Nyt pää kylmänä!
Oulu leikkaa kouluilta ja terveyskeskuksilta, jotta saataisiin tehtyä palveluverkko, jotta ei tarvitsisi leikata kouluilta ja terveyskeskuksilta.
Oulun kaupunki on hyväksynyt muutosohjelman, joka tavoitteena on 40 miljoonan säästöt vuoteen 2020 mennessä. Muutosohjelman hyväksyessään kaupunginhallitus hyväksyi palveluverkkoselvityksen käynnistämisen. Virkamiesten selvittämät palveluverkon vaihtoehdot esiteltiin kaupunginhallitukselle helmikuussa. Palveluverkkosuunnitelman tavoite on löytää rakenteellisia ratkaisuja, eli idea on siinä, että toimintoja on vähemmissä toimipisteissä, jolloin käyttötalouden ja kiinteistöjen kustannuksia saadaan pienennettyä synergiaeduilla ja vähemmillä neliöillä. Trendihokema on ”säästetään seinistä, ei henkilöstöstä” – mutta mitä nyt tapahtuukaan?
Rakenteellinen ratkaisu edellyttää usein investointia. Jos lainaa ei saa ottaa eikä veroja nostaa, on ainoa mahdollisuus rahoittaa palveluverkon muutokset käyttötaloudesta – siis tehdä juuri se pahin, minkä takia rakenteellisia ratkaisut ylipäätään tulisi tehdä.
Mitä tapahtui viime vuonna – ja kuluneella viikolla?
Maanantaina 21.5. kaupunginhallitus käsitteli ensi vuoden talousarvion suunnitteluohjetta. Suunnitteluohje antaa hallintokunnille euromäärän, johon toiminta tulee sopeuttaa. Hallintokunnat valmistelivat omaa esitystään muutosohjelman ja jo tehtyjen päätösten kustannusvaikutusten valossa. Käsittelyn aikana kävi ilmi, että hallintokuntien esittämästä tasosta oltaisiin leikkaamassa jo suunnitteluvaiheessa 5 miljoonaa euroa niin sivistys- ja kulttuuripalveluiden kuin hyvinvointilautakunnan raamista.
Viime syksynä kiisteltiin siitä, onko sikun 5 miljoonan raamileikkaus, jonka kaupunginjohtaja toi elokuussa oman esityksensä pohjaksi, jo raamissa vai ei. Kun 5 miljoonan korotusta esitettiin vasta syksyllä kaupunginjohtajan esityksen yhteydessä, annettiin ymmärtää, että tämän tyyppinen esitys olisi pitänyt tehdä jo aiemmassa käsittelyvaiheessa, jotta se oltaisiin voitu huomioida raamissa. Siksi vihreiden Jaana Isohätälä teki esityksen, että nämä raamista supistetut 5 miljoonaa olisivat hallintokuntien käytössä. Kannatin Jaanan esitystä, mutta jäimme vihreiden kanssa äänestyksessä häviölle 9–4.
Mitä tapahtui vuosina 2014 –2017?
Viime valtuustokaudella tartuttiin jo kustannusten nousuun. Palvelumalli 2020 keskittyi hyvinvointipalveluiden kehittämiseen, no, oikeammin supistamiseen. Tuolloin päätetyt rakennemuutokset on nyt tehty ja toiminta saatettu niin tiukalle budjetille, että enää viiden miljoonan tiristäminen ei ole mahdollista. Hyvinvointipalveluista on vuosina 2014-2017 leikattu kumulatiivista kasvua 350 miljoonaa euroa!
Samoin sivistys- ja kulttuuripalvelut kipuilee jo viime syksynä niistetyn talousarvion kanssa – tällä hetkellä sikun ylitysennuste on 6 miljoonaa euroa, ja tämä ei todellakaan johdu toissaviikkoisesta Salonpään kouluratkaisusta.
Vuonna 2016 tehdyssä Oulun koulut 2020-luvulla -päätöksessä on jo muutamia koulujen tiivistämispäätöksiä, mutta asioita ei ole ehditty toimeenpanna. Nämä rakenteelliset ratkaisut eivät ole ehtineet siis muuttua säästäviksi investoinneiksi!
Onko säästötavoite mahdollinen?
”5 miljoonaa on 1 prosentti koko hallintokunnan raamista”, joku nyt haastaa. ”Eikö prosentin verran ole helppoa säästää?” Erästä tuttua kuntapäättäjää lainatakseni; ”Sama homma kuin laihdutuksessa. Viimeiset grammat on vaikeimmat.” Itse asiassa kertaakaan koko kuntapoliittisen urani aikana kumpikaan hallintokunta ei ole pysynyt raamissa. Tämähän tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa alibudjetointia.
