Saari, saari, Hietasaari
Kesäkuu 2013: Hietasaaren kaava oli lausuntokierroksella eri johto- ja lautakunnissa. BusinessOulun johtokunnassa tein lausuntoon muutosesityksiä, jotka eivät saaneet kannatusta. Jätin eriävän mielipiteen johtokunnan jättämään lausuntoon, se koostui lähinnä kolmesta asiasta:
1. asemakaavaluonnos oli osin ristiriidassa yleiskaavaa varten tehtyjen taajamakuva- ja täydennysrakentamisselvitysten kanssa
2. liikenteellisesti kohde ei mahdollista hankkeen laajenemista tulevaisuudessa, pysäköintipaikkojen riittävyys oli kyseenalainen, muiden toimintojen syntyminen huvipuistohankkeen yhteyteen ei mahdollista tilan puutteen vuoksi.
3. kansalaisvastustus tullenee vaikuttamaan hankkeen menestykseen – – siksi Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen ja BusinessOulun tulisi aktiivisesti etsiä vaihtoehtoista sijoituspaikkaa huvipuistokonseptille
Kaava lähti tuolloin eteenpäin muokattavaksi luottamuselimistä ja kuntalaisilta saadun palautteen perusteella. Julkinen keskustelu hiljeni hetkeksi ja kaavoitus teki yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa konsensuksen löytämiseksi.
Kun kaava tuli muutosten ja yhdyskuntalautakunnan käsittelyn jälkeen kaupunginhallitukseen tänä syksynä, se oli muuttunut kahdeksi kaavaksi, kun alueen käyttäjien, palstaviljelijöiden ääntä oli kuunneltu. (Mielestäni varsinkin tuo palstaviljelypuoli eli Vaaskiventien kaava on varsin onnistunut. Se toteuttaa jopa pienimuotoista, huvikumpumaista rakentamista ja kulttuurihistoriallista perimää – ja nyt tästä hienosta harrastuksesta pääsee toivottavasti osalliseksi useammat!)
Tänä iltana valtuustossa äänestettiin ensin siitä, jätetäänkö kaava pöydälle ja käsitellään vasta ensi vuoden puolella. Olisin ollut valmis antamaan vielä tilaa terapeuttiselle keskustelulle, vaikka pääpiirteittäin argumentit puolin ja toisin ovat hyvin tiedossa. Seuraavaksi äänestettiin siitä, palautetaanko kaava valmisteluun niin, että siitä poistetaan huvipuiston varaus ja pysäköintipaikat. Äänet jakautuivat pohjaesityksen voittaessa 50–15–2 ja itsekin olin hyväksymisen kannalla.
Hietasaari on keskustan läheisyyden johdosta kovan maankäytön paineen alaisena. Itse kannatan täydennysrakentamista keskustassa ja keskustan läheisillä alueilla. Esimerkiksi Heinäpäässä ja Tuirassa on tiivistämisen varaa. Tiivistäminen mahdollistaa eheän ja edullisen infrastruktuurin sekä joukkoliikenteen kehittämisen, mutta sillekin on paikkansa. Toppilansalmen molemmin puolin rakennetaan jo, ja Vaakunakyläänkin tulee asutusta. Jututettuani alueen yrittäjiä hekin totesivat, että kaava voisi mahdollistaa sen, ettei saarta kaavoiteta täyteen kerrostaloja. Mieluummin näen Hietasaaressa matkailijoita ja meren kuin betonitalojen meren.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas Hietasaari ei muuten ole ollut aiemmin metsää, vaan viljelyaluetta. Hietasaari pääsi metsittymään, kun vakituinen asutus maatilojen myötä väheni 1950–1960-luvuilla. Tuo kehitys ei ole kuitenkaan ollut huono asia. Hyväksytty kaava jättää saareen vielä vihreääkin. Korkeampaa puustoa säilyy ulkoilureittien ympärillä, vaikka parkkipaikkojen vuoksi siirrettyjen viljelypalstojen alta istutusmetsä kaadetaankin.
