Reippaita rivejä

Arkisto: / Palaa edelliselle sivulle

Lapsen oikeutta päivähoitoon ei tule rajoittaa

3. marraskuuta 2015, 15:15

(Mielipidekirjoitukseni, julkaistu Kalevassa 3.11.2015)

Oulun kaupungin tulisi Helsingin tavoin jättää rajaamatta lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus vanhemman työmarkkinastatuksen perusteella. Sen sijaan tulisi edelleen panostaa olemassa olevaan hyvään palveluohjaukseen ja palvelutarjontaan.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen niin, että kokopäivähoitoa tarjottaisiin vain niile lapsille, jonka vanhemmat opiskelevat tai ovat töissä, lisäisi turhaa byrokratiaa, seurantaa ja valvontaa. Epätyypilliset työsuhteet, työllisyystoimenpiteet, freelance-työ ja muut työn ja työttömyyden välimaastossa kulkevat työmuodot ovat yleistyneet nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi Oulun kaupunki on nuorisotyöttömyydessä valtakunnan “kärkisijoilla”. Kokopäivähoitoa ei tulisi rajata lapselta myöskään siksi, että hoitomahdollisuus edistää työttömienkin vanhempien yleistä toimeliaisuutta.

Pari vuotta sitten Oulussa voimaan tullut varhaiskasvatuskerhojen maksuttomuus on menestystarina. Kun asiakasmaksut poistettiin, kaupungille edullisempien palvelujen piiriin siirtyi vapaaehtoisesti lapsia sadoista perheistä, ja kustannusvaikutus oli positiivinen. Siksipä vuosia suunniteltu päivähoidon tuntiperusteinen laskutus tulisikin saattaa pian käytäntöön, sillä silläkin olisi ohjaava eli palvelutarvetta vähentävä vaikutus.

On myös tärkeää huomata, että tähän saakka yksityisen sektorin tuottamissa päivähoitopalveluissa osapäivähoidon osuus on ollut pyöreä nolla, vaikka yksityisen hoidon osuus on jo 36%. Kaupunki on siis maksanut kyselemättä kaikista yksityisessä hoidossa olevista lapsista kokopäivähoidon palvelusetelin summan. Nyt, kun myös yksityiset palvelutuottajat velvoitetaan tarjoamaan kevyempiä kerhoja ja osapäivähoitoa asiakasperheille, voidaan olettaa osapäivähoidon yleistyvän ja kustannusten pienenevän ilman hallituksen pakkoakin.

Hilkka Haaga
kaupunginhallituksen jäsen
Vasemmistoliitto

hyväksytty


Liian sitä ja liian tätä

23. huhtikuuta 2015, 15:03

Viime sunnuntaina käydyt eduskuntavaalit tuottivat Vasemmistoliitolle karvaan tuloksen. Puolue menetti kaksi paikkaa, ja tämän seurauksena on toiminnan sopeuttaminen (Ei, en haluakaan kuulla valtapuolueiden pönkittämisestä verorahoilla. Tästä voin kirjoittaa joskus toiste.) Vielä huhtikuun alussa näytti, että Vasemmiston rivit ovat yhtenäiset, suorassa ja valmiita vaalivoittoon. Miten tässä näin kävi?

 

Tappion syitä aletaan kaivella tällä viikolla todella. Yksi skenaario on, että Vasemmisto on liian vihreä. Yksi arvio taasen, että Vasemmisto on liian punainen. Toiset taas sanovat, että Vasemmisto on unohtanut tavallisen työläisen, ja puolustaa ainoastaan työttömiä. Joillekin taas Vasemmisto vaan on vieläkin Terijoella. Vai oliko vaaliohjelman ydinviesti liian kaukana arjesta? Menikö viesti väärällä sävyllä eteenpäin? Voi olla, että joku ei ole kuullutkaan koko Vasemmistosta. Joku taas luulee Tytti Tuppuraista äänestettyään äänestäneensä Vasemmistoa. (lähde: henkilökohtainen kontakti vaaliteltalla)

 

Vasemmistoliitto täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Itse olen ollut kirjoilla melko tasan 4 vuotta, liityin siis viime eduskuntavaalien jälkeen. En ole vasemmistotaustaisesta perheestä. Liittymiseni oli puhtaasti oman harkintani tulos. Omassa punavihreässä kuplassani en siis suvaitse vaaliteltoilla tapahtunutta punahuorittelua.

 

Olen todella iloinen, että Vasemmisto pitää nyt huolta eduskunnan sukupuolijakaumasta ja sai nostettua esiin kyvykkäitä nuoria naisia, joilla ei ole menneiden polvien historiaa hartioillaan rasitteena. Samaan aikaan äijäjoukko örisee, että punaisempaan suuntaan pitäisi mennä ja jättää viherpiiperrys sikseen. Kuitenkin Vihreät tienasivat valtakunnallisesti viisi uutta paikkaa. Vihreys on globaali trendi. Miksi?

 

Omistamisen ja ympäristön suhde pitää puida omillekin niin hyvin läpi, että sen takana seistään. Luonnonvarojen omistaminen ja hyödyntäminen vaikuttaa vääjäämättömästi toimeentuloon, sen pysyvyyteen ja jatkuvuuteen. Katsokaa nyt vaikka Kainuuseen. Pikavoittoja jahdattiin ja koko Talvivaaran toiminta oli pysähtyä ympäristöä halveeraavien toimien takia. Nyt ympäristö ja sitä kautta tavalliset ihmiset, joita Vasemmistonkin pitäisi puolustaa, maksavat voitontavoittelun hinnan. Ei ole punaista ilman vihreää. Mutta jäläkiviisaushan on syntiä. Pessimisti ei pety, tuumaa tuleva pääministeri. Miksi ei oltu pessimistejä ajoissa?

 

Se, mikä on tervetullutta ja iloista, ovat uudet jäsenet. Viime eduskuntavaalien tapaan vaalipäivän jälkeen on tullut kymmeniä uusia puolueeseen liittyneitä. Nämä nuoret toivot osaavat varmasti nähdä historian tapahtumien arvon, mutta myös uudistaa Vasemmistoliittoa kestävällä tavalla. Imagomme on vastustaa kaikkea, ja sitä tuetaan ulkopuolisten vaikuttajien taholta vaalikoneiden kysymyksenasettelusta lähtien. Uudet ihmiset, jotka näkevät pienituloisuuden, köyhyyden ja eriarvoisuuden uudesta näkövinkkelistä, rakentavat tämän puolueen uudelleen. He tuovat mukanaan uusia tapoja toimia. Annetaanpa heille tilaa hengittää. Ja pidetään samalla huoli, että ilma, jota hengitetään, on puhdasta.

hyväksytty