Sikussa ongelma on jatkuva ja vaihteleva palvelutarpeen kasvu. Eri kokoiset ikäluokat tekevät homman haastavaksi. Lisäksi lainsäädäntö ja kokeilut tuovat budjettiin painetta.Vasemmisto esitti toistuvasti viime valtuustokaudella, että sikun raamia höllennettäisiin, koska tavoite tuntui todella kovalta. Jonakin vuonna kävikin niin, että sikun budjettia ei pienennettykään neuvottelujen tuloksena 10 miljoonaa vaan vain kuusi – ja niinpä siku teki loppuvuonna ”vain” neljän miljoonan ylityksen.
Hyvinvointipalvelujen tilanne on tainnut jo kääntyä niin päin, että kun leikataan lisää, tehdään enemmän ylityksiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että jos ennaltaehkäiseviä tai perustason palveluja ei kunnassa tarjota, siirtyy asiakas pian erikoissairaanhoidon piiriin, josta tulee lasku kotikuntaan. Leikkaaminen kääntyy siis jossain kohtaa kalliimmaksi kuin palvelun tuottaminen. Hyven ylitysennuste erikoissairaanhoidosta on nyt 12 miljoonaa euroa tälle vuodelle.
Paljonko on paljon?
Päätetyksi tulleen suunnitteluohjeen mukaan Oulu tekisi ensi vuonna 12,9 miljoonaa euroa alijäämää. Raaminpalautusesitys tarkoittaisi siis nykyisellä ennusteella 22,9 miljoonan euron alijäämää, mikäli tulopuolta ei pystytä kehittämään. Viime vuoden tilinpäätös oli 43 miljoonaa ylijäämäinen (satunnaisten erien takia), vaikka se budjetoitiin alun perin alijäämäiseksi ja oltiin ottamassa velkaa investointeihin. Tänä vuonna pyritään 19 miljoonan alijäämään. Jotta summat hahmottuvat paremmin, kerrottakoon, että Oulu maksaa työmarkkinatuen kuntaosuuksia noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Poikkimaantien silta maksoi n. 35 miljoonaa euroa. Koko kaupungin budjetti on 1,3 miljardia euroa. Ja luvuissa kummittelee Oulun Energian yhtiöittämiseen liittyvä 322 miljoonan ylijäämä vuodelta 2014.
Kiireellä voi pilata paljon
Rakenteelliset ratkaisut edellyttävät investointia. Lukioiden tiivistämistä varten kaupunki teki kiinteistökaupat Raksilan lukiota varten eli osti/ostaa OSEKK:in kiinteistön 5,2 miljoonalla eurolla ja remontoi sitä 2,8 miljoonalla eurolla. Jokirannan koulun investointipäätöksessä muut poliittiset ryhmät lipsuivat melkein kolme miljoonaa euroa kalliimpaan vaihtoehtoon (ja joka tulevaisuudessa tarkoittaa Kiimingin lukion loppumista ja Kiiminkijoen ala-asteen muuttoa lukion tiloihin). Näyttää siltä, että näitä palveluverkkoinvestointeja ryhdytään siis tekemään rahalla, jota sikun ja hyven käyttötaloudesta leikataan tänä vuonna. Ja koko palveluverkon tiivistämistä on perusteltu päättäjille sillä, ettei tarvitsisi mennä ”ikäviin päätöksiin”.
Nyt on pidettävä pää kylmänä, annettava investoinneille tilaa budjettiin ja tehdä toiminnalliset muutokset uuteen rakenteeseen rauhassa. Rakenteellinen muutos ei tarkoita sitä, että se tuottaa säästöjä sinä vuonna, kun asiasta on päätetty. Vuoden 2016 päätökset eivät ole vielä säästäneet Oululle yhtään, pikemminkin maksaneet! Jos nyt sössimme palvelut ennen kuin ne saadaan siirrettyä uuteen palveluverkkoon tai maakuntaan, teemme peruuttamatonta vahinkoa lapsille, nuorille, sairaille ja vanhuksille.