Kaavaa itsessäänhän ei vastusteta, eikä huvipuistoa, vaan sanotaan, että huvipuisto ei sovi Hietasaareen. Hietasaaren rauhaa ei kuulemma häiritse toimintaansa laajentava Vauhtipuisto, Meri Oulun kesäteatteri tai tanssipaviljonki, saati majoituskapasiteettia hyödyntävät alueella matkailijat – ainoastaan huvipuiston kiljahdukset pilaavat idyllin. Ainoastaan huvipuiston käyttäjät tulevat autoilla, jotka vaativat parkkipaikkoja.
Argumentoidaan, että huvipuisto voisi mennä Kempeleeseen. Tai radan varteen. Tai meren päälle. Tai mihin vaan. Voi toki mennä, jos yrittäjä niin haluaa. Voihan Hietasaareen huvipuistolta vapautuvalle tontille tuoda jotain muuta toimintaa. Voihan se olla niinkin, että yrittäjän rahoitus on jo kadonnut seitsemän vuoden jahkailun aikana ja joudumme/pääsemme tämän vaihtoehdon eteen. Samaten monet tahot esittävät ideoita siitä, mitä muuta huvipuiston sijasta Hietasaareen voisi tulla. Mutta missä on samanmoinen jono toteuttajia näille visioille? (Jos ihan totta puhutaan niin näitä toimintoja; kotieläinpihaa, melontaa jne. on tulossa jo nytkin, jee!) Antaa siis yrittäjän yrittää ja katsotaan, mihin se riittää.
Nallikarin ranta saatiin hienoon kuntoon EU-hankkeen rahoituksella. Oulun kaupungin oma leirintäalue on juuri saanut valmiiksi uudet loma-asunnot. Ei ole Edenissä viime aikoina käyneelle yllätys eikä mikään salaisuus, että kylpylähotelli kaipaa remonttia, jota ei tulla tekemään, jos alue ei muuten houkuttele kävijöitä. Oulussa ei ole ”sitä matkailukohdetta” joka muista isommista kaupungeista löytyy. Hietasaari-kokonaisuus voi olla se. Luontomatkailun tarpeisiin ja metsäkokemuksia kaupunkilaisille tuomaan syntyköön Sanginjoki.
Oma koulu peittoaa elinkaarimallin
Vastine mielipidekirjoitukseen Kalevan Lukijalta -palstalla, julkaistu 25.9.2016
—
Pekka Simonen kirjoitti sunnuntain 18.9. Kalevassa Jokirannan koulun sisäilmaongelmista sekä uuden koulurakennuksen kiireellisyydestä. Kirjoittaja esitti, että Jokirannan koulu tulisi toteuttaa elinkaarimallihankkeena kiireellisen aikataulun ja taloudellisten syiden vuoksi. Mielestämme nämä perustelut eivät vakuuta irtiottoon kaupungin omasta investointiohjelmasta.
Elinkaarimallilla toteutettavan hankkeen suunnittelukilpailu on vähintään yhtä aikaa vievä prosessi kuin perinteisen hankesuunnitelman rakennuttajan kilpailuttaminen. Simonen kirjoittaa, että rakennuttajalla on peruste rakentaa kohde ”kunnolla”, koska jää itse vastuuseen rakennusteknisistä ongelmista. Mikäli hankinnassa viivästyvää aikataulua koitetaan paikata rakentamisen kiirehtimisellä, ei laatuvaatimus toteudu.
—
Toisin kuin yleisesti luullaan, ei rakentajan takuu kata hankkeen kaikkia korjauksia. Elinkaarimallilla toteutettujen hankkeiden ylläpitoremontit menevät edelleen kaupungin oman yksikön, Tilakeskuksen, määrärahoista ja niihin osoitetaan tänäkin vuonna viisinumeroinen luku. Ylläpitoremontteihin varattava määräraha kasvaa vuosittain rakennuksen elinkaaren loppupäätä kohti.
