Reippaita rivejä

Avainsana: sivakka / Palaa edelliselle sivulle

Näkymätöntä mustetta Muutosohjelmassa

16. lokakuuta 2017, 16:48

Muutosohjelma 2020 on linjapaperi, jossa pyritään kuvaamaan, mitä Oulun kaupungissa on tehtävä, jotta säilymme hengissä maakuntauudistuksesta. Pääpiirteittäin sote- ja maakuntauudistus vaikuttavat niin, että 30–40 % kunnan työntekijöistä siirtyy maakunnan palvelukseen, samoin irtain omaisuus maakunnalle siirtyvien toimintojen osalta (liittyen pelastustoimeen, ensihoitoon ym. viranomaistoimintoihin). Maakunta vieläpä vuokraa määräajaksi kaupungilta ne tilat joissa toimintoja aikoo pyörittää. Näihin tiloihin, irtaimeen ja henkilöstöön käytetyt velat sen sijaan jäävät kaupungille, ja tämäkös pelottaa. Oulunkin ”liikevaihto” putoaa uudistuksen jälkeen 1,3 miljardista 600 miljoonaan, mutta velat jää. Suhteellinen velkaantuneisuus nousee jonnekin 130 % tuntumaan. Valtion asettamaa kriisikuntakriteeriä panikoidessa unohtuu, että ongelma on koko valtakunnan yhteinen. Näillä kriteereillä kaikki Suomen kunnat ovat kriisikuntia v. 2020. (No ei ehkä Kauniainen). Talousjohtaja Weisellkin kommentoi Kalevassa viikonloppuna että hyvinhän meillä oikeastaan menee, tilanne ei ole lohduton.

On hyvä, että tulevaisuuteen varaudutaan selkeällä ohjelmatyöllä. Oulun kaupungin Muutosohjelma 2020:ssa on kuitenkin pari kohtaa, jotka jäävät niin mystiseksi tai vajaiksi, että epäilen niiden kirjoitetun näkymättömällä musteella.

40 miljoonan musta aukko

Dokumentissa puhutaan ristiin kahdesta asiasta: ”Talouden tasapainottamistarpeen on arvioitu olevan noin 40 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä” ja toisaalla ”…vuosikatetavoite on 40 miljoonaa nykyistä suurempi vuonna 2020.”

Vuosikate on luku, joka kuvaa toimintamenojen ja tulojen suhdetta. Aiempina vuosina tehty ali- tai ylijäämä ei vaikuta tarkasteluvuoden vuosikatteeseen. Tämän vuoksi Oulu voisi vaikka tehdä ylijäämäisen tuloksen vuosina 2018 ja 2019 ja silti jäädä saavuttamatta tavoitetta vuonna 2020 – tai ottaa joka vuosi sata miljoonaa velkaa ja silti tehdä vuosikatteeltaan paremman vuoden. Hauskaa, että lähtötilatarkastelussa ero viime vuoden vuosikatteen ja tämän vuoden ennusteen ero on 37 miljoonaa euroa. Toivotaan nyt kuitenkin, että tavoitteena on saavuttaa pysyvä vuosikatetaso siihen 80–100 miljoonan hujakoille.

Leikataan, höylätään, fiilataan

Asiakirja pohjaa käyttötalousmenojen leikkaamiseen. Esimerkiksi sivistys- ja kulttuurilautakunnan säästötavoite on 5 miljoonaa vuosittain. Asiakirjassa esitellään vaihtoehtoiset tavat toteuttaa säästöt: joko henkilöstömenoja karsimalla tai rakenteellisilla muutoksilla. Rakenteellisten muutosten ongelma vain on, että ne vaativat yleensä investoinnin, jotta rakenne saadaan muutettua, ja rakenteellinen säästö alkaa näkyä vasta muutaman vuoden kuluttua, esim. kouluverkkoratkaisuissa väliaikaiset väistötilat ja rakennettavat tilat vaativat ensin investointirahaa. Näitä rakenteelliseen säästöön tähtääviä investointeja ei olla huomioitu, joten todellisuudessa sopeuttamistarve onkin enemmän kuin 40 miljoonaa.

