Nuoret, keskittämisikäiset ja maakuntauudistus
Kolumni Kansan Tahdossa 16.5.2017
***
Nuoret. Mikä niillä on vikana? Ne ovat lehtijuttujen mukaan fiksumpia kuin koskaan ja voivat paremmin kuin koskaan. Tupakointi ja humalahakuinen juominen on out. Ne harrastaa yhä useammin tavoitteellista liikuntaa, tai jahtaavat Pókemoneja tai mitä villitystä milloinkin.
Nykynuoriso tiedostaa ja esittää mielipiteitään. Sosiaalisen median kautta se on aiempaa helpompaa, kun omalle mielipiteelleen saa entistä nopeammin palautetta. Jopa Keskustanuoret nousivat kritisoimaan hallituksen eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa keskustan puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä huhtikuussa Twitter punaisena (huom. sanaleikki tarkoituksellinen).
Nuorten tilanne on kuitenkin polarisoitunut: ne, jotka porukasta voivat huonosti, voivat huonommin kuin nuoret koskaan aiemmin. Ne, jotka eivät osallistu, eivät osallistu mihinkään. Nämä nuoret eivät anna kommentteja koulutusleikkauksista lehdille eivätkä vastaa kyselyihin, joissa kysytään, montako kertaa kuukaudessa käytät alkoholia humalahakuisesti. Tuntuu, että ”syrjäytyneistä nuorista” puhuttaessa tarkoitetaan yleisesti nuorta, joka veti ekat kännit kuusitoistavuotiaana ja myöhästyi kotiintuloajasta. Todellinen syrjäytyminen on valtaosalle päättäjistä vierasta, sillä syrjäytyneet eivät tee itseään näkyväksi.
Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa. Laskelmiin ei kuitenkaan voida sisällyttää inhimillistä kärsimystä.
Oulun kaupungin arviointikertomuksessa 2016 tarkastuslautakunta nosti esille jo viime vuonna raportoidun puutteen lastensuojelun työntekijöiden riittämättömyydestä. Oulussa lastensuojelun työntekijällä on keskimäärin 55–60 asiakasta, kun valtakunnallinen suositus on 30–40 asiakasta. Edistystäkin on tapahtunut: nuorten päihdehoitoon ei ole juurikaan ollut jonoja, kun resurssia on lisätty. Lastensuojelun asiakkaat priorisoidaan etusijalle sekä lasten ja nuorten psykiatrisessa työryhmässä että päihdepalveluissa.
Yhteiskunnan tuella, kuten juuri lastensuojelun palveluilla, voidaan vaikuttaa huono-osaisuuden periytymisestä johtuviin haasteisiin. Nuorten tilanteeseen asettaa haasteita kuitenkin myös muuttoliike. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka kiihtyy tulevaisuudessa myös Suomessa.
Nuori väki pakkautuu pikkukunnista kasvukeskuksiin. Muuttoliikkeestä valtaosa on alle 35- vuotiaita, mutta mikäli sote-uudistuksen keskittämisratkaisut toteutuvat, voi se houkuttaa myös ikääntyvää väestöä muuttamaan palvelujen ääreen. Vähenevän väestön myötä harveneva palveluverkko kiihdyttää eriarvoisuuden kasvua niin maakunnassa kuin keskuskaupungeissakin. Kurjistuvien kylien nuoret jäävät vaille mahdollisuuksia kehittää itseään tai asuinseutuaan. Kasvukeskuksiin hakeutuvien nuorten lukumäärä taas ylittää reippaasti tarjolla olevien koulutus- ja työpaikkojen määrän.
Pian – siis ihan liian pian – on maakuntavaalit. Meillä setä- ja täti-ihmisilläkin on vaikeuksia hahmottaa, miten muutoskokonaisuus tulee rakentumaan ja vaikuttamaan arkeemme. Miten voimme taata, että seuraavat tekijäpolvet, kaikenlaisissa tilanteissa olevat nuoret, saataisiin sitoutettua tähän yhteiskunnalliseen muutokseen ja lausumaan omaa näkökulmaansa?
Vasemmiston jäsenistön ikäjakaumassa on notkahdus nykyisten 40–49-vuotiaiden kohdalla, mutta kannatus on korkeammalla nuoremmissa ikäluokissa. Miten takaamme vasemmistolaisen ajattelun ja politiikan jatkumon Suomen historian suurimman hallinnollisen muutoksen edellä? Tämä ei voi olla vain poliittisen nuorisojärjestömme asia, vaikka se hyvää työtä tekeekin.
PS. Kerrotaan Keskustanuorille, että ne on väärässä porukassa – vaikka Twitterissä.