Elinkaarimalli vähentää perinteistä lainanottoa vain kirjanpitoteknisesti. Mukana tuleekin maksusitoumus, joka tällaisissa hankkeissa on usein vuosikymmenien pituinen. Sopimuksesta riippuen vuokrasuhteen katkaiseminen tai muuttaminen voi olla käytännössä mahdotonta. Elinkaarimallissa rakentajan rahoituskulut ja indeksikorotukset maksaa luonnollisesti vuokralainen, eli kaupunki. Lisäksi rakentajan markkinaehtoinen rahoitus on tunnetusti kalliimpaa kuin kaupungille edullinen kuntarahoitus. Miksi maksaisimme toisen ottamaa velkaa kalliimmalla?
Simosen mukaan elinkaarimallilla toteutettujen kohteiden kokemukset ovat olleet tähän asti pelkästään positiivisia. Malli ei kuitenkaan rajoitu vain koulukiinteistön rakentamiseen, vaan sen tukitoiminnot, kuten ateria- ja puhtaanapitopalvelut myönnetään myös ulkopuoliselle toimijalle. Muun muassa kouluruokailun laadusta on oppilaiden vanhemmilta saatu jyrkkääkin palautetta.
—
Yllämainittujen seikkojen valossa Jokirannan koulun toteuttaminen omana investointina olisi järkevää. Monitoimitalotyyppiseen ja muunneltavaan omaan edulliseen kiinteistöön voitaisiin vastaisuudessa Kiimingin alueella osoittaa niitä toimintoja, joiden palvelutarpeet ovat kulloinkin kasvussa.
Oulun vasemmiston luottamushenkilöt
Hilkka Haaga
Rauno Hekkala
Mikko Raudaskoski
Sannamari Sala
Hyvinvointikeskukset paremmiksi: ajanvaraus takaisin
Joukko vasemmiston valtuutettuja jätti syksyn ensimmäisessä Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitetään, että nykyisen hyvinvointikeskusten akuuttivastaanottotoiminnan rinnalle palautettaisiin myös vastaanottoajan ajanvarausmahdollisuus.
Akuuttivastaanotto on herättänyt kuntalaisissa paljon närää. Jonot ovat olleet pahimmillaan tunteja, eikä saman päivän aikana ole päässyt ongelmansa kanssa eteenpäin. Tulppana on ollut muun muassa käytäntö, jonka mukaan sairaanhoitaja arvioi hoidon tarpeen ja kiertävä lääkäri kulkee vastaanottohuoneissa tutkimassa hoidettavat vuoron perään. Lapsiperheitä armahdettiin niin, että lapset pääsevät jonossa ohi. Tämä ei kuitenkaan ilahduta ei-akuutin vaivansa kanssa lääkäriin pyrkivää. Netissä on myös reaaliaikainen terveysasemien jonotilanneseuranta, mutta monet ikäihmiset eivät nettiä käytä. Nuoremmillakin jonojen purkautuessa (oikeammin: ihmisten lähdettyä kotiin, kun ovat riittävän kyllästyneitä jonottamiseen) oma vuoro voikin mennä sivu suun.
Lakisääteinen työterveyshuolto on minimissään vain ennaltaehkäisevää toimintaa. Siksi monet työssäkävijät tai yksinyrittäjät asioivatkin omalla kunnallisella terveysasemalla. Ei tule myöskään unohtaa sitä, että kunnalliset terveyspalvelut palvelevat myös työterveyshuoltona. Monen pienen ei-akuutin (ja usein työterveyshuoltoon kuulumattoman) operaation, kuten luomenpoiston tai gynekologisen tsekkauksen osalta on usein myös mukavaa tietää, milloin operaatio mahdollisesti tapahtuu, jotta voi suunnitella lähitulevaisuuttaan ja toimintakykyään sen mukaan. Pitkän jonotusajan vuoksi moni vastaanotolla piipahtanut voikin palata kotiinsa entistä sairaampana, sillä akuuttivastaanotossa jonottaessa voikin kerätä kätevästi sesongin trendikkäimmät kiertotaudit.
