Nyt pää kylmänä!
Oulu leikkaa kouluilta ja terveyskeskuksilta, jotta saataisiin tehtyä palveluverkko, jotta ei tarvitsisi leikata kouluilta ja terveyskeskuksilta.
Oulun kaupunki on hyväksynyt muutosohjelman, joka tavoitteena on 40 miljoonan säästöt vuoteen 2020 mennessä. Muutosohjelman hyväksyessään kaupunginhallitus hyväksyi palveluverkkoselvityksen käynnistämisen. Virkamiesten selvittämät palveluverkon vaihtoehdot esiteltiin kaupunginhallitukselle helmikuussa. Palveluverkkosuunnitelman tavoite on löytää rakenteellisia ratkaisuja, eli idea on siinä, että toimintoja on vähemmissä toimipisteissä, jolloin käyttötalouden ja kiinteistöjen kustannuksia saadaan pienennettyä synergiaeduilla ja vähemmillä neliöillä. Trendihokema on ”säästetään seinistä, ei henkilöstöstä” – mutta mitä nyt tapahtuukaan?
Rakenteellinen ratkaisu edellyttää usein investointia. Jos lainaa ei saa ottaa eikä veroja nostaa, on ainoa mahdollisuus rahoittaa palveluverkon muutokset käyttötaloudesta – siis tehdä juuri se pahin, minkä takia rakenteellisia ratkaisut ylipäätään tulisi tehdä.
Mitä tapahtui viime vuonna – ja kuluneella viikolla?
Maanantaina 21.5. kaupunginhallitus käsitteli ensi vuoden talousarvion suunnitteluohjetta. Suunnitteluohje antaa hallintokunnille euromäärän, johon toiminta tulee sopeuttaa. Hallintokunnat valmistelivat omaa esitystään muutosohjelman ja jo tehtyjen päätösten kustannusvaikutusten valossa. Käsittelyn aikana kävi ilmi, että hallintokuntien esittämästä tasosta oltaisiin leikkaamassa jo suunnitteluvaiheessa 5 miljoonaa euroa niin sivistys- ja kulttuuripalveluiden kuin hyvinvointilautakunnan raamista.
Viime syksynä kiisteltiin siitä, onko sikun 5 miljoonan raamileikkaus, jonka kaupunginjohtaja toi elokuussa oman esityksensä pohjaksi, jo raamissa vai ei. Kun 5 miljoonan korotusta esitettiin vasta syksyllä kaupunginjohtajan esityksen yhteydessä, annettiin ymmärtää, että tämän tyyppinen esitys olisi pitänyt tehdä jo aiemmassa käsittelyvaiheessa, jotta se oltaisiin voitu huomioida raamissa. Siksi vihreiden Jaana Isohätälä teki esityksen, että nämä raamista supistetut 5 miljoonaa olisivat hallintokuntien käytössä. Kannatin Jaanan esitystä, mutta jäimme vihreiden kanssa äänestyksessä häviölle 9–4.
Mitä tapahtui vuosina 2014 –2017?
Viime valtuustokaudella tartuttiin jo kustannusten nousuun. Palvelumalli 2020 keskittyi hyvinvointipalveluiden kehittämiseen, no, oikeammin supistamiseen. Tuolloin päätetyt rakennemuutokset on nyt tehty ja toiminta saatettu niin tiukalle budjetille, että enää viiden miljoonan tiristäminen ei ole mahdollista. Hyvinvointipalveluista on vuosina 2014-2017 leikattu kumulatiivista kasvua 350 miljoonaa euroa!
Samoin sivistys- ja kulttuuripalvelut kipuilee jo viime syksynä niistetyn talousarvion kanssa – tällä hetkellä sikun ylitysennuste on 6 miljoonaa euroa, ja tämä ei todellakaan johdu toissaviikkoisesta Salonpään kouluratkaisusta.
Vuonna 2016 tehdyssä Oulun koulut 2020-luvulla -päätöksessä on jo muutamia koulujen tiivistämispäätöksiä, mutta asioita ei ole ehditty toimeenpanna. Nämä rakenteelliset ratkaisut eivät ole ehtineet siis muuttua säästäviksi investoinneiksi!
