:n Avohoitotalossa. Hän operoi itse. Mikä tässä kuviossa on normaalia? Mikä on reilua siinä, että yksityinen lääkäriasema hoitaa hoitoketjun helpoimman osan kovimmalla katteella?
Yhteiskuntavastuuta penäisin myös verosuunnittelua harjoittavilta yrityksiltä. Juuri tänään uutisoitiin ”Napapiirin korkokikkailusta”. Valtion yritystuet ohjattiin ulkomaille emäkonsernilta tarpeettomasti otetun lainan ylisuurina korkoina. Hei, kyllä isot pojat osaa pelata. Tähän verrattuna kolmen työttömäksi jäävän medianomin viritys perustaa oma yritys ja tulla heti torpatuksi ”veropetoksen” nimissä tuntuu aika kohtuuttomalta.
Ja vielä markkinahäiriöistä. Suomen Yrittäjien pj Mikko Simonlinna vaatii, että ”Kuntien tulee itse linjata selkeät säännöt, missä palveluissa kuntaomisteiset tahot toimivat. Linjauksen tulee varmistaa, etteivät nämä toimi aloilla, joissa on yksityistä tarjontaa.” Piru Raamattua lukien lause tarkoittaa kaikkien kunnan palvelujen ulkoistamista. Terveyspalveluja tarjotaan yksityisen sektorin puolella. Koulutusta tarjotaan yksityisen sektorin puolella. Samoin liikuntapalveluja, kulttuuripalveluja, maankäytön suunnittelun palveluja, kuljetuspalveluja, jätehuoltoa… Vai tarkoittikohan Simonlinna, ettei kaupunki saisi alkaa myydä vaatteita ja pikaruokaa?
Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät uutisoi eilen, että tänä vuonna kunnallisvaaleissa on ehdolla ennätysmäärä yrittäjiä. Toivon vain, että tästä porukasta läpi menevillä on hyvä yritys. Sellainen, joka tuntee vastuunsa yhteiskunnassa, tuo toimeentuloa ja levittää hyvinvointia, eikä sellainen, joka imee ympäriltään elinvoimaa.
PS. Julkaisin aiemmin tänään sidonnaisuuteni elinkeinokeinoelämän, etujärjestöjen tai erilaisten yhteisöjen suuntaan nettisivuillani.
Toim. huom. 4.9.2013: Sidonnaisuuteni löytyvät myös Oulun kaupungin nettisivuilta.
