Reippaita rivejä

Avainsana: elinkeinopolitiikka / Palaa edelliselle sivulle

Hallituksen kokeilukulttuuri koettelee hermoja

27. maaliskuuta 2017, 18:00

Oulun kaupunki haki yhdessä seudun kuntien kanssa seudullista työllisyyskokeilua. Kaupunginhallitus joutui viime maanantaina 20.3.17 vastaamaan Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntöön kielteisesti.

Kokeiluun lähtevien tahojen, eli TE-toimiston ja muiden alueen kuntien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen todettiin, että ”kunnat eivät lähde toteuttamaan alueellista työllisyyskokeilua resursoinnilla, joka ei vastaa riittävällä tasolla kohderyhmän volyymia ja ota huomioon asiakasryhmän palvelutarpeita. Resurssikysymys on kriittinen asia kokeilun toteutuksen kannalta.” Lisäksi hallitus veti maton jalkojen alta luonnostelemalla uuden kasvupalvelulain niin, että työnvälityspalvelutkin yksityistettäisiin ja kilpailutettaisiin, kun tämä Oulun kokeilu olisi nojannut yhteen vahvaan julkiseen toimijaan. Aika näyttää, mihin tämä uudistus johtaa, pitkäaikaistyöttömien työllistäminenhän on niin hyvä bisnes.

Toimeentulotuen käsittely siirtyi vuodenvaihteessa kunnilta Kelalle. Tarkoitushan oli, että asiakkaan tiedot löytyisivät samasta paikasta ja tämä nopeuttaisi käsittelyä, jolloin pienemmällä työntekijämäärällä saataisiin enemmän päätöksiä käsiteltyä. Mielestäni tämä oli hyvä ja kannatettava tavoite, kun palvelu asiakkaallekin paranisi yhden luukun myötä. Valitettavasti uudistus kuitenkin aiheutti uskomattoman kaaoksen ja pitkitti päätösten saamista, kun etuuskäsittelijöitä ei ollut resursoitu heti uudistuksen kärkeen riittävästi. Monet toimeentulotukea hakeneista ovat nyt taloudellisissa ongelmissa käsittelyaikojen venyttyä kohtuuttomasti.

Myös hallituksen perustulokokeilun voi jo ennustaa antavan huonoja tuloksia. Oppositiopuolueiden esittämät mallit perustulosta pohjaavat perustulon laajempaan edustavuuteen aina opiskelijoista yrittäjiin, ei vain työttömiin. Nykyinen kokeilu on liian lyhyt, osallistujia on liian vähän, he edustavat vain yhtä viiteryhmää ja kokeiluun osallistujat sijaitsevat hajan ympäri Suomea. Ei tarvitse olla meedio sanoakseen, että kokeilun tulokset eivät ole kummoiset: tilastollista vertailtavuutta ja tietoa siitä, miten perustulo käyttäytyy eri työmarkkinatilanteissa, ei näin pienellä otannalla saada.

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet; kustannusten pieneneminen, palvelupolkujen parantuminen ja kansanterveyden edistäminen eivät ole toteutumassa poliittisten lehmänkauppojen ansiosta. Keskusta sai läpi maakuntamallinsa, kun antoivat kokoomukselle valinnanvapausmallin. Perussuomalaiset taas eivät ymmärrä vastustaa mitään. Onneksi lähes kaikki tahot, joilta lausuntopyyntö valinnanvapauslaista on pyydetty, ovat antaneet kriittisen, jopa negatiivisen sellaisen. 

Hallitus odottaa rakenteellisilta uudistuksilta ja kokeiluilta paljon, mutta unohtaa luonnon lait. Sehän se rakenteellisen uudistuksen idea on, että säästöt tulevat sitten aikanaan, kun tehty rakennemuutos alkaa vaikuttaa. Jos kokeiluilta viedään resurssit, eivät ne pääse toteutumaan suunnitellulla tavalla ja käytetty resurssi menee kokonaan hukkaan.

