Nyt pää kylmänä!
Oulu leikkaa kouluilta ja terveyskeskuksilta, jotta saataisiin tehtyä palveluverkko, jotta ei tarvitsisi leikata kouluilta ja terveyskeskuksilta.
Oulun kaupunki on hyväksynyt muutosohjelman, joka tavoitteena on 40 miljoonan säästöt vuoteen 2020 mennessä. Muutosohjelman hyväksyessään kaupunginhallitus hyväksyi palveluverkkoselvityksen käynnistämisen. Virkamiesten selvittämät palveluverkon vaihtoehdot esiteltiin kaupunginhallitukselle helmikuussa. Palveluverkkosuunnitelman tavoite on löytää rakenteellisia ratkaisuja, eli idea on siinä, että toimintoja on vähemmissä toimipisteissä, jolloin käyttötalouden ja kiinteistöjen kustannuksia saadaan pienennettyä synergiaeduilla ja vähemmillä neliöillä. Trendihokema on ”säästetään seinistä, ei henkilöstöstä” – mutta mitä nyt tapahtuukaan?
Rakenteellinen ratkaisu edellyttää usein investointia. Jos lainaa ei saa ottaa eikä veroja nostaa, on ainoa mahdollisuus rahoittaa palveluverkon muutokset käyttötaloudesta – siis tehdä juuri se pahin, minkä takia rakenteellisia ratkaisut ylipäätään tulisi tehdä.
Mitä tapahtui viime vuonna – ja kuluneella viikolla?
Maanantaina 21.5. kaupunginhallitus käsitteli ensi vuoden talousarvion suunnitteluohjetta. Suunnitteluohje antaa hallintokunnille euromäärän, johon toiminta tulee sopeuttaa. Hallintokunnat valmistelivat omaa esitystään muutosohjelman ja jo tehtyjen päätösten kustannusvaikutusten valossa. Käsittelyn aikana kävi ilmi, että hallintokuntien esittämästä tasosta oltaisiin leikkaamassa jo suunnitteluvaiheessa 5 miljoonaa euroa niin sivistys- ja kulttuuripalveluiden kuin hyvinvointilautakunnan raamista.
Viime syksynä kiisteltiin siitä, onko sikun 5 miljoonan raamileikkaus, jonka kaupunginjohtaja toi elokuussa oman esityksensä pohjaksi, jo raamissa vai ei. Kun 5 miljoonan korotusta esitettiin vasta syksyllä kaupunginjohtajan esityksen yhteydessä, annettiin ymmärtää, että tämän tyyppinen esitys olisi pitänyt tehdä jo aiemmassa käsittelyvaiheessa, jotta se oltaisiin voitu huomioida raamissa. Siksi vihreiden Jaana Isohätälä teki esityksen, että nämä raamista supistetut 5 miljoonaa olisivat hallintokuntien käytössä. Kannatin Jaanan esitystä, mutta jäimme vihreiden kanssa äänestyksessä häviölle 9–4.
Mitä tapahtui vuosina 2014 –2017?
Viime valtuustokaudella tartuttiin jo kustannusten nousuun. Palvelumalli 2020 keskittyi hyvinvointipalveluiden kehittämiseen, no, oikeammin supistamiseen. Tuolloin päätetyt rakennemuutokset on nyt tehty ja toiminta saatettu niin tiukalle budjetille, että enää viiden miljoonan tiristäminen ei ole mahdollista. Hyvinvointipalveluista on vuosina 2014-2017 leikattu kumulatiivista kasvua 350 miljoonaa euroa!
Samoin sivistys- ja kulttuuripalvelut kipuilee jo viime syksynä niistetyn talousarvion kanssa – tällä hetkellä sikun ylitysennuste on 6 miljoonaa euroa, ja tämä ei todellakaan johdu toissaviikkoisesta Salonpään kouluratkaisusta.
