Reippaita rivejä

Avainsana: palveluseteli / Palaa edelliselle sivulle

BusinessOulun yrityspalvelut palvelusetelimalliin

7. lokakuuta 2019, 15:00

 

Valtuustoaloite 7.10.2019

BusinessOulu on toteuttanut kahtena vuonna palvelusetelikokeilun. Alueen yritykset hakivat palveluseteliä hankkiakseen palveluntarjoajiksi hyväksytyiltä yrityksiltä palveluja mm. kansainvälistymiseen tai markkinointiviestintään. Palvelusetelit ovat olleet kovasti kysyttyjä, ja ne ovat loppuneet kesken pian haun alkamisen jälkeen. Palaute on ollut pääosin positiivista.

Esitän, että BusinessOulu laajentaa palvelusetelimallin myös muihin yrityksille tarjottaviin palveluihin ja painottaa omaa toimintaansa seudullisen edunvalvonnan, globaalien markkinoiden, elinkeinoelämän ja elinvoiman asiantuntijaorganisaation suuntaan. Jo nyt valtaosa BusinessOulun tarjoamista palveluista ostetaan suoraan yrityksistä tai yhteisöiltä, esimerkiksi perustettavan yrityksen palvelut hankitaan Uusyrityskeskukselta. Liiketoimintaa konsultoivia yrityksiä ja yhteisöjä toimii Oulun seudulla runsaasti ja yrityksille suunnatuissa palveluissa on jo olemassa markkinat. Olisi luonnollista, että palveluja hakevat yritykset voisivat valita markkinoilta parhaiten niiden tarpeita palvelevat toimijat.

On myös muistettava, että BusinessOulun yritykseille tarjoamat palvelut eivät ole lakisääteisiä, toisin kuten monet peruspalvelut, joita jo Oulun kaupungissa toteutetaan runsaasti palvelusetelimallilla. Avaamalla toimintansa valinnanvapauden piiriin BusinessOulu voisi hyödyntää asiantuntemustaan paremmin työllisyyden hoidon ja yleisen, seudullisen elinvoiman kehittäjän roolissa.

hyväksytty


Peruspalvelut ovat yrityspalveluja

22. maaliskuuta 2017, 21:51

Oulun kaupunki sijoittui (vasta) 13. sijalle Elinkeinoelämän Keskusliiton toteuttamassa Kuntaranking 2017 -selvityksessä helmikuulla. Toukokuussa 2016 vierailin Porissa Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa kuulemassa yrittäjäbarometrin tuloksia Pohjois-Pohjanmaalta. Top-joukkoon ei Oulu silloinkaan päässyt.

Pääsääntöisesti kunnat saavat lähinnä tyydyttäviä arvosanoja tämäntyyppisissä kyselyissä. Vastaajayritysten jakauma toimialoittain on kovasti vinoutunut päätellen siitä, mihin osa-alueisiin palaute kohdistuu. Kovinta kritiikkiä saavat mm. kunnan hankintapolitiikka, yritysten tasapuolinen kohtelu sekä maankäytön byrokraattisuus.

Yrittäjien asialle profiloituneet puolueet toimivat kuitenkin valtuustoissa omien taustajoukkojensa linjauksia vastaan.

EK:n mukaan hyvän yritysilmaston elementtejä on muun muassa päätöksenteon yritysvaikutusten arviointi. Valtaosa oikean siiven päättäjistä ei esimerkiksi viime kesäisen kouluverkkokäsittelyn yhteydessä ymmärtänyt, millaisen ostovoiman kolon kuntakeskuksesta lakkautettava lukio jättäisi. Lukion mukana nuoret siirtyisivät käyttämään kanta-Oulun palveluja, ja entisen kuntakeskuksen vetovoima hiipuisi nuorten mukana.