Missä tulopuoli?

BusinessOulun osiossa kerrotaan, että liikelaitoksen toiminta tähtää verotulojen nousuun. Määrää ei kuitenkaan täsmennetä. Työttömyyskorvauksista aiotaan saada säästöä 570 000 euroa. Se on Oulussa, sakkomaksujen luvatussa maassa hävyttömän vähän. Harmillista myös, että poliitikkojen perustaman Oulun malli -työryhmän, joka on käynyt läpi työllisyys- ja työllistämisasioita tämän syksyn, raportointi ei ehtinyt mukaan muutosohjelman valmisteluun. 25 miljoonaa euroa sakkomaksuja on liikaa, ja nyt muutosohjelman yhteydessä kaupunginhallituksen päättämä yhteistoimintamenettelyn aloittaminen voi heikentää kaupungin mahdollisuuksia työllistää. Toivottavasti Oulun malli saa kannatusta sentään talousarviokäsittelyssä.

Asiakirjassa ei myöskään oteta kantaa verokehitykseen. Oulussa suuret yritykset, jotka tekivät tappiota 2000-luvulla, saavat nyt maksaa täyttä yhteisöveroa, kun tappiontasausjärjestelmän 10 vuoden armonpullavuodet umpeutuvat. 

Tuotto-odote kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Oulun Sivakalta tulee olemaan 1 miljoonan vuosittainen paukku pienituloisilta kaupungin kassaan vuokrankorotusten muodossa. Vuokrankorotuksista on itse asiassa jo päätetty Sivakan hallituksessa ennen valtuuston päätöstä. Vuokrankorotusta luonnehditaan maltilliseksi, n. 6 c/m2. Vuodessa se tekee kuitenkin pienituloiselle parinsadan lisämenon. Sivakan tuotto on myös määritetty vuosittaiseksi – ja jonakin toisena vuonna vuokrankorotuspaineita voi tulla muista toiminnoista. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kaupunki ei edellytä tuottoa tällaisena vuonna.


Kolmasosan kaatokori

Harmillinen yksityiskohta paperissa on se, että 40 miljoonan tavoitteesta kolmasosalle ei ole esitetty lainkaan toimenpiteitä. Dokumentissa viitataan toimenpiteisiin, joilla katetaan 13,5-15,5, miljoonan edestä rakenteellista säästettävää – nämä toimenpiteet kuitenkin päätetään myöhemmin. Ohjelma-asiakirjan luonne piti olla valmistelua ohjaava ja linjaava asiakirja, niin että päätetyt toimenpiteet tuodaan asiakohtaisesti kuhunkin päätöksentekoelimeen erikseen päätettäväksi. Miten koko luottamushenkilöorganisaatio voisi sitoutua tällaiseen linjaukseen? Ajatellaan vaikka Sikua: tehdään ensin linjatun mukaan rakenteellisia korjauksia viidellä miljoonalla per vuosi, ja lopussa todetaan että 10 miljoonaa puuttuu. Siinä kohtaa virkamies vetoaa tehtyyn linjaukseen, tuo esityksen henkilöstövähennyksistä ja lautakunta on puun ja kuoren välissä joutuessaan päättämään. 

Muutosohjelman suhde muihin ohjelmiin

Kaupungin suurimpia linjapapereita käsitellään näin valtuustokauden alussa yhtä aikaa ja rinnan. Toisaalta se on hyvä, mutta välillä melko sekavaa. Muutosohjelmassa on aineksia vuoden 2018 talousarviosta sekä omistajapoliittisesta ohjelmasta. Tai sitten niissä on aineksia Muutosohjelmasta. Kaikkia näitä papereita sitoo yhteen yhteistoimintamenettely, jonka kaupunginhallitus päätti käynnistää tänään 16.10. 

hyväksytty