Vuonna 2016 tehdyssä Oulun koulut 2020-luvulla -päätöksessä on jo muutamia koulujen tiivistämispäätöksiä, mutta asioita ei ole ehditty toimeenpanna. Nämä rakenteelliset ratkaisut eivät ole ehtineet siis muuttua säästäviksi investoinneiksi!
Onko säästötavoite mahdollinen?
”5 miljoonaa on 1 prosentti koko hallintokunnan raamista”, joku nyt haastaa. ”Eikö prosentin verran ole helppoa säästää?” Erästä tuttua kuntapäättäjää lainatakseni; ”Sama homma kuin laihdutuksessa. Viimeiset grammat on vaikeimmat.” Itse asiassa kertaakaan koko kuntapoliittisen urani aikana kumpikaan hallintokunta ei ole pysynyt raamissa. Tämähän tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa alibudjetointia.
Sikussa ongelma on jatkuva ja vaihteleva palvelutarpeen kasvu. Eri kokoiset ikäluokat tekevät homman haastavaksi. Lisäksi lainsäädäntö ja kokeilut tuovat budjettiin painetta.Vasemmisto esitti toistuvasti viime valtuustokaudella, että sikun raamia höllennettäisiin, koska tavoite tuntui todella kovalta. Jonakin vuonna kävikin niin, että sikun budjettia ei pienennettykään neuvottelujen tuloksena 10 miljoonaa vaan vain kuusi – ja niinpä siku teki loppuvuonna ”vain” neljän miljoonan ylityksen.
Hyvinvointipalvelujen tilanne on tainnut jo kääntyä niin päin, että kun leikataan lisää, tehdään enemmän ylityksiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että jos ennaltaehkäiseviä tai perustason palveluja ei kunnassa tarjota, siirtyy asiakas pian erikoissairaanhoidon piiriin, josta tulee lasku kotikuntaan. Leikkaaminen kääntyy siis jossain kohtaa kalliimmaksi kuin palvelun tuottaminen. Hyven ylitysennuste erikoissairaanhoidosta on nyt 12 miljoonaa euroa tälle vuodelle.
Paljonko on paljon?
Päätetyksi tulleen suunnitteluohjeen mukaan Oulu tekisi ensi vuonna 12,9 miljoonaa euroa alijäämää. Raaminpalautusesitys tarkoittaisi siis nykyisellä ennusteella 22,9 miljoonan euron alijäämää, mikäli tulopuolta ei pystytä kehittämään. Viime vuoden tilinpäätös oli 43 miljoonaa ylijäämäinen (satunnaisten erien takia), vaikka se budjetoitiin alun perin alijäämäiseksi ja oltiin ottamassa velkaa investointeihin. Tänä vuonna pyritään 19 miljoonan alijäämään. Jotta summat hahmottuvat paremmin, kerrottakoon, että Oulu maksaa työmarkkinatuen kuntaosuuksia noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Poikkimaantien silta maksoi n. 35 miljoonaa euroa. Koko kaupungin budjetti on 1,3 miljardia euroa. Ja luvuissa kummittelee Oulun Energian yhtiöittämiseen liittyvä 322 miljoonan ylijäämä vuodelta 2014.
Kiireellä voi pilata paljon
Rakenteelliset ratkaisut edellyttävät investointia. Lukioiden tiivistämistä varten kaupunki teki kiinteistökaupat Raksilan lukiota varten eli osti/ostaa OSEKK:in kiinteistön 5,2 miljoonalla eurolla ja remontoi sitä 2,8 miljoonalla eurolla. Jokirannan koulun investointipäätöksessä muut poliittiset ryhmät lipsuivat melkein kolme miljoonaa euroa kalliimpaan vaihtoehtoon (ja joka tulevaisuudessa tarkoittaa Kiimingin lukion loppumista ja Kiiminkijoen ala-asteen muuttoa lukion tiloihin). Näyttää siltä, että näitä palveluverkkoinvestointeja ryhdytään siis tekemään rahalla, jota sikun ja hyven käyttötaloudesta leikataan tänä vuonna. Ja koko palveluverkon tiivistämistä on perusteltu päättäjille sillä, ettei tarvitsisi mennä ”ikäviin päätöksiin”.