Kohti kevättä ja loputonta voittoa
Kuntavaaleista on kulunut viikko, tarkistuslaskenta tehty ja pääkoppa on huilannut sen verran, että jotain ajatuksia voi saattaa lauseiksi saakka.
Ensinnäkin: KIITOS ÄÄNESTÄJILLENI
ja tukijoille, apureille ja kotijoukoille! Lupaan olla luottamuksen arvoinen valtuutetun tehtävässä. Olen tosi tyytyväinen äänimäärään: lähes triplasin sen edelliskerralta ja nousin varavaltuutetun paikalta listan neljänneksi heti entisten ja nykyisten kansanedustajien perään. Oli mukavaa vertailla henkilökohtaista saldoa myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänimääriin. Rohkeasti tulkitsen, että jotain on tullut tehtyä oikein 🙂
Vasemmistoliitto sai siis yhden paikan lisää Oulun valtuustoon. Pohjois-Pohjanmaalla ohitimme kokoomuksen ja olemme piirin toiseksi suurin puolue! Persut romahtivat, kannatus hajaantui ainakin Oulussa Aidon suomalaisen yhteislistan ja nukkumisen välimaastoon. Vihreiden nousun myötä selkiää, nousivatko talousliberaalit vai punavihreät ja minkälaista yhteistyötä minkäkin ryhmän kanssa voi tehdä. Valtakunnallisesti tarkastellen valtuustot naisistuivat ja nuorenivat. Mutta miten meillä?
Oulun vasemmiston 11 valtuutetusta vain kolme on naisia. Varavaltuutetut mukaan laskien 22:sta luottamushenkilöstä 7 on naisia. Naisten uupumisen luulen johtuvan ainkain osin siitä, että näissä vaaleissa äänestäjät keskittivät ääniä tutuille nimille, ehdokkaille, joihin puolueet henkilöityivät. Meillä naisten äänet keräsi Hanna Sarkkinen. Keskustaa haravoi kaupunginhallituksen puheenjohtajana tutuksi tullut Riikka Moilanen ja valtuuston puheenjohtaja Hänninen oli kokoomuksen listan eniten ääniä saanut. Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja, julkisuudessa paljon teemoillaan esiintynyt Jenni Pitko rohmusi hänkin yli 1300 ääntä.
Koska kuntavaalit eivät koske pelkästään valtuustopaikkoja, tämä tarkoittaa, että tiettyihin lautakunta- ja toimikuntapaikkoihin naisilla tulee olemaan vientiä. Luottamushenkilöiden paikkojen jakoon vaikuttaa itse kunkin valituksi tulleen tai ehdolla olleen omat intressit, jotka voivat liittyä valtakunnan, maakunnan tai kunnan politiikkaan. Merkittäviä paikkoja, joihin kuntavaalituloksen perusteella ihmisiä valitaan, ovat mm. nykyiset maakuntavaltuusto ja -hallitus, sairaanhoitopiirin elimet, koulutuskuntayhtymä, kaupungin osake- ja osakkuusyhtiöt, suuret lautakunnat siku, hyve, y&y ja uusi BusinessOulu liikelaitos sekä tietty kaupunginhallitus ja valtuuston puheenjohtajisto.
Lisäksi paikkojen jakoon vaikuttaa puolueiden strategiat: mitä puheenjohtajuuksia milläkin päätöksenteon osa-alueilla kukin haluaa ottaa haltuun ja osoittaa asiantuntemusta. Vieläpä henkilökohtaisiin toiveisiin voi vaikuttaa sekin, mistä sidosryhmistä äänet ovat tulleet vai onko valittu henkilö ns. yleispoliitikko. Monet ehdokkaat profiloituvat ajamaan tiettyjen ryhmien asioita, jolloin luontevaa on pyrkiä ao. asian toimielimeen lähemmäs päätöksenteon valmistelua.
Ja seuraavaksi on luvassa maakuntavaalit. Jos se sote joskus tulee. Maakuntavaalien tuloksen perusteella kuntien elimiin voikin tulla muutoksia, kun jo kertaalleen valitut päättäjät siirtyvät seuraavalle päätöksenteon askelmalle. Tämä on kuitenkin normaalia kehitystä, joka antaa tilaa uusille päättäjille, joita oli ilahduttavan paljon vasemmistonkin riveissä – ja jotka pärjäsivät mainiosti kampanjatyössä!
Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuussa. Tällä välin puolueet neuvottelevat paikkajaosta ja vanhat elimet pusertavat tehtävänsä loppuun. Työn juhlaa, vappua, saamme juhlia tänä vuonna poikkeuksellisesti vaalivoiton siivittämänä – nyt vaalityötäkin saa juhlia! Tavataan siis kaduilla, toreilla ja tapahtumissa!