Työllisyyskokeilu on nyt siis jäissä. Kuitenkin Oulu maksaa työmarkkinatuen korotettua kuntaosuutta 23 miljoonaa euroa vuodessa. Tänä keväänä BusinessOulu liikelaitos ja työllisyyspalvelut tuodaan yhteen liikelaitokseen. Toivottavasti tällä rakenteellisella liikulla saataisiin vaikuttavuutta edes työvoiman ja -tarpeen kohtaamiseen.

hyväksytty


Peruspalvelut ovat yrityspalveluja

22. maaliskuuta 2017, 21:51

Oulun kaupunki sijoittui (vasta) 13. sijalle Elinkeinoelämän Keskusliiton toteuttamassa Kuntaranking 2017 -selvityksessä helmikuulla. Toukokuussa 2016 vierailin Porissa Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa kuulemassa yrittäjäbarometrin tuloksia Pohjois-Pohjanmaalta. Top-joukkoon ei Oulu silloinkaan päässyt.

Pääsääntöisesti kunnat saavat lähinnä tyydyttäviä arvosanoja tämäntyyppisissä kyselyissä. Vastaajayritysten jakauma toimialoittain on kovasti vinoutunut päätellen siitä, mihin osa-alueisiin palaute kohdistuu. Kovinta kritiikkiä saavat mm. kunnan hankintapolitiikka, yritysten tasapuolinen kohtelu sekä maankäytön byrokraattisuus.

Yrittäjien asialle profiloituneet puolueet toimivat kuitenkin valtuustoissa omien taustajoukkojensa linjauksia vastaan.

EK:n mukaan hyvän yritysilmaston elementtejä on muun muassa päätöksenteon yritysvaikutusten arviointi. Valtaosa oikean siiven päättäjistä ei esimerkiksi viime kesäisen kouluverkkokäsittelyn yhteydessä ymmärtänyt, millaisen ostovoiman kolon kuntakeskuksesta lakkautettava lukio jättäisi. Lukion mukana nuoret siirtyisivät käyttämään kanta-Oulun palveluja, ja entisen kuntakeskuksen vetovoima hiipuisi nuorten mukana.

Oulu kampanjoi viime tammikuussa Helsingin asematunnelissa tunnelmakuvilla Oulusta. Ehkä se jossain määrin myös saavutti kohdeyleisönsä, kotiseutukaipuiset koodarit. Oulun ICT-sektori työllistää jo nimittäin enemmän väkeä kuin Nokian kultavuosina, ja tietyillä korkean osaamisen pistealoilla on työvoimapula. Uskon kuitenkin, että stadilaistuneen ohjelmoijan tai insinöörin muuttopäätöstä Ouluun siivittää paremminkin tieto siitä, että myös Oulussa arki pelaa: lapset saavat päivähoitopaikan (vaikka puoliso olisi työttömänä!), kouluun on turvallista kulkea, bussilla pääsee ja tiet aurataan riittävän usein. Työn vastapainoksi on harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria mieltä ja terveyttä ylläpitämään. Toimialasta tai yrityksen koosta riippumatta yritysten tasapuolista kohtelua edistää varmasti eniten tasapuoliset toimintaedellytykset: kattavat, laadukkaat ja saavutettavat kuntapalvelut.

Minusta on ristiriitaista, että kunta määritellään yrittäjämyönteiseksi tai -vastaiseksi sen perusteella, miten paljon – tai vähän – kunta antaa omia palvelujaan yritysten toteutettavaksi. Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa keskustelu yrittäjien toiveista kiteytyi vain ja ainoastaan hankintoihin ja hankintatoimen kehittämiseen. Allekirjoittaneelle tuli vahva tunne siitä, että paikalla oli enimmäkseen yrityksiä, joiden ainoa asiakas on julkinen sektori. Entä ne yritykset, joille kunta