Reippaita rivejä

Avainsana: metsä / Palaa edelliselle sivulle

Täydennysrakentaminen edellyttää keuhkoja

10. syyskuuta 2017, 8:50

Tuiran kaupunginosan täydennysrakentaminen etenee hyvää vauhtia. On perusteltua tiivistää kaupunkirakennetta siellä, missä palvelujakin on. Valmistuneet ja valmistuvat asuinrakennukset Koskitien molemmin puolin, Lipporannan alue sekä uusimpana valtuustossa hyväksytty Kaarretien kaava tuovat Tuiraan uusia asukkaita. Kouluverkosta poistuvan huonokuntoisen Tuiran koulun matalan päädyn tilallekin luultavasti tulee asumista. Lisäksi Tuiran kerrostalokaavaan jätettiin silloin 70-luvulla laajoja nurmialueita, joka mahdollistaa täydennysrakentamisen jopa nykyisten 9 -kerroksisten talojen väliin, näin toteutettiin Länsi-Tuiraan pari vuotta sitten Sivakan uudiskohde.

Alueen lisääntyvä asukasmäärä nostaa paineita alueen viihtyisyydelle. Länsi-Tuiran puolella tuiralaisia on pitkään ilostuttanut persoonallinen Tuiranpuisto, oma lähimetsä. Puistossa sijaitsee julkisia palveluja: mielenterveysyksikön lisäksi 1900-luvun alun rakennukset neuvola ja kriisikeskus. Keskemmältä siimeksestä löytyy vanhat sairaalarakennukset, joista osa on suojelumerkinnästä huolimatta päässyt huonoon kuntoon. Osassa on edelleenkin toimintaa: isoimmassa rakennuksessa toimii Lassin päiväkoti ja puiston länsireunalla vammaisten asumisyksiköt Schjerfbeck-koti ja Weikonkoti.

Tuiran hyvinvointikeskus

Tuiran hyvinvointikeskus rakentuu Kangastien kulmassa.

Tuiran hyvinvointikeskuksen valmistuessa suurin osa Tuiran sote-puolen palveluista siirtyy fyysisesti hyvinvointikeskukseen. Viereinen lasten leikkipaikka on perusparannuksensa loppusuoralla ja hyvinvointikeskuksen parkkihallia rakennetaan entisen Tuirankartanon alle. Hyvinvointikeskuskokonaisuus tarkoittaa ainakin neuvolarakennuksen ja entisen synnytyssairaalan nykyisistä tiloista luopumista. Mitä sitten tilalle?

Kriisikeskuksen talo Tuiranpuistossa

Kriisikeskuksen 1900-luvulla rakennettu talo Tuiranpuistossa Koskitien puolella.

Alueen kehittämiseksi järjestettiin pari vuotta sitten ideakilpailu, ja Oulun yliopiston Eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu -kurssi keräsi kuntalaismielipiteitä puiston käytöstä.
Voittajatyökin selvisi, mutta kehittäminen on jäissä ja odottanee hyvinvointikeskuksen valmistumista, parempia taloudellisia aikoja tai priorisoidummat kohteet menevät edelle. Keskustelu Tuiranpuistosta tulee kuitenkin nostaa nyt keskiöön, ennen kuin ajan hammas – tai tyypillinen oululainen ilmiö, tulipalo – iskee suojeltuihin rakennuksiin.

Mielestäni puistossa on paljon säilytettävän arvoista: 

  • niitä vadelmapensaita (seassa kasvavat nokkoset voisi karsia)
  • ne alppiruusut (joita ihastellaan somessakin ympäri Suomea!)
  • se pururata (täsmällinen, turvallinen, valaistu 1 km reitti, jolla lapsenkin on helppo harjoitella pakollista perisuomalaista talviurheilutaitoa)
  • lintujen talviruokintapaikka (tämä on Tuiran mummoille tärkeää auttamistyötä)
  • korkeaa puustoa (jotta puiston vakiovieras palokärki viihtyisi edelleen)

Ja lisäksi :omaehtoisen tekemisen tiloja kulttuuritoimintaan, esimerkiksi tyhjentyvissä rakennuksissa; kahvila; yhteisötoiminnalle sopivia kokoontumispaikkoja; pieni paviljonki tai koroke ulkoesiintymislavaksi; penkkejä(!); pysyvä maankohoamisnäyttely; viljelylaatikoita, kesäisin pieniä myyntikojuja – ja ennen kaikkea nykyistä kutsuvammat sisäänkäynnit.

Se, mitä en kaipaa Tuiranpuistoon, tulikin jo kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa. Grynderit ja täydennysrakentaminen pysyköön valmiiden asfalttiväylien varsilla, sillä rakennuspaikkoja Tuirassa riittää. En myöskään voi hyväksyä sopimusmallia, jossa rakentajalle myönnettäisiin rakennusoikeutta suojeltujen rakennusten entisöinnin tai kunnossapidon tai toiminnan järjestämisen korvaukseksi. Tämän tyyppisestä sopimuksesta on huonot kokemukset ja luottamus menettelytapaan on menetetty. Annetaan siis tilaa pienimuotoiselle, omaehtoiselle tekemiselle; annetaan tuiralaisten ottaa Tuiranpuisto haltuun, ja annetaan Tuiranpuiston olla koko Tuiran keuhkot.

Vadelmapensaita Tuiranpuistossa.

hyväksytty