Toivotaan, että kaupungin oman sote-palvelujen laadun, toiminnan ja vaikuttavuuden kehittäminen ei pysähdy siihen, että suuri ja pelottava sote-uudistus on kulman takana.
Kaupunginjohtajan työhaastattelussa tulee käsitellä ilmakitaraa
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen ilmoitti elokuun puolessavälissä jäävänsä eläkkeelle huhtikuussa 2017.
Vaikka tätä ilmoitusta oltiin osattu jo aavistella, ei luottamushenkilöistä kukaan tiennyt kaupunginjohtajan päätöksen konkretisoitumisesta ja ajankohtaakin oltiin vain arvailtu. Isot päätöksentekoon vaikuttavat asiat tällä valtuustokaudella, Palveluverkko 2020 ja kouluverkkoselvitys, olivat jo takana ja sote-uudistus odottaa konkretisoitumistaan. Pennanen, jonka työskentelytavoista ja avoimuudesta uuden ja tuntemattoman suhteen paljolti pidän, totesi itse, että nyt on hyvä ylimenovaihe jonkun toisen ottaa ohjat käsiin.
Miten ilmakitara tähän liittyy?
Oulussa on järjestetty Ilmakitaransoiton MM-kisoja jo 21 vuotta. Ulkomailla Oulun nimi yhdistetään varsinkin nuoren kaupunkilaisväestön mielessä juuri ilmakitaraan. Vuosien varrella kisaan on ottanut osaa ilmakitaristeja lähes kolmestakymmenestä maasta. Ilmakitaristeja on esiintynyt kansainvälisten brändien mainoksissa, ja viimeisin uraauurtava saavutus on ilmakitaristin toimiminen olympialaisten soihdunkantajana. Ilmakitara on yksi Oulun vahvimmista brändeistä teknologian, tervan ja pohjoisen Skandinavian pääkaupungin statuksen rinnalla.
Lajina ilmakitaransoittoa arvostellaan seuraavilla kriteereillä: omaperäisyys, heittäytymiskyky, karisma, tekniikka, taiteellinen vaikutelma ja ilmavuus. Mitä kaikkea kaupunginjohtaja joutuukaan lähitulevaisuudessa osaamaan?
Kaikki hyvät, uniikit ideat kaupunkien ja seutujen välisessä kilpailussa ovat tervetulleita. Kun tieto ”parista muuttujasta” saapuu, on hienoa osata heittäytyä mukaan tilanteeseen. Tekniikan hallinta on aina ollut Oulussa hyve. Kulttuuriväkikin kiljuu omien tavoitteidensa puolesta, joten taiteellinen vaikutelma on tehtävä. Ilmavuuden voi käsittää myös tilaksi erilaisten näkemysten antamiselle.
Työhaastattelutilanteessa ilmakitaransoitto yhden minuutin kestoisen pakollisen kappaleen (kuten MM-kisoissa!) mittaisi monella tavalla sitä, onko hakija sopivin vai pätevin. Ilmakitaroinnin painoarvo muiden valintakriteerien joukossa ei tarvitse olla tärkein. Tärkeintä ei ole edes itse suoritus, vaan miten siihen suhtautuu. Jos aikoo tulla toimen Oulun päättäjien kanssa, on pieni itseironian tarve paikallaan. (Toisaalta perioululaiseen kyyniseen tyyliin sopisikin täydellisesti, että kaikki hakijat kieltäytyisivät tehtävästä ilimanaikusena humpuukina). Kuitenkin ilmakitara ja Oulu ovat sulautuneet yhteen ja tulevan kaupunginjohtajan tulee kaupungin edun nimissä vähintäänkin sietää tätä hullutusta.