Onko säästötavoite mahdollinen?
”5 miljoonaa on 1 prosentti koko hallintokunnan raamista”, joku nyt haastaa. ”Eikö prosentin verran ole helppoa säästää?” Erästä tuttua kuntapäättäjää lainatakseni; ”Sama homma kuin laihdutuksessa. Viimeiset grammat on vaikeimmat.” Itse asiassa kertaakaan koko kuntapoliittisen urani aikana kumpikaan hallintokunta ei ole pysynyt raamissa. Tämähän tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa alibudjetointia.
Sikussa ongelma on jatkuva ja vaihteleva palvelutarpeen kasvu. Eri kokoiset ikäluokat tekevät homman haastavaksi. Lisäksi lainsäädäntö ja kokeilut tuovat budjettiin painetta.Vasemmisto esitti toistuvasti viime valtuustokaudella, että sikun raamia höllennettäisiin, koska tavoite tuntui todella kovalta. Jonakin vuonna kävikin niin, että sikun budjettia ei pienennettykään neuvottelujen tuloksena 10 miljoonaa vaan vain kuusi – ja niinpä siku teki loppuvuonna ”vain” neljän miljoonan ylityksen.
Hyvinvointipalvelujen tilanne on tainnut jo kääntyä niin päin, että kun leikataan lisää, tehdään enemmän ylityksiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että jos ennaltaehkäiseviä tai perustason palveluja ei kunnassa tarjota, siirtyy asiakas pian erikoissairaanhoidon piiriin, josta tulee lasku kotikuntaan. Leikkaaminen kääntyy siis jossain kohtaa kalliimmaksi kuin palvelun tuottaminen. Hyven ylitysennuste erikoissairaanhoidosta on nyt 12 miljoonaa euroa tälle vuodelle.
Paljonko on paljon?
Päätetyksi tulleen suunnitteluohjeen mukaan Oulu tekisi ensi vuonna 12,9 miljoonaa euroa alijäämää. Raaminpalautusesitys tarkoittaisi siis nykyisellä ennusteella 22,9 miljoonan euron alijäämää, mikäli tulopuolta ei pystytä kehittämään. Viime vuoden tilinpäätös oli 43 miljoonaa ylijäämäinen (satunnaisten erien takia), vaikka se budjetoitiin alun perin alijäämäiseksi ja oltiin ottamassa velkaa investointeihin. Tänä vuonna pyritään 19 miljoonan alijäämään. Jotta summat hahmottuvat paremmin, kerrottakoon, että Oulu maksaa työmarkkinatuen kuntaosuuksia noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Poikkimaantien silta maksoi n. 35 miljoonaa euroa. Koko kaupungin budjetti on 1,3 miljardia euroa. Ja luvuissa kummittelee Oulun Energian yhtiöittämiseen liittyvä 322 miljoonan ylijäämä vuodelta 2014.
Kiireellä voi pilata paljon
Rakenteelliset ratkaisut edellyttävät investointia. Lukioiden tiivistämistä varten kaupunki teki kiinteistökaupat Raksilan lukiota varten eli osti/ostaa OSEKK:in kiinteistön 5,2 miljoonalla eurolla ja remontoi sitä 2,8 miljoonalla eurolla. Jokirannan koulun investointipäätöksessä muut poliittiset ryhmät lipsuivat melkein kolme miljoonaa euroa kalliimpaan vaihtoehtoon (ja joka tulevaisuudessa tarkoittaa Kiimingin lukion loppumista ja Kiiminkijoen ala-asteen muuttoa lukion tiloihin). Näyttää siltä, että näitä palveluverkkoinvestointeja ryhdytään siis tekemään rahalla, jota sikun ja hyven käyttötaloudesta leikataan tänä vuonna. Ja koko palveluverkon tiivistämistä on perusteltu päättäjille sillä, ettei tarvitsisi mennä ”ikäviin päätöksiin”.
