Oma koulu peittoaa elinkaarimallin
Vastine mielipidekirjoitukseen Kalevan Lukijalta -palstalla, julkaistu 25.9.2016
—
Pekka Simonen kirjoitti sunnuntain 18.9. Kalevassa Jokirannan koulun sisäilmaongelmista sekä uuden koulurakennuksen kiireellisyydestä. Kirjoittaja esitti, että Jokirannan koulu tulisi toteuttaa elinkaarimallihankkeena kiireellisen aikataulun ja taloudellisten syiden vuoksi. Mielestämme nämä perustelut eivät vakuuta irtiottoon kaupungin omasta investointiohjelmasta.
Elinkaarimallilla toteutettavan hankkeen suunnittelukilpailu on vähintään yhtä aikaa vievä prosessi kuin perinteisen hankesuunnitelman rakennuttajan kilpailuttaminen. Simonen kirjoittaa, että rakennuttajalla on peruste rakentaa kohde ”kunnolla”, koska jää itse vastuuseen rakennusteknisistä ongelmista. Mikäli hankinnassa viivästyvää aikataulua koitetaan paikata rakentamisen kiirehtimisellä, ei laatuvaatimus toteudu.
—
Toisin kuin yleisesti luullaan, ei rakentajan takuu kata hankkeen kaikkia korjauksia. Elinkaarimallilla toteutettujen hankkeiden ylläpitoremontit menevät edelleen kaupungin oman yksikön, Tilakeskuksen, määrärahoista ja niihin osoitetaan tänäkin vuonna viisinumeroinen luku. Ylläpitoremontteihin varattava määräraha kasvaa vuosittain rakennuksen elinkaaren loppupäätä kohti.
Elinkaarimalli vähentää perinteistä lainanottoa vain kirjanpitoteknisesti. Mukana tuleekin maksusitoumus, joka tällaisissa hankkeissa on usein vuosikymmenien pituinen. Sopimuksesta riippuen vuokrasuhteen katkaiseminen tai muuttaminen voi olla käytännössä mahdotonta. Elinkaarimallissa rakentajan rahoituskulut ja indeksikorotukset maksaa luonnollisesti vuokralainen, eli kaupunki. Lisäksi rakentajan markkinaehtoinen rahoitus on tunnetusti kalliimpaa kuin kaupungille edullinen kuntarahoitus. Miksi maksaisimme toisen ottamaa velkaa kalliimmalla?
Simosen mukaan elinkaarimallilla toteutettujen kohteiden kokemukset ovat olleet tähän asti pelkästään positiivisia. Malli ei kuitenkaan rajoitu vain koulukiinteistön rakentamiseen, vaan sen tukitoiminnot, kuten ateria- ja puhtaanapitopalvelut myönnetään myös ulkopuoliselle toimijalle. Muun muassa kouluruokailun laadusta on oppilaiden vanhemmilta saatu jyrkkääkin palautetta.
—
Yllämainittujen seikkojen valossa Jokirannan koulun toteuttaminen omana investointina olisi järkevää. Monitoimitalotyyppiseen ja muunneltavaan omaan edulliseen kiinteistöön voitaisiin vastaisuudessa Kiimingin alueella osoittaa niitä toimintoja, joiden palvelutarpeet ovat kulloinkin kasvussa.
Oulun vasemmiston luottamushenkilöt
Hilkka Haaga
Rauno Hekkala
Mikko Raudaskoski
Sannamari Sala
Hyvinvointikeskukset paremmiksi: ajanvaraus takaisin
Joukko vasemmiston valtuutettuja jätti syksyn ensimmäisessä Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitetään, että nykyisen hyvinvointikeskusten akuuttivastaanottotoiminnan rinnalle palautettaisiin myös vastaanottoajan ajanvarausmahdollisuus.
Akuuttivastaanotto on herättänyt kuntalaisissa paljon närää. Jonot ovat olleet pahimmillaan tunteja, eikä saman päivän aikana ole päässyt ongelmansa kanssa eteenpäin. Tulppana on ollut muun muassa käytäntö, jonka mukaan sairaanhoitaja arvioi hoidon tarpeen ja kiertävä lääkäri kulkee vastaanottohuoneissa tutkimassa hoidettavat vuoron perään. Lapsiperheitä armahdettiin niin, että lapset pääsevät jonossa ohi. Tämä ei kuitenkaan ilahduta ei-akuutin vaivansa kanssa lääkäriin pyrkivää. Netissä on myös reaaliaikainen terveysasemien jonotilanneseuranta, mutta monet ikäihmiset eivät nettiä käytä. Nuoremmillakin jonojen purkautuessa (oikeammin: ihmisten lähdettyä kotiin, kun ovat riittävän kyllästyneitä jonottamiseen) oma vuoro voikin mennä sivu suun.