Kaiken kaikkiaan: arvostan Matti Pennasta niin kaupunginjohtajana kuin ihmisenä, ja on vaikeaa löytää henkilö, joka täyttäisi hänen saappaansa. Kovassa kilpailussa tarvitaan pehmeitä arvoja, kuten myös perinteen vaalimista ja uuteen tähyämistä – ja toivon Matin seuraajasta löytyvän näitä kykyjä.
(Vielä tarkennus: ilmakitaransoitossa teeskennellään kitaran soittoa. Työhaastattelun ilmakitaraosion ei tule mitata tulevan kaupunginjohtajan kykyä teeskennellä tekevänsä töitä.)
Puhe puoluekokouksessa 2016
Vasemmistoliitto järjesti puoluekokouksen Oulussa 10.-12.6.2016. Pidin yleiskeskustelun aikana puheenvuoron viitaten tavoiteohjelmaan tekemääni lisäysesitykseen. Tässä puhe siinä muodossa kuin se oli tarkoitus pitää ennen kuin puheenjohtajisto rajasi puheenvuorojen kestoa runsaiden puheenvuoropyyntöjen vuoksi.
Huomio yhteiskunnallisiin yrityksiin
Hyvät toverit, puoluekokousväki
Tavoiteohjelmassamme kirjataan, että ”Yksityistä palvelusektoria tarvitaan julkisten palveluiden lisäksi, ei niitä korvaamaan ja niiden kanssa kilpailemaan.”
Vasemmiston vahva kanta on, että voiton tavoittelu ihmisen henkeen, terveyteen, turvallisuuteen tai muihin perustarpeisiin liittyvissä palveluissa on arveluttavaa ja ei suotavaa. Yritykset kuitenkin työllistävät ja tuottavat meille hyödykkeitä ja palveluja, joita julkisen sektorin ei ole mielekästä tuottaa ja joita nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee.
Yksityisellä sektorilla toimivat myös rajatapaus Yhteiskunnalliset yritykset, kirjava joukko, joiden toimintatapaa ei tunneta riittävästi. Yhteiskunnallinen yritys harjoittaa vastuullista liiketoimintaa yhteiskunnallista hyvää tuottaen. Yhteiskunnalliset yritykset ratkovat toiminnallaan yhteiskunnallisia ongelmia harjoittamalla kestävää, pitkän tähtäimen liiketoimintaa. Niiden voitonjako on rajoitettua: ne käyttävät voitostaan vähintään puolet toimintansa kehittämiseen tai lahjoittavat sen määrittämäänsä hyvään tarkoitukseen.
Edellä kuvatun kaltaiset yritykset voivat hakea Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä Suomalaisen työn liitolta. Merkki myönnetään hakemuksesta tarkkojen kriteerien perusteella. Yrityksen on määriteltävä yhteiskunnallinen tavoitteensa sekä voiton käyttötapa yhtiöjärjestyksessään tai säännöissään. Liiketoiminnan on oltava avointa ja läpinäkyvää. Kriteereihin kuuluu myös työehtosopimusten ja viranomaismääräysten noudattaminen sekä työntekijöiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon, työntekijäomisteisuus mukaan lukien. Vastoin yleistä harhaluuloa, nämä yritykset myös maksavat yhteisöveroa. Usein ne myös sekoitetaan sosiaalisiin yrityksiin.
Merkkiä on myönnetty vuodesta 2011 alkaen kymmenille hyvin erilaisille yrityksille ja yhdistyksille. Merkkiä käyttävät muun muassa monet hoiva-alan yritykset, ympäristösektorin toimijat ja terveyspalvelujen tarjoajat.
