Reippaita rivejä

Palaa edelliselle sivulle

Reilu pyllistys tärkeille asioille

20. huhtikuuta 2012, 14:44

Tiedättehän sanonnan siitä, että kun kumartaa yhteen suuntaan, samalla pyllistää vastakkaiseen? Nyt on tullut pyllistettyä blogille. Puolustelen kirjoittamattomuuttani itselleni sillä, että olen (taas) sekaantunut useampaan asiaan kuin mihin alunperin suunnittelin. Aika ei riitä millään paitsi itse kirjoitustyöhön, myöskään jäsentelyyn saati perehtymiseen.

Esitän argumenttina otteita kalenteristani viime ajoilta:
Keskiviikko 11.4. Lauluyhtyeen treenit, keikka tulossa. Pohdimme sitä, miten opisto suhtautuu taloudelliselta kantilta ylimääräiseen harjoitukseen ennen keikkaa. Kuulen, että opiston valtionosuuksia on leikattu. Päädytään treenaamaan yliaikaa ja maksamaan vetäjälle vaikka omasta pussista.
Torstai 12.4. Työnnän lasta vaunuilla Esikkokerhoon ja koko matkan toisella kädellä puhelinta pidellen tiedustelen mahdollisen työkeikan speksejä. Kotiin palattuani ja lapsen mentyä nukkumaan, tutkailen onko alan työehtosopimuksessa tapahtunut muutoksia vähimmäispalkkojen osalta (on!) ja alan muotoilla tarjousta samalla kun kartoitan teatteriporukan tulevan produktion ilmoittelutarvetta.
Perjantai 13.4. Totean, että järjestely lastenhoitajan palkkaamisen, sovitellun liiton päivärahan, kotihoidon- tai yksityisen hoidon tuen ja palkan välimaastossa ei ainakaan kasvata perheemme tuloja. Teen powerpoint-esityksen maanantaille sopimani esittelyn pohjaksi – tarvitsemme teatteriyhdistykselle uudet nettisivut. Olemme valmiit tekemään tilauksen projekti- tai opinnäytetyötä suorittavalta opiskelijalta ja maksamaan tälle pienen korvauksen työstä, jonka tietenkin mielellään tekisi joku alan yrittäjä. Ajatuksissa häivähtää työaikapankki, vaihtokauppa, yleishyödyllisten yhdistysten alv- ja työnantajamaksujen vapautus ja muutama muu yhdistyksen ostovoimaa kasvattava menettely.
Lauantai 14.4. Käydäänpä saunassa koko perheen voimin. Ruljanssi kuluttaa sähköä laskelmieni mukaan 1,5 kWh. Hinta pitäisi lopultakin kilpailuttaa – vai pitäisikö? Nykyinen sähköntoimittaja kuitenkin tulouttaa voittonsa kaupungin kassaan. Sähkö on yleishyödyke, jonka hintatasoa tulee varjella, sillä sähköä käyttävät kaikki tulotasosta riippumatta. Onko saunan sähkö kuitenkin luksustuote, jota pitäisi verottaa luksusverona? Entä porealtaan sähkö?
Sunnuntai 15.4. Käymme koko perheen voimin katsomassa mummoa. Pappa onkin tämän viikon lomaosastolla hoitokodissa, että omaishoitaja-mummo saa levähtää. Muistan kuulleeni viikolla kauhutarinan hyväkuntoisesta vanhuksesta, joka kaatui kotonaan rollaattorinsa päälle. Hän ei päätynyt laitoshoitoon. Hän päätyi hautuumaalle.
Maanantai 16.4. Pohjoisen audiovisuaaliset ammattilaiset kokoustavat, suunnittelemme toimenpiteitä alan tunnettavuuden lisäämiseksi alueella. Vierailen ensimmäistä kertaa Ympäristötalossa kesäteatterin alueen käyttöluvan ja mainostamispaikkojen asioilla ja kipaisen vielä ystävän kanssa vaunulenkille. Käymme fiilistelemässä hänen tulevan pienen kesäkahvilansa liepeillä termarikahvin merkeissä. Hän se vasta on asioinut alueen käyttölupien ym. merkeissä “Ruostetalossa”.
Tiistai 17.4. Vanha tuttava käy kahvilla, tuo pari pistokasta ja keskustelemme museoalan tilanteesta. Suomessa kuulemma teetetään arkeologisia kaivauksia vain, jos halutaan hakata metsää tai rakentaa jotain. Itseisarvona arkeologiaa ja kulttuurihistoriamme tutkimusta ei nähdä. Ystäväni meneekin talkoovoimin kesällä Kilpisjärvelle tonkimaan, kun apuraha meni sivu suun.
Tavallisella tallaajalla ei kerta kaikkiaan jää aikaa perehtyä kaikkiin yhteiskunnassa käynnissä oleviin ilmiöihin ja poliittisiin tilanteisiin tai kysymyksiin. Aivan hengästyttää, mitä kaikkea tärkeää jää sen syvällisemmin käsittelemättä, tai mihin kaikkeen voisi vaikuttaa. Opistojen valtiontuet, Suomen elokuvatyöntekijäin liiton vähimmäispalkkasuositukset, yleishyödyllisten yhdistysten alv-velvollisuus tai -vapautus, jätteenpolttolaitokset, hihamerkit ja jengiliivit, perhesurmat, Syyria, Kanervan juhlat, Saulin muotokuva, paljon ehtii päässä pyöriä ilman että kirjalliseen muotoon ehtisi saattamaan.
Kuntavaaliohjelmaa tehdessä puolue linjaa suurempia kuvioita ja päämääriä, mihin asiakokonaisuuksiin kunnassa olisi tulevalla valtuustokaudella keskityttävä. Ehdokas itse voi kuitenkin profiloitua koko tämän pyrkimysmassan tiettyihin painopisteisiin ja konkretiaan ao. asian tiimoilta. Esimerkiksi viime tiistaina Uuden Oulun vasemmiston vaaliseminaarissa ylös kirjoitettu luonnosiskulause ”Jokaisella vanhuksella on oikeus hyvään hoitoon” voisi konkretisoitua yksittäisellä ehdokkaalla (kuten minulla) muotoon ”Laitoshoidon tarpeen arvioinnissa täytyy huomioida kotona asumisen turvallisuusriskit, eikä kotihoito saa olla vanhukselle pakko”.
Näiden painopisteiden valinta tai rajaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Kaikkeen ei voi keskittyä, vaikka haluaisikin. Toki se että jos haluan hyvää vanhuksille, ei automaattisesti tarkoita että pyllistän lapsiperheille. Siinäpä se kuntapolitiikan hauskuus onkin. Äänestäköön kaikki oikeasti sellaista ehdokasta, joka on samoilla intresseillä liikenteessä. Ehdokkaan tuntuma arkipäivään on sitä konkretiaa, minkä pohjalta maallikkokin voi kontribuutiotaan politiikkaan antaa. Suutari pysyköön lestissään, siis. Paitsi voisihan sitä tehdä suvaitsevan ja tasa-arvoisen kampanjan syksyä varten: Kaikkea kaikille!
hyväksytty

Vastaa