Lakisääteinen työterveyshuolto on minimissään vain ennaltaehkäisevää toimintaa. Siksi monet työssäkävijät tai yksinyrittäjät asioivatkin omalla kunnallisella terveysasemalla. Ei tule myöskään unohtaa sitä, että kunnalliset terveyspalvelut palvelevat myös työterveyshuoltona. Monen pienen ei-akuutin (ja usein työterveyshuoltoon kuulumattoman) operaation, kuten luomenpoiston tai gynekologisen tsekkauksen osalta on usein myös mukavaa tietää, milloin operaatio mahdollisesti tapahtuu, jotta voi suunnitella lähitulevaisuuttaan ja toimintakykyään sen mukaan. Pitkän jonotusajan vuoksi moni vastaanotolla piipahtanut voikin palata kotiinsa entistä sairaampana, sillä akuuttivastaanotossa jonottaessa voikin kerätä kätevästi sesongin trendikkäimmät kiertotaudit.
Toivotaan, että kaupungin oman sote-palvelujen laadun, toiminnan ja vaikuttavuuden kehittäminen ei pysähdy siihen, että suuri ja pelottava sote-uudistus on kulman takana.
Kaupunginjohtajan työhaastattelussa tulee käsitellä ilmakitaraa
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen ilmoitti elokuun puolessavälissä jäävänsä eläkkeelle huhtikuussa 2017.
Vaikka tätä ilmoitusta oltiin osattu jo aavistella, ei luottamushenkilöistä kukaan tiennyt kaupunginjohtajan päätöksen konkretisoitumisesta ja ajankohtaakin oltiin vain arvailtu. Isot päätöksentekoon vaikuttavat asiat tällä valtuustokaudella, Palveluverkko 2020 ja kouluverkkoselvitys, olivat jo takana ja sote-uudistus odottaa konkretisoitumistaan. Pennanen, jonka työskentelytavoista ja avoimuudesta uuden ja tuntemattoman suhteen paljolti pidän, totesi itse, että nyt on hyvä ylimenovaihe jonkun toisen ottaa ohjat käsiin.
Miten ilmakitara tähän liittyy?
Oulussa on järjestetty Ilmakitaransoiton MM-kisoja jo 21 vuotta. Ulkomailla Oulun nimi yhdistetään varsinkin nuoren kaupunkilaisväestön mielessä juuri ilmakitaraan. Vuosien varrella kisaan on ottanut osaa ilmakitaristeja lähes kolmestakymmenestä maasta. Ilmakitaristeja on esiintynyt kansainvälisten brändien mainoksissa, ja viimeisin uraauurtava saavutus on ilmakitaristin toimiminen olympialaisten soihdunkantajana. Ilmakitara on yksi Oulun vahvimmista brändeistä teknologian, tervan ja pohjoisen Skandinavian pääkaupungin statuksen rinnalla.
Lajina ilmakitaransoittoa arvostellaan seuraavilla kriteereillä: omaperäisyys, heittäytymiskyky, karisma, tekniikka, taiteellinen vaikutelma ja ilmavuus. Mitä kaikkea kaupunginjohtaja joutuukaan lähitulevaisuudessa osaamaan?
Kaikki hyvät, uniikit ideat kaupunkien ja seutujen välisessä kilpailussa ovat tervetulleita. Kun tieto ”parista muuttujasta” saapuu, on hienoa osata heittäytyä mukaan tilanteeseen. Tekniikan hallinta on aina ollut Oulussa hyve. Kulttuuriväkikin kiljuu omien tavoitteidensa puolesta, joten taiteellinen vaikutelma on tehtävä. Ilmavuuden voi käsittää myös tilaksi erilaisten näkemysten antamiselle.
Työhaastattelutilanteessa ilmakitaransoitto yhden minuutin kestoisen pakollisen kappaleen (kuten MM-kisoissa!) mittaisi monella tavalla sitä, onko hakija sopivin vai pätevin. Ilmakitaroinnin painoarvo muiden valintakriteerien joukossa ei tarvitse olla tärkein. Tärkeintä ei ole edes itse suoritus, vaan miten siihen suhtautuu. Jos aikoo tulla toimen Oulun päättäjien kanssa, on pieni itseironian tarve paikallaan. (Toisaalta perioululaiseen kyyniseen tyyliin sopisikin täydellisesti, että kaikki hakijat kieltäytyisivät tehtävästä ilimanaikusena humpuukina). Kuitenkin ilmakitara ja Oulu ovat sulautuneet yhteen ja tulevan kaupunginjohtajan tulee kaupungin edun nimissä vähintäänkin sietää tätä hullutusta.
Kaiken kaikkiaan: arvostan Matti Pennasta niin kaupunginjohtajana kuin ihmisenä, ja on vaikeaa löytää henkilö, joka täyttäisi hänen saappaansa. Kovassa kilpailussa tarvitaan pehmeitä arvoja, kuten myös perinteen vaalimista ja uuteen tähyämistä – ja toivon Matin seuraajasta löytyvän näitä kykyjä.
(Vielä tarkennus: ilmakitaransoitossa teeskennellään kitaran soittoa. Työhaastattelun ilmakitaraosion ei tule mitata tulevan kaupunginjohtajan kykyä teeskennellä tekevänsä töitä.)
