Reippaita rivejä

Palaa edelliselle sivulle

Autuaita ovat autottomat

6. maaliskuuta 2012, 14:48

Siinä se lepää, taloyhtiön parkkipaikalla, melkoisen lumivallin sisällä. 12 vuotta vanha Volkswagen. Saatu sukukalleutena appiukolta sopuhintaan.

Ei se aina lepää, paitsi että ei lähtenyt käyntiin toisena pressanvaalipäivänä (-28°C). Vaikka sitä on hemmoteltu syksyllä hankkimalla uudet talvirenkaat. Edelliskeväänä uudet kesärenkaat. Ja pitipä vaihtaa koko etuvalon umpio kun pahainen lamppu oli palanut. Vanha katsastusmiehen vakiobongaus tukivarren puslakin oli viimeksi kulunut. Edellistalvena hommattiin uusi akku. Sisäilmanpuhallin kävi silloin mykkänä. Viimeisen puolen vuoden aikana mittariin on kertynyt ehkä tuhat kilometriä, sisältäen joulunajan reissun mummolaan. Bensaa kuluu maantiellä n. 7 litraa satasella. Vaihdossa siitä saa tuskin mitään, autolla on lähinnä käyttöarvo. Harmillista kyllä käyttöä on vähän. Kyllä näissä oloissa joskus tekee mieli viedä kilvet konttorille ja jättää liikennevakuutus maksamatta.

Oulun korkeuksilla on varsin arkipäivää käydä töissä vaikka 80 kilometrin päässä kotoa. Ymmärrän näitä ihmisiä täydestä sydämestäni. Esimerkiksi kotopuolessa Kainuussa välimatkat kuntien ja kylien välillä edellyttivät oman auton käyttöä. Haja-asutusalueella vaihtoehtoa kulkemiseen tai elinkeinoon tai mahdollisuutta etätyöhön ei aina ole. Tyhjänä kulkeva bussi haja-asutusalueella on henkilöautoa raskaampi vaihtoehto sekä julkiselle taloudelle että ympäristölle. Henkilökohtaisesti olen nykyään omaksunut ns. urbaanin elämäntavan. Oulun Tuirasta pääsen palvelujen ääreen ilman autoakin. Joko reippaillaan vaunulenkillä vauvan kanssa tai loikataan linja-auton kyytiin, kiitos vaunulaisille myönnetyn maksuttoman kyydin edun. Autoa tarvitsen lähinnä kauempana sukuloidessa tai suurikokoisia tai runsaampia hankintoja tehdessä kerran tai kaksi kuussa. Aiemmin autolla tuli ajeltua enemmän harrastusten vuoksi tai helpottaakseni keikkatyössä kulkemista.

Muotoilimme paikallisosaston vuosikokouksessa kannanoton Ouluun perustettavista autottomista kaupunginosista. Ajatuksena on vapauttaa autoista Pikisaari, joka sijaintinsa puolesta kuuluisi ennemmin Citybussien valtakunnaksi ja Hiukkavaaran uusi asuma-alue, jossa voitaisiin toteuttaa uutta kaupunkisuunnittelua. Hippihanke! kuului heti tuttavapiiristä. Negatiivista kommenttia kannanotosta tuli varsinkin ulko-oululaisten suusta; siis henkilöiden, jotka eivät tunne Pikisaaren tai Hiukkavaaran kaupunginosia, niiden sijaintia, toimintoja tai infraa.

Autottomat lähiöt eivät tarkoita, että ao. lähiöissä myös jakelu-, palvelu- tai julkinen liikenne kiellettäisiin kokonaan. Kyse on yksityisautoilun vähentämisestä keskitetyissä paikoissa, joissa liikkuminen ja logistiikka voidaan toteuttaa muuten. Autoton lähiö ei tarkoita, että yksityisautoilu koko kaupunkialueella tai valtakunnassa lakkautettaisiin. Sen sijaan autoton lähiö voi tarkoittaa parempaa julkisen liikenteen palvelutasoa ja hyötysuhdetta, lisää viher- ja harrastusalueita, parempaa ilmanlaatua, turvallisempia koulumatkoja ja kuin huomaamatta hyötyliikunnan lisääntymistä.

Keski-Euroopassa säilynyt keskiaikainen rakennusperimä on älytty säästää kaupunkisuunnittelussa (toisin kuin Oulussa, jossa pikkuisenkin vanhempi tönö ottaa ja leimahtaa itsestään). Keski-Euroopassa asenneilmapiiri yksityisautoilun kieltämisessä ahtaista kortteleista onkin myönteisempi. Meillä on vaikea sulattaa sitä miksei aakeella laakeella 70-luvun laatikkoja sinne tänne ripotellulla pellolla saisi hurruutella missä haluaa. Uuden Oulun keskusta-alueen asutuskeskittymä mahdollistaa julkisiin kulkuneuvoihin panostamisen. Oikeasti arkielämä urbaanissa ympäristössä ei edellytä jokapäiväistä henkilöauton käyttöä. Kyse on enemmän ajatusten ja asenteen muuttamisesta – ja palvelujen saavutettavuudesta.

Radio Mega haastatteli aamulla pj Kohosen Ollia kannanotostamme. Toimittaja otti puheeksi Pikisaaressa asuvat ikäihmiset. Kuinka heidän käy, mikäli autoton lähiö toteutuu, kun Pikisaaressa ei ole palveluja, ja asiointi tulee tehdä keskustassa? Olli esitti ajatuksen palveluista, jotka tulevat luo. Toisaalta näkisin, että mikäli seniorikansalaisen fyysinen kunto ei mahdollista asiointia 1 km säteellä, hänellä tuskin on kuntonsa puolesta enää ajokorttiakaan. Juuri siksi yksityisautoilun vähentäminen ei vaikuttaisi näiden ihmisten arkeen muuten, kuin että korvaavan Citybussiliikenteen laajentaminen lähiöön palvelisi myös heitä paremmin.

Yksityisautoilu on nykyään hyvätuloisten hommaa. Opiskeluaikana tuli vintattua pyörällä väliä Tuira – Kaukovainio aika monesti säästä riippumatta. Silti en ollut kovin kateellinen autoaan tankkaavalle luokkakaverille. Kuten yllä kuvailin, autoilu maksaa myös silloin, kun et aja.

Ajatellaanpa, että meillä on valittavana kaksi vaihtoehtoa: joko vähentää yksityisautoilua kannustimilla, kuten autottomien lähiöiden mukanaan tuomilla parannetuilla kevyen liikenteen väylillä ja julkisella liikenteellä TAI vaihtoehtoisesti lakkauttaa ja karsia julkisen liikenteen palvelut ja pakottaa kaikki ihmiset yksityisautoilun piiriin. Kumpihan vaihtoehdoista lopulta aiheuttaisi enemmän vastustusta? Suomessa yksityisautoilun päästöjen osuus kaikista päästöistä on lähteestä riippuen 7-15% luokkaa. Enemmän ympäristörasitetta aiheuttaa tuotantoteollisuus, ravinto ja vaikka mikä. Ihan sama. Ihmisten liikkumisen kulutusvalintoja urbaaneilla alueilla voidaan ohjata periaatepäätöksillä myönteisempään suuntaan. Pisaroista se meri koostuu. Miksi siis ei?

hyväksytty

Vastaa