Nyt on pidettävä pää kylmänä, annettava investoinneille tilaa budjettiin ja tehdä toiminnalliset muutokset uuteen rakenteeseen rauhassa. Rakenteellinen muutos ei tarkoita sitä, että se tuottaa säästöjä sinä vuonna, kun asiasta on päätetty. Vuoden 2016 päätökset eivät ole vielä säästäneet Oululle yhtään, pikemminkin maksaneet! Jos nyt sössimme palvelut ennen kuin ne saadaan siirrettyä uuteen palveluverkkoon tai maakuntaan, teemme peruuttamatonta vahinkoa lapsille, nuorille, sairaille ja vanhuksille.
Hallintosääntö ja palveluverkko
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4. koettiin ”vallankaappaus”. Valtuusto päätti muuttaa hallintosääntöä niin, että palveluverkkosuunnitelmasta päättää valtuusto eikä kaupunginhallitus. 27 valtuutetun aloite hallintosäännön muuttamisesta sai taakseen 35 ääntä.
Hallintosääntö elää
Monissa kunnissa hallintosääntöä rukattiin viime vuonna vastaamaan paremmin uuden kuntalain henkeä. Uuden kuntalain mukaan kunnissa ja kaupungeissa ei voi olla useita johtosääntöjä, vaan yksi hallintosääntö, jonka jatkodelegoinnilla eri päätös- valmisteluvastuut määritellään kuntaorganisaation muiden elimien tehtäviksi. Kyse on siis siitä, kuinka paljon päätösvaltaa ylin päättävä elin valtuusto haluaa antaa muille toimielimille.
Oulun hallintosääntö hyväksyttiin kesäkuun 2017 valtuuston kokouksessa. Pohjaesitys tuli kaupunginhallituksen kehittämisjaostolta (jota ei ole enää hallintosäännön muutoksen jälkeen olemassa). Hallintosäännön käsittelyssä tehtiin useita muutosesityksiä ja niistä äänestettiin. Samassa paketissa päätettiin eri johtokuntien kokoonpano, henkilöstöasioista päättäminen ja monta muuta toimintaa ohjaavaa kirjausta. Kokonaislinja muutoksissa oli se, että kaupunginhallituksen valtaa suhteessa valtuustoon kasvatettiin. Muun muassa henkilöstön lomautuksesta päättää nykyään kaupunginhallitus.
Hallintosääntöä on tätä kirjoitettaessa muutettu jo kaksi kertaa viime kesän päätöksen jälkeen. Teknisesti hallintosäännön muuttaminen ei ole vaikea asia.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Alunperin kehittämisjaosto oli päättämässä palveluverkon suhteen kirjausta, jossa kaupunginhallitus päättää palveluverkosta ”kaupunkistrategian linjausten” mukaisesti. Tuo kirjaus todettiin liian laveaksi, ja tuossa kokouksessa, siltä istumalta kirjaus muutettiin muotoon ”kaupunginhallitus päättää palveluverkosta kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti”. Kuitenkin kirjaukset valtuuston ja lautakuntien osalta jäivät tekemättä ja lautakuntien vastaavissa teksteissä puhutaan kaupunginhallituksen hyväksymistä suunnitelmista. Myös siitä, mitä ”valtuuston linjauksilla” tarkoitetaan, oli eri näkemykset eri osapuolilla. Kokouksen pöytäkirjan asiaan liittyen löytää täältä.
Tarkoituksenmukaisuus
”Palveluverkkosuunnitelmasta päättäminen sisältää osin yksityiskohtaisia ratkaisuja, joista päättäminen kaupunginvaltuustotasolla on epätarkoituksenmukaista.”