Se aika vuodesta – talousarvion käsittely
Oulun kaupunginhallitus kokoontui marraskuun alussa budjettiriiheen käsittelemään vuoden 2018 talousarviota ja suunnittelukautta 2019–2020. Tänään 14.11. kaupunginhallitus jatkaa äänestyksiin nissä aiheissa, mistä ei neuvottelutulosta olla saatu. Valtuustossa muutosesityksiä kaupunginhallituksen pohjaan tehdään 27.11. ja päätökset ensi vuoden budjetista nuijitaan pöytään 11.12. Mitä siis on luvassa?
Talousarvion vai käyttötaloussuunnitelman asioita?
Kaupunginjohtajan tekemä talousarvioesitys oli ensi lukemalta melko ameeba – mitään ei tekstikirjausten mukaan esitetty leikattavaksi! Kuitenkin kirja sisälsi jo valmiiksi leikkauksia 20 miljoonaa, eri hallintokuntien kutistetuissa raameissa. Kaupunginvaltuuston valta talousarvioon kulkee näin isossa organisaatiossa ylätasolla, pienet pirut luuraavat lautakuntien päätettävissä käyttötaloussuunnitelmissa. Jos tarkempia säästösuunnitelmia ei ole kirjattu talousarviokirjaan, on valtuustolla aika vaikea tehtävä arvioida raamin riittävyyttä kullekin hallintokunnalle. No, nyt ei ole vaikea arvioida: ei se riitä. Eilisessä valtuuston kokouksessa myönnettiin ylityksiä tältä vuodelta jos jollekin hallintokunnalle – ja ensi vuoden raami on siis tiukempi.
Missä tulot?
Virkamiesesityksen heikkous on vasemmiston mielestä tulojen kehittymisen vaisu arviointi sekä velkaantumisen liiallinen dramatisointi. Oulun Sataman iso investointi on toki menoja, mutta investoinnista johtuvaa tulojen kasvua ei ole huomioitu riittävästi. Tänä vuonna yleisen taloustilanteen ja työllisyyden parannuttua verotulot ylittävät arvion 17 miljoonalla eurolla. Sitoutumaton sanomalehtemmekin intoutui jo uutisoimaan, että Oulun yhteisöveron tuotto syöksyy. Tosiasiallisesti dramaattisesta käppyrästä jäi puuttumaan tämän vuoden ennuste, joka tähtää 44,6 miljoonan euron verotuottoon – siis vuoden 2009 ja 2011 tasoon. Suunta on ylöspäin.
Vasemmiston muutosesityksistä
Aiempina vuosina on väännetty mm. alle 18-vuotiaiden maksuttomista liikuntavuoroista, yksityistieavustuksista, strategiarahasta kulttuurin, liikunnan ja ennaltaehkäisevän työn kohteisiin, varhaiskasvatuksesta, Oulu-lisästä, perhehoitajien määrästä ja mistä vielä.
Tänä vuonna vasemmisto nosti keskeisiksi tavoitteikseen hyvinvointikeskusten vastaanottoaikojen paremman saatavuuden iltavastaanottoajoilla ja puhelimitse sekä terveyskeskusmaksun poistamisen. Ajamme myös varhaiskasvatuksen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamista, varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämistä sekä yksityisen ja kunnallisen päivähoidon käytäntöjen yhdenvertaistamista. Mukana esitysnipussa oli myös mm. Pikisaaren kulttuurikeskus, eläinmuseon säilyttäminen Linnanmaan kampuksella, huumetyön parempi toiminnan järjestäminen sekä pyöräilyn edistämiseen suunnatun budjetin selkeämpi seuranta.
Poikkeuksen aiempiin vuosiin tuo vapaaehtoisista asiantuntijoista – siis valtuutetuista – koostuneen ryhmän esitys työllisyyden hoidon pullonkaulojen ratkaisemiseksi. Oulun malli 2.0 -valmisteluryhmään kuului edustus jokaisesta halukkaasta valtuustoryhmästä. Ryhmän pani alulle vasemmiston valtuutettu ja työllisyysasiantuntija Anne Huotari.
Veroista
Verotusasioissa ryhmässämme oli kahta tuulta. Tuloveroprosenttiin ei kaivattu muutoksia, mutta kiinteistöveroista rakentamattoman rakennuspaikan 3 % veroa itse kannatin. Mielestäni kaupungin hyväksi tunnustettu maapolitiikka on ansiosta tunnustettua, mutta on myös kallista ostaa maa-alueita ja kaavoittaa alueita kauas keskustasta, kun mm. entisten kuntakeskusten läheisyydestä löytyy valmiiksi kaavoitettuja tontteja kuntainfran, kuten tien, viemärin ja voimalinjan äärestä. Tämä vero voisi nostaa tontinomistajien kynnystä pantata tontteja arvonnousua odotellen ja voisi saada tontteja kiertoon alueilla, joilla on paineita palvelujen kustannustehokkaaseen järjestämiseen. Verokertymä olisi ollut maltillinen muutama sata tuhatta euroa. Esitys kuitenkin hävisi eilen valtuuston äänestyksessä, joten Oulun veroprosentteihin ei tullut muutoksia.