Vasemmistoliiton tulee edistää sitä, että kansalaisten tietoisuus omista kulutusvalinnoista kasvaa ja että asiakas päätyisi itse valitsemaan eettisesti vastuullisia toimijoita – varsinkin nyt, kun hallituksen kaavailujen mukaan sote-uudistus nojaa vahvasti asiakkaan valinnanvapauteen. Lisäksi jo olemassa olevia yhteiskunnallista tehtävää toteuttavia yrityksiä tulee rohkaista korostamaan eettisen ja vastuullisen palvelutuotannon merkitystä ja saatavuutta, ja sitouttaa yhä suurempi joukko yrityksiä liittymään yhteiskunnallisten yritysten joukkoon. Näillä ulostuloilla voimme vaikuttaa kaikkiin yksityisen sektorin toimijoihin. Vastuullisesta toimintatavasta on tehtävä yhä merkittävämpi kilpailutekijä, jolloin lopulta kaikkien yritysten on määritettävä toimintatapaansa vastuullisempaan suuntaan.
Päätöksenteossa pitää olla tilaa eri näkemyksille
***Mielipidekirjoitus, Kaleva 20.4.2016 ***
Kokoomuksen valtuustoaloite Oulun kaupunginvaltuuston koon pienentämisestä 59:ään valtuutettuun on huomiohakuinen, muttei loppuun saakka mietitty näkemys. Kokoomus lähti ajamaan alas myös luottamushenkilöiden palkkioita poiketen omasta aiemmasta valtakunnallisesta linjauksestaan, jonka mukaan kansanedustajien palkkioita pitäisi korottaa, jotta ”paras mahdollinen osaaminen” saataisiin eduskunnan palvelukseen.
Molemmat kokoomuksen populistiset esitykset kulminoituvat käynnissä olevaan Oulun kaupungin johtamisjärjestelmän muutokseen, joka alkoi 1.4.2016 apulaiskaupunginjohtajien virkojen lakkautuksella ja jatkuu aina 1.6.2017, kunnes uusi valtuustokausi alkaa. Kaikkien näiden lähitulevaisuudessa voimaantulevien muutosten rinnalla kokoomuksen esittämät ehdotukset tuntuvat demokratiaa kaventavilta ja harvainvaltaan ajamiselta.
Valtuuston koon pieneneminen kahdeksalla valtuutetulla tarkoittaisi sitä, että nuo paikat vähenisivät pienemmiltä puolueilta. Äänikynnys Oulussa on kohtuullisen korkea, joten viime kuntavaalien tuloksen perusteella kristillisdemokraatit menettäisivät ainoan paikkansa ja vihreiden, perussuomalaisten ja sosialidemokraattien valtuustoryhmät pienenisivät. Samaten reuna-alueilta ehdolla olevat ehdokkaat menettäisivät paikkansa kanta-oululaisille.
Johtamisjärjestelmän muutoksella haluttiin nimenomaan vahvistaa luottamushenkilöiden roolia erityisesti suhdetoiminnassa ja asioiden valmistelussa. Muita kaupungin johtamisjärjestelmän muutokseen liittyviä päätöksiä ovat mm. lautakuntien ja johtokuntien määrän väheneminen ja niiden jäsenmäärän pieneneminen sekä valtuuston puheenjohtajiston ja kaupunginhallituksen jäsenmäärän pieneneminen.
Jo näillä linjauksilla on se seuraus, että päätöksenteon valta keskittyy yhä harvemmille luottamushenkilöille ja näiden ajankäyttö tehtävien parissa lisääntyy. Maksettavien palkkioiden kokonaissumma siis joka tapauksessa pienenee, koska palkkioita maksetaan siis entistä harvemmille.
Pohjaesityksessä olleet palkkioiden tarkastukset liittyivätkin lähinnä neljän tulevaisuudessa valittavan kokopäiväisen ja puolipäiväisen luottamushenkilön palkkioihin. On muistettava, että viime kuntavaaleissa 2012 lautakuntien ja muiden toimielinten määrä putosi jo merkittävästi, kun liittyneiden kuntien lautakunnat pantiin yhteen nippuun. Esimerkiksi Siku-lautakunta korvasi viiden kunnan erilliset opetus-, kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunnat.