Oulu kampanjoi viime tammikuussa Helsingin asematunnelissa tunnelmakuvilla Oulusta. Ehkä se jossain määrin myös saavutti kohdeyleisönsä, kotiseutukaipuiset koodarit. Oulun ICT-sektori työllistää jo nimittäin enemmän väkeä kuin Nokian kultavuosina, ja tietyillä korkean osaamisen pistealoilla on työvoimapula. Uskon kuitenkin, että stadilaistuneen ohjelmoijan tai insinöörin muuttopäätöstä Ouluun siivittää paremminkin tieto siitä, että myös Oulussa arki pelaa: lapset saavat päivähoitopaikan (vaikka puoliso olisi työttömänä!), kouluun on turvallista kulkea, bussilla pääsee ja tiet aurataan riittävän usein. Työn vastapainoksi on harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria mieltä ja terveyttä ylläpitämään. Toimialasta tai yrityksen koosta riippumatta yritysten tasapuolista kohtelua edistää varmasti eniten tasapuoliset toimintaedellytykset: kattavat, laadukkaat ja saavutettavat kuntapalvelut.

Minusta on ristiriitaista, että kunta määritellään yrittäjämyönteiseksi tai -vastaiseksi sen perusteella, miten paljon – tai vähän – kunta antaa omia palvelujaan yritysten toteutettavaksi. Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa keskustelu yrittäjien toiveista kiteytyi vain ja ainoastaan hankintoihin ja hankintatoimen kehittämiseen. Allekirjoittaneelle tuli vahva tunne siitä, että paikalla oli enimmäkseen yrityksiä, joiden ainoa asiakas on julkinen sektori. Entä ne yritykset, joille kunta ei ole asiakas?

Minä ihan luulin, että yrityksen tehtävä olisi tuottaa omistajilleen voittoa, eikä ulosmitata verovaroja. Suomen viennin pienuudesta valitetaan koko ajan. Eihän se edistä vientiä, että yritykset enenevässä määrin hoitavat kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tällä menolla markkinat kääntyvät sisäänpäin. Yritysten tulisi ennemmin innovoida ja kehittää vientituotteita ja -palveluja, kuin haalia verovaroilla tuotettavia palveluja itselleen automaattitoteutuksella – ja laskutuksella – hoidettavaksi. Toki yritykset voivat ja niiden pitää olla mukana tuottamassa ja kehittämässä kuntapalveluita. Esim. kaupungin on ihan hulluutta pitää omaa perunamaata, kirjapainoa, leipomoa tai betonimyllyä, tai kehittää ohjelmistotuotetta tai rakentaa itse.

Yrittäjien etua ajaviksi itsensä mieltävät puolueet eivät kuitenkaan kritisoi nykyään vallitsevaa trendiä, jonka mukaan kunnat yhtiöittävät voimakkaasti omia palvelujaan, jotka sitten tosiasiallisesti siirtyvät markkinoille kilpailemaan yritysten kanssa. Kun kunnan vanha liikelaitos keskittää vahvasti toimintaansa ja rakentaa kilpailukykyään muuttuessaan yhtiöksi, on pienemmät yksityiset toimijat pulassa ja liiketoiminnan myynti isommalle ketjulle edessä. Tähän kehitykseen ei välttämättä tarvita edes yhtiörakennetta, voimakkaasta ulkoistamisesta johtuva ilmiö näkyy jo nyt palvelusetelillä tuotetussa varhaiskasvatuksessa. Onko sitten parempi siirtyä julkisesta liikelaitoksesta kansainvälisen pörssiyhtiön monopoliin? Julkisomisteiset yhtiöt ovat keino hallita hinnankehitystä. Kunnon kapitalistinhan pitäisi vastustaa tällaista markkinoita vääristävää kehitystä.