Eikä siinä vielä kaikki
Talousarvion käsittely on aina intensiivistä, mutta näin valtuustokauden alussa siihen kohdistuu aina suuria odotuksia ja epäluuloja, sillä samaan aikaan käsitellään myös muita, itse asiassa isompia ja ohjaavampia asiakirjoja. Tulossa on siis palveluverkkoselvitys ja siihen liittyvät päätökset, omistajapoliittiset linjaukset, Muutosohjelma, kaupunkistrategia ja monia muita strategiasta johdettuja ohjelmia, joissa linjataan paitsi poliittisesti ja sisällöllisesti, myös toteutetaan säästöjä. Esimerkiksi tavoittellisen Muutosohjelma 2020:n toimenpiteet 40 miljoonaa parempaan vuosikatteeseen ovat pääosin leikkauksia.
Näkymätöntä mustetta Muutosohjelmassa
Muutosohjelma 2020 on linjapaperi, jossa pyritään kuvaamaan, mitä Oulun kaupungissa on tehtävä, jotta säilymme hengissä maakuntauudistuksesta. Pääpiirteittäin sote- ja maakuntauudistus vaikuttavat niin, että 30–40 % kunnan työntekijöistä siirtyy maakunnan palvelukseen, samoin irtain omaisuus maakunnalle siirtyvien toimintojen osalta (liittyen pelastustoimeen, ensihoitoon ym. viranomaistoimintoihin). Maakunta vieläpä vuokraa määräajaksi kaupungilta ne tilat joissa toimintoja aikoo pyörittää. Näihin tiloihin, irtaimeen ja henkilöstöön käytetyt velat sen sijaan jäävät kaupungille, ja tämäkös pelottaa. Oulunkin ”liikevaihto” putoaa uudistuksen jälkeen 1,3 miljardista 600 miljoonaan, mutta velat jää. Suhteellinen velkaantuneisuus nousee jonnekin 130 % tuntumaan. Valtion asettamaa kriisikuntakriteeriä panikoidessa unohtuu, että ongelma on koko valtakunnan yhteinen. Näillä kriteereillä kaikki Suomen kunnat ovat kriisikuntia v. 2020. (No ei ehkä Kauniainen). Talousjohtaja Weisellkin kommentoi Kalevassa viikonloppuna että hyvinhän meillä oikeastaan menee, tilanne ei ole lohduton.
On hyvä, että tulevaisuuteen varaudutaan selkeällä ohjelmatyöllä. Oulun kaupungin Muutosohjelma 2020:ssa on kuitenkin pari kohtaa, jotka jäävät niin mystiseksi tai vajaiksi, että epäilen niiden kirjoitetun näkymättömällä musteella.
40 miljoonan musta aukko
Dokumentissa puhutaan ristiin kahdesta asiasta: ”Talouden tasapainottamistarpeen on arvioitu olevan noin 40 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä” ja toisaalla ”…vuosikatetavoite on 40 miljoonaa nykyistä suurempi vuonna 2020.”
Vuosikate on luku, joka kuvaa toimintamenojen ja tulojen suhdetta. Aiempina vuosina tehty ali- tai ylijäämä ei vaikuta tarkasteluvuoden vuosikatteeseen. Tämän vuoksi Oulu voisi vaikka tehdä ylijäämäisen tuloksen vuosina 2018 ja 2019 ja silti jäädä saavuttamatta tavoitetta vuonna 2020 – tai ottaa joka vuosi sata miljoonaa velkaa ja silti tehdä vuosikatteeltaan paremman vuoden. Hauskaa, että lähtötilatarkastelussa ero viime vuoden vuosikatteen ja tämän vuoden ennusteen ero on 37 miljoonaa euroa. Toivotaan nyt kuitenkin, että tavoitteena on saavuttaa pysyvä vuosikatetaso siihen 80–100 miljoonan hujakoille.