Oulun kaupungin strategisia arvoja ovat rohkeus, reiluus ja vastuullisuus. Näistä reiluus on avattu näin: ”Toimimme avoimesti ja otamme toiset huomioon sekä arvostamme kohtuullisuutta ja inhimillisyyttä. Olemme tunnettuja reilusta meiningistä.” Pohjoisen Skandinavian pääkaupungissa pitää olla tilaa moniääniselle keskustelulle ja erilaisille näkemyksille. Valtuuston poliittisten näkemysten jakauma kuvastaa kaupunkilaisten ajattelun rikkautta kuitenkin kohtuullisena mittarina – eikä se maksa sen enempää kuin aiemmin.
Osallista uutta vuotta!
Kolumnini Forum24:ssä 14.1.2016
Osallista uutta vuotta!
Oikeusministeriön ylläpitämä kansalaisvaikuttamisen ja osallisuuden demokratia.fi -verkkopalvelu kertoo: ”Muutoksia tekevät ne, jotka osallistuvat”.
Sipilän hallituksen toimintaa syksyn aikana leimaa puolivalmiit esitykset, joiden osallisuus- ja vaikuttavuusarviointi tehdään jälkeenpäin, jos silloinkaan. Kaiken maailman dosentit ja kätilöt pääsivät antamaan arvioitaan median kautta. Hallitusohjelma nojaa luottamusyhteiskuntaan, jossa toimitaan yhdessä, mutta osallisuus, kansalais- ja lähidemokratia jäävät varjoon.
Kärkihankkeiksi on nostettu mm. digitalisointi ja norminpurku. Kevennetty byrokratia ja palvelujen sähköistäminen kuulostaa äkkiseltään hyvältä, mutta voi koitua harmiksi: digitalisointi tuo osallisuuden pariin vain sen osan väestöstä, joka käyttää uusia välineitä. Sujuvoitettu lupa- ja valvontamenettely ei saa tarkoittaa sitä, että elinkeinoelämä voisi ongelmatilanteessa tehdä “purkuputket” ja maksattaa sujuvuuden kansalla.
Hallituksen lähes ainoaksi luettava maali, sote- ja aluehallintouudistus, tulee osoittautumaan haasteelliseksi. Vastaisuudessa kuntien nykybudjeteista yli puolet ohjautuukin sote-alueille. Toiminnan järjestämiseksi ja varainkäytöstä päättämään valitaan omat valtuustot – byrokratian keventämisen nimissä. Kyläpolitikointi nousee potenssiin, kun itsehallintoalueiden valtuustoissa aletaan vetää kotiinpäin koko maakunnan nurkkien voimin.
Viime syksynä hallitus perui ajamansa eläkkeensaajien asumistuen leikkaukset. Tämäkin edellytti edunvalvontajoukon asialle. Monilla Oulua suuremmilla ja pienemmillä kunnilla oli rohkeutta päättää hallitusta vastaan esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen tai terveydenhoidon maksujen noston suhteen. Näin päätösten todelliset kohteet, lapset ja paljon sairastavat, saivat äänensä kuuluviin edustuksellisen demokratian kautta.
Oulussa on käynnissä osallistavia projekteja. Vuonna 2016 laaditaan keskustavisiota kuntalaisten kanssa kyselyin, keskustelutilaisuuksin ja työpajoin. Pitkään toimijoiden kanssa valmisteltu Hietasaaren kaava viljely- ja huvipuistoalueineen tulee päätöksentekoon. Koti-koulu-toimikuntien voi odottaa aktivoituvan, kun kouluverkosta päätetään maaliskuussa.
Päättäjien on hyvä muistaa ensiapukurssin opeista se, että onnettomuuspaikalla eniten ääntä pitävä ei aina ole suurimmassa avun tarpeessa. Päätöksenteon tuleekin pohjautua huolelliseen, osallistavaan valmisteluun niin, että vaikuttavuutta arvioidaan myös niiden osalta, jotka eivät jostain syystä pysty osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon. Toivotan kaikille osallista uutta vuotta!