Kaupunginjohtajan perustelu hallintosäännön jättämiseksi ennalleen ei ole kovin kestävä. Oulun koulut 2020-luvulla oli nimenomaan palveluverkkopäätös. Samoin muutama vuosi sitten päätetty Palvelumalli 2020 oli vastaava asiakirja hyvinvointipalvelujen osalta. Miksi siis uusi palveluverkko ei voisi olla valtuustotason asia?
Miten muualla tulkitaan?
Kuntalain 39 §:n 5. kohdan mukaan kunnanhallituksen tehtävänä on vastata kunnan toiminnan yhteensovittamisesta. Helsingin, Espoon ja Vantaan hallintosäännöt eivät ota asiaan kantaa sanan ”palveluverkko” osalta. Tampereen hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävänä on ”ohjata useita palvelualueita koskevia palvelumalli- ja palveluverkkoratkaisuja”, ei siis päättää niistä. Oulun hallintosäännön kirjaus tuli tehtyä työtapaturmaisesti liian tiukalle tulkinnalle.
Palataan marssijärjestykseen
Päätöksenteonhan pitäisi mennä niin, että on yksi ”raamattu”; kaupunkistrategia, josta johdetaan eri ohjelmia ja niistä toimeenpantavia päätöksiä. Siis hypoteettinen esimerkki: kaupunkistrategiassa sanotaan, että Oulu on nuorille hyvä kaupunki. Sitten tehdään ohjelma nuorten asioista, jossa mietitään miten strategian tulokseen päästään ja lopuksi toimeenpannaan ohjelmassa suunnitellut toimenpiteet.
Nyt on käynyt toisinpäin. Viime syksynä kaupunginhallituksessa hyväksyttiin ”valmistelua ohjaava” muutosohjelma, joka tähtää useiden hallintokuntien säästöihin noin 30 miljoonan euron edestä. Muutosohjelman hyväksyi kaupunginhallitus ja se tuotiin valtuustolle vain tiedoksi. Palveluverkkoselvitys, josta hallintosääntökinastelu johtaa juurensa, valmisteltiin virkamiestyönä muutosohjelman säästötavoitteiden perusteella. Kaupunkistrategiaa alettiin valmistella vasta tämän jälkeen, eikä se ole vielä edes valmis, vaan tavoitteet ja mittarit puuttuvat kokonaan. Jatkovalmistelusta vastaa ja indikaattorit sekä mittarit määrittää yllätys, yllätys, kaupunginhallitus.
Ei se ole kumma, että valtuusto jotain valtaa haluaisi itsellään pitää.
IB-statuksesta on syytä pitää kiinni
(Vastine kirjoitukseen Kalevan Lukijalta-palstalla, julk. 22.11.)
Outi Ervasti tulkitsee harhaanjohtavasti Kalevan mielipidepalstalla (19.11.), että Oulun kaupunginhallituksen enemmistö olisi ajamassa alas Kansainvälistä koulua ja IB-lukiokoulutusta. Väite ei pidä vasemmiston kaupunginhallitusryhmän mielestä paikkaansa, vaan kyse taitaa olla enemmänkin Outi Ervastin eduskuntavaalipropagandasta. ”On ikävää, millaisen epävarmuuden varjon kh:n esitys on luonut koulun toiminnan ylle”, Ervasti kirjoittaa unohtaen, että hän on itse hyväksynyt kyseisen linjauksen jo alkusyksystä palveluverkkotyöryhmässä.
Kansainvälisen koulun toiminta on tärkeää. Se on yksi Oulun kansainvälisyyden kulmakiviä ja tärkeä Oulussa asuville kansainvälisille perheille. IB-status on syytä säilyttää. Sopimusta voidaan tarkastella statuksesta luopumatta. Tarkastelun jälkeen mahdollisista toimenpiteistä päätetään tarvittaessa tietenkin erikseen.