Leikataan, höylätään, fiilataan
Asiakirja pohjaa käyttötalousmenojen leikkaamiseen. Esimerkiksi sivistys- ja kulttuurilautakunnan säästötavoite on 5 miljoonaa vuosittain. Asiakirjassa esitellään vaihtoehtoiset tavat toteuttaa säästöt: joko henkilöstömenoja karsimalla tai rakenteellisilla muutoksilla. Rakenteellisten muutosten ongelma vain on, että ne vaativat yleensä investoinnin, jotta rakenne saadaan muutettua, ja rakenteellinen säästö alkaa näkyä vasta muutaman vuoden kuluttua, esim. kouluverkkoratkaisuissa väliaikaiset väistötilat ja rakennettavat tilat vaativat ensin investointirahaa. Näitä rakenteelliseen säästöön tähtääviä investointeja ei olla huomioitu, joten todellisuudessa sopeuttamistarve onkin enemmän kuin 40 miljoonaa.
Missä tulopuoli?
BusinessOulun osiossa kerrotaan, että liikelaitoksen toiminta tähtää verotulojen nousuun. Määrää ei kuitenkaan täsmennetä. Työttömyyskorvauksista aiotaan saada säästöä 570 000 euroa. Se on Oulussa, sakkomaksujen luvatussa maassa hävyttömän vähän. Harmillista myös, että poliitikkojen perustaman Oulun malli -työryhmän, joka on käynyt läpi työllisyys- ja työllistämisasioita tämän syksyn, raportointi ei ehtinyt mukaan muutosohjelman valmisteluun. 25 miljoonaa euroa sakkomaksuja on liikaa, ja nyt muutosohjelman yhteydessä kaupunginhallituksen päättämä yhteistoimintamenettelyn aloittaminen voi heikentää kaupungin mahdollisuuksia työllistää. Toivottavasti Oulun malli saa kannatusta sentään talousarviokäsittelyssä.
Asiakirjassa ei myöskään oteta kantaa verokehitykseen. Oulussa suuret yritykset, jotka tekivät tappiota 2000-luvulla, saavat nyt maksaa täyttä yhteisöveroa, kun tappiontasausjärjestelmän 10 vuoden armonpullavuodet umpeutuvat.
Tuotto-odote kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Oulun Sivakalta tulee olemaan 1 miljoonan vuosittainen paukku pienituloisilta kaupungin kassaan vuokrankorotusten muodossa. Vuokrankorotuksista on itse asiassa jo päätetty Sivakan hallituksessa ennen valtuuston päätöstä. Vuokrankorotusta luonnehditaan maltilliseksi, n. 6 c/m2. Vuodessa se tekee kuitenkin pienituloiselle parinsadan lisämenon. Sivakan tuotto on myös määritetty vuosittaiseksi – ja jonakin toisena vuonna vuokrankorotuspaineita voi tulla muista toiminnoista. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kaupunki ei edellytä tuottoa tällaisena vuonna.
Kolmasosan kaatokori
Harmillinen yksityiskohta paperissa on se, että 40 miljoonan tavoitteesta kolmasosalle ei ole esitetty lainkaan toimenpiteitä. Dokumentissa viitataan toimenpiteisiin, joilla katetaan 13,5-15,5, miljoonan edestä rakenteellista säästettävää – nämä toimenpiteet kuitenkin päätetään myöhemmin. Ohjelma-asiakirjan luonne piti olla valmistelua ohjaava ja linjaava asiakirja, niin että päätetyt toimenpiteet tuodaan asiakohtaisesti kuhunkin päätöksentekoelimeen erikseen päätettäväksi. Miten koko luottamushenkilöorganisaatio voisi sitoutua tällaiseen linjaukseen? Ajatellaan vaikka Sikua: tehdään ensin linjatun mukaan rakenteellisia korjauksia viidellä miljoonalla per vuosi, ja lopussa todetaan että 10 miljoonaa puuttuu. Siinä kohtaa virkamies vetoaa tehtyyn linjaukseen, tuo esityksen henkilöstövähennyksistä ja lautakunta on puun ja kuoren välissä joutuessaan päättämään.
Muutosohjelman suhde muihin ohjelmiin
Kaupungin suurimpia linjapapereita käsitellään näin valtuustokauden alussa yhtä aikaa ja rinnan. Toisaalta se on hyvä, mutta välillä melko sekavaa. Muutosohjelmassa on aineksia vuoden 2018 talousarviosta sekä omistajapoliittisesta ohjelmasta. Tai sitten niissä on aineksia Muutosohjelmasta. Kaikkia näitä papereita sitoo yhteen yhteistoimintamenettely, jonka kaupunginhallitus päätti käynnistää tänään 16.10.