Nyt on pidettävä pää kylmänä, annettava investoinneille tilaa budjettiin ja tehdä toiminnalliset muutokset uuteen rakenteeseen rauhassa. Rakenteellinen muutos ei tarkoita sitä, että se tuottaa säästöjä sinä vuonna, kun asiasta on päätetty. Vuoden 2016 päätökset eivät ole vielä säästäneet Oululle yhtään, pikemminkin maksaneet! Jos nyt sössimme palvelut ennen kuin ne saadaan siirrettyä uuteen palveluverkkoon tai maakuntaan, teemme peruuttamatonta vahinkoa lapsille, nuorille, sairaille ja vanhuksille.
Oma koulu peittoaa elinkaarimallin
Vastine mielipidekirjoitukseen Kalevan Lukijalta -palstalla, julkaistu 25.9.2016
—
Pekka Simonen kirjoitti sunnuntain 18.9. Kalevassa Jokirannan koulun sisäilmaongelmista sekä uuden koulurakennuksen kiireellisyydestä. Kirjoittaja esitti, että Jokirannan koulu tulisi toteuttaa elinkaarimallihankkeena kiireellisen aikataulun ja taloudellisten syiden vuoksi. Mielestämme nämä perustelut eivät vakuuta irtiottoon kaupungin omasta investointiohjelmasta.
Elinkaarimallilla toteutettavan hankkeen suunnittelukilpailu on vähintään yhtä aikaa vievä prosessi kuin perinteisen hankesuunnitelman rakennuttajan kilpailuttaminen. Simonen kirjoittaa, että rakennuttajalla on peruste rakentaa kohde ”kunnolla”, koska jää itse vastuuseen rakennusteknisistä ongelmista. Mikäli hankinnassa viivästyvää aikataulua koitetaan paikata rakentamisen kiirehtimisellä, ei laatuvaatimus toteudu.
—
Toisin kuin yleisesti luullaan, ei rakentajan takuu kata hankkeen kaikkia korjauksia. Elinkaarimallilla toteutettujen hankkeiden ylläpitoremontit menevät edelleen kaupungin oman yksikön, Tilakeskuksen, määrärahoista ja niihin osoitetaan tänäkin vuonna viisinumeroinen luku. Ylläpitoremontteihin varattava määräraha kasvaa vuosittain rakennuksen elinkaaren loppupäätä kohti.
Elinkaarimalli vähentää perinteistä lainanottoa vain kirjanpitoteknisesti. Mukana tuleekin maksusitoumus, joka tällaisissa hankkeissa on usein vuosikymmenien pituinen. Sopimuksesta riippuen vuokrasuhteen katkaiseminen tai muuttaminen voi olla käytännössä mahdotonta. Elinkaarimallissa rakentajan rahoituskulut ja indeksikorotukset maksaa luonnollisesti vuokralainen, eli kaupunki. Lisäksi rakentajan markkinaehtoinen rahoitus on tunnetusti kalliimpaa kuin kaupungille edullinen kuntarahoitus. Miksi maksaisimme toisen ottamaa velkaa kalliimmalla?
Simosen mukaan elinkaarimallilla toteutettujen kohteiden kokemukset ovat olleet tähän asti pelkästään positiivisia. Malli ei kuitenkaan rajoitu vain koulukiinteistön rakentamiseen, vaan sen tukitoiminnot, kuten ateria- ja puhtaanapitopalvelut myönnetään myös ulkopuoliselle toimijalle. Muun muassa kouluruokailun laadusta on oppilaiden vanhemmilta saatu jyrkkääkin palautetta.
—
Yllämainittujen seikkojen valossa Jokirannan koulun toteuttaminen omana investointina olisi järkevää. Monitoimitalotyyppiseen ja muunneltavaan omaan edulliseen kiinteistöön voitaisiin vastaisuudessa Kiimingin alueella osoittaa niitä toimintoja, joiden palvelutarpeet ovat kulloinkin kasvussa.
Oulun vasemmiston luottamushenkilöt
Hilkka Haaga
Rauno Hekkala
Mikko Raudaskoski
Sannamari Sala