Vasemmistoliiton kaupunginhallitusryhmä
Mikko Raudaskoski
Hilkka Haaga
Rauno Hekkala
Tuiran koulu luo elinvoimaa
Oulun kaupungin luottamushenkilöistä kootun remonttiryhmän linjaus Tuiran koulun lakkauttamisesta 3-6 luokkien osalta huolestuttaa. Esitys on arveluttava humaanien näkökulmien takia; koululaisten vanhemmilla on huoli koulumatkan pituudesta, palvelujen saatavuudesta sekä erityiskoulun ja alakoulun yhteistyön sammumisesta. Esitys on erityisen kyseenalainen kaupunkisuunnittelun ja elinkeinojen näkökulmasta.
Tuira on kaupungin alueiden tulotasotarkastelussa alimmasta päästä. Pieniä vuokra-asuntoja on perinteisesti ollut paljon, ja väestö on ollut suurilta osin yksinasujia. Osin tämä johtuu runsaasta ikääntyneiden palvelu- ja laitosasumisesta ja opiskelijoiden suuresta määrästä. Tällä hetkellä Tuiran alue on mielenkiintoinen ja haluttu asuinpaikka keskustan läheisyyteen kaipaavien nuorten perheiden mielestä. Tämä nähtiin mm. viime syksynä leikkipuistojen kehittämissuunnitelmasta saadun palautteen perusteella. Kuntalaisten antaman kritiikin perusteella Tuiran koulun viereinen leikkipuisto päätettiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen säilyttää. Tuirassa on tilausta lapsiperheiden palveluille – onhan alueella viisi kunnallista päiväkotia ja tänä syksynä toimintansa aloittanut yksityinen päiväkoti.
Täydennysrakentamista on kaavoitettu useaan kohteeseen niin Tuirassa, Alppilassa, Toppilansalmen molemmin puolin kuin Välivainiollakin. ”Oulun Kallion” maine kuitenkin menetetään nopeasti, jos lähipalveluja ei ole.Mikäli harkitsematon alakoulun lakkautuspäätös toteutuu, on vaarana, että Tuiran suuralueen asukasprofiili kapenee ja kaupallisten palvelujen tarjoamisedellytykset hupenevat. Asuntojen ja tonttien arvo laskee, mikäli lähipalvelut lakkautetaan. Tuirasta on jo saanut kyytiä nuorisotila. Lukioverkon linjausten takia myös yläkoulu saa väistyä, ja toisaalle siirrettäviksi esitetään nyt myös kirjastoa ja alakoulun luokkia. Koulun puuttuessa myös alle kouluikäisten lasten määrä vähitellen vähenee, sillä perheet eivät löydä asumiselleen turvallista jatkumoa alueelta, ja juuri perusparannetut päiväkotitilat jäävät tyhjilleen. Tämän johdosta joudutaan järjestämään vastaavat palvelut rakenteilla oleviin uusiin asumalähiöihin ja tuskailemaan joukkoliikenteen järjestämisen sekä heittelevien väestöennusteiden kanssa.
Tuira on rakennettu pääosin 60- ja 70-luvuilla. Nyt käynnissä on sukupolvenvaihdos, jonka yhteydessä isommat kerrostaloasunnot jäävät perikuntien käsiin, mikäli maksukykyiset perheet eivät kiinnostu tarjonnasta heikkojen palvelujen vuoksi. Asuttamattomat huoneistot eivät taasen kannusta taloyhtiöitä tekemään päätöksiä peruskorjausinvestoinneista. Putkiremonttien aika on ohi, ja alue alkaa kuihtua.
Emme kannata remonttiryhmän esitystä Tuiran koulun toiminnan supistamisesta. Toteutuessaan se vähentää alueen vetovoimaa ja nakertaa monimuotoisen mutta eheän kaupunkisuunnittelun perustaa painostamalla lapsiperheet nukkumalähiöihin. Näemme, että toteutuessaan esitys myös heikentää alueen ostovoimaa ja sitä myötä kaupallisten palvelujen tarjoamisen mahdollisuudet Tuirassa heikkenevät.
Hilkka Haaga, kaupunginhallituksen jäsen, BusinessOulu johtokunnan vpj, (vas.)
Marianne Isola, yhdyskuntalautakunnan vpj, (vihr.)
