Reippaita rivejä

Palaa edelliselle sivulle

Ei saa puhua tutuille

2. helmikuuta 2012, 14:56

Pistäydyin jälkikasvun kanssa jokatorstaiseen tapaan avoimen päiväkodin ja neuvolan yhteistyönä järjestetyssä Esikkokerhossa. Mukava meininki, kahvia ja pullaa, vertaistukea, vinkkejä lastenhoitoon. Ennen kaikkea uusia ihmisiä. Uusia äitejä, kuten minä. Äitejä, joilla on samoja ongelmia ja kokemuksia. Äitejä, joista talven mittaan tulee tuttuja aikuisia: ”Veetin äiti”, ”Emman äiti”, ”Onnin äiti”. Tuleekohan heistä vuosien mittaan myös ystäviä? Pitempiaikaisia perhetuttuja?

Tuoreena äitinä olen myös seuraillut internetin lapsi- ja perheaiheisia keskustelupalstoja. Vakiopuheenaiheita ovat a) saako toisen lasta komentaa ja b) saako toisen perheen asioihin puuttua. Suuri osa vanhemmista ilmaisee halunsa siihen, että lapsia valvottaisiin kollektiivisesti aikuisten toimesta. Ikäänkuin entivanhaisessa kyläyhteisössä; paimennettaisiin porukalla ja turvattaisiin elon matkaa. Pysyisivät pois pahoilta teiltä, eikä itselleenkään sattuisi ikävää.

Viime syksyn uutissadon mukaan lapsilla ei kuitenkaan mene hyvin lähimmäistensä kanssa:

10. lokakuuta: 19-vuotias sai Oulun käräjäoikeudessa vuoden ehdollista 3-vuotiaan sukulaislapsen hyväksikäytöstä.

2. joulukuuta: Isoisä sai vuoden ja 4 kuukautta ehdollista lapsenlapsensa hyväksikäytöstä. Korkeimman oikeuden katsonta oli, että teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, ja kyse oli lähinnä satunnaisista teoista, kun tyttö oli käymässä isovanhempiensa luona. Isoisä kosketteli tyttöä ainakin viidellä kerralla, kun tyttö oli 6-13 -vuotias, siis seitsemän vuoden ajan.

29. joulukuuta.: Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa keski-ikäinen mies ja tämän kaksi aikuista poikaa saivat ehdollisia ja rahallisia vahingonkorvaustuomioita useista syytteistä, jotka käsittivät lähipiiriin kuuluneiden lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista sekä lapseen kohdistunutta haureutta.

Lisäksi on saatu lukea ainakin opettajaharjoittelijasta, erityisopettajasta, liikunnanohjaajasta, lestadiolaisvaikuttajasta ja perhepäivähoitajan teini-ikäisestä lapsesta. Pohjois-Pohjanmaalla lasten hyväksikäyttö on lisääntynyt 145% viime vuodesta. Yhteistä kaikille tapauksille on se, että tapauksista langetetut tuomiot eivät kohtaa oikeustajuamme. Lisää yhteisiä piirteitä: nämä hyväksikäyttäjät eivät ole satunnaisia puskissa lymyäviä namusetiä, vaan lapsen läheisiä tai tuttuja; niitä ihmisiä, joihin nimenomaan pitäisi pystyä luottamaan. Tässä kontekstissa ehdollinen vankeustuomio tuntuu lähinnä karkkipäivän perumiselta. Kesäkuun 2011 alusta voimaan tulleen lakimuutoksen ansiosta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia on tiukennettu, mutta näyttää, että vaikutus tuomioihin on jäänyt kuitenkin vähäiseksi.

Marraskuun alussa 90 kansanedustajaa allekirjoitti Kari Tolvasen (kok) alullepaneman lakialoitteen, jotta lasten seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksia kovennettaisiin edelleen. Aloitteen lähtökohtana on, että minimirangaistukset ovat ehdotonta vankeutta (hyväksikäytössä 1 vuosi ja törkeässä hyväksikäytössä 2 vuotta). Luulen, että silti ongelmaksi muodostuu oikeusistuimen kyky määrätä muita kuin vähimmäisrangaistuksia esimerkiksi pitkäkestoisissa hyväksikäyttötapauksissa, ja tapauksissa, joihin liittyy muitakin rikoksia:

4. marraskuuta STT kertoi, että viisikymppinen mies tuomittiin Etelä-Savon käräjäoikeudessa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, pahoinpitelyistä ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Miehen uhreja oli kolme, ja rikokset jatkuivat yli seitsemän vuoden ajan. Miehen saama tuomio 4 vuotta ehdotonta vankeutta on käräjäoikeuden antamien tapauksen tietojen perusteella lievä rangaistus; maksimirangaistus yksittäisestä syytekohdasta, törkeästä hyväksikäytöstä, olisi kymmenen vuotta. (Nämä uhrit eivät kuitenkaan olleet tekijän lähipiiristä).

Vuoden 2012 alusta terveydenhuollon työntekijöiden ja opettajien on lastensuojeluilmoituksen lisäksi ilmoitettava suoraan poliisille, jos he epäilevät lapsen joutuneen seksuaalirikoksen uhriksi. Tavoitteena on nopeuttaa esitutkinnan aloittamista. Ilmoittaja voi myös keskustella poliisin kanssa asiasta antamatta asianosaisten henkilötietoja, jos ei ole varma tapauksen ilmoitusvelvollisuuden täyttymisestä. Lakisääteisesti alle kouluikäinen käy lastenneuvolassa 15 kertaa ennen siirtymistään kouluterveydenhuollon piiriin. Tosin näistä käynneistä noin puolet tapahtuu kuitenkin jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Koska hyväksikäyttö voi tapahtua myös, kuten aiemmissa esimerkeissä kuvailtiin, ”satunnaisesti” ja lapsen lähipiirissä, voi osa nimenomaan pienistä lapsista jäädä tämäntyyppisen ammattivalvonnan ulkopuolelle, jos lapsi ei ole päiväkodissa tai muussa hoidossa tai jos lapsella ei ole muita kontakteja kodin ulkopuolelle.

Samaan aikaan hyväntahtoinen maallikko miettii, voiko mennä puhuttelemaan eksyneen näköistä naapurin lasta ilman, että joutuu epäilyksen kohteeksi. Miten oman lapsen kanssa saunassa käynti – varsinkin julkisilla liikuntapaikoilla? Voiko isit vielä opettaa pojilleen, miten miehekäs lorotus saadaan aikaan seisaaltaan?

Hyvät tutut ja kanssaihmiset. Voisitteko kuitenkin katsoa lapseni perään? Ja voisitteko katsoa myös niiden muiden aikuisten perään?

hyväksytty

Vastaa