EK:n mukaan yrittäjämyönteinen kunta myös huolehtii infrastaan, toimivasta yhdyskuntatekniikasta ja korjaa niitä suunnitelmallisesti. ”Korjausvelka pysyy kurissa ja kuntatalous tasapainossa”. Kuitenkin porvaripuolueet ovat torppaamassa investoinnit tiivistämällä ja keskittämällä toimintaa palvelualueesta riippumatta. Porvareiden paniikkipuhe velanotosta on myös virheellistä: syömävelkaa ei olla otettu, vaan Oulun n. 4000 euron laina per asukas johtuu investoinneista, kuten koulu- ja väylärakentamisesta, jotka ovat itse asiassa ostoja alueen yrityksiltä. Jos lopetamme velanoton, lopetamme myös hankinnat: 2016 tilinpäätöksessä Oulun kaupungin 1,3 miljardin euron budjetista yli 400 miljoonaa euroa oli palvelu- tavara- ja materiaalihankintoja yksityiseltä sektorilta.

Oulun kaupunki ei voi mitään sille, että keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja. (Parasta olisi ollut jättää tekemättä maankäytöllinen ratkaisu, joka keskustan tyhjensi…) Oulun kaupunki ei omista tai vuokraa niitä. Sanoisinko jopa, että markkinat hoitaa tilanteen: kunhan kiinteistöjen omistajien hintapyyntö kohtaa kiinnostuneen hintatason, syntyy kauppa. Näinhän sen pitäisi toimia. Kaavoituksesta ja luvituksesta täytyy vielä sanoa, että tälläkin hetkellä Yhdyskuntapalvelut kampanjoi rummuttaen yrityksiä odottavia 130:a valmista yritystonttia. Tervetuloa Ouluun!

 

hyväksytty


Lapsen oikeutta päivähoitoon ei tule rajoittaa

3. marraskuuta 2015, 15:15

(Mielipidekirjoitukseni, julkaistu Kalevassa 3.11.2015)

Oulun kaupungin tulisi Helsingin tavoin jättää rajaamatta lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus vanhemman työmarkkinastatuksen perusteella. Sen sijaan tulisi edelleen panostaa olemassa olevaan hyvään palveluohjaukseen ja palvelutarjontaan.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen niin, että kokopäivähoitoa tarjottaisiin vain niile lapsille, jonka vanhemmat opiskelevat tai ovat töissä, lisäisi turhaa byrokratiaa, seurantaa ja valvontaa. Epätyypilliset työsuhteet, työllisyystoimenpiteet, freelance-työ ja muut työn ja työttömyyden välimaastossa kulkevat työmuodot ovat yleistyneet nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi Oulun kaupunki on nuorisotyöttömyydessä valtakunnan “kärkisijoilla”. Kokopäivähoitoa ei tulisi rajata lapselta myöskään siksi, että hoitomahdollisuus edistää työttömienkin vanhempien yleistä toimeliaisuutta.

Pari vuotta sitten Oulussa voimaan tullut varhaiskasvatuskerhojen maksuttomuus on menestystarina. Kun asiakasmaksut poistettiin, kaupungille edullisempien palvelujen piiriin siirtyi vapaaehtoisesti lapsia sadoista perheistä, ja kustannusvaikutus oli positiivinen. Siksipä vuosia suunniteltu päivähoidon tuntiperusteinen laskutus tulisikin saattaa pian käytäntöön, sillä silläkin olisi ohjaava eli palvelutarvetta vähentävä vaikutus.

On myös tärkeää huomata, että tähän saakka yksityisen sektorin tuottamissa päivähoitopalveluissa osapäivähoidon osuus on ollut pyöreä nolla, vaikka yksityisen hoidon osuus on jo 36%. Kaupunki on siis maksanut kyselemättä kaikista yksityisessä hoidossa olevista lapsista kokopäivähoidon palvelusetelin summan. Nyt, kun myös yksityiset palvelutuottajat velvoitetaan tarjoamaan kevyempiä kerhoja ja osapäivähoitoa asiakasperheille, voidaan olettaa osapäivähoidon yleistyvän ja kustannusten pienenevän ilman hallituksen pakkoakin.

Hilkka Haaga
kaupunginhallituksen jäsen
Vasemmistoliitto

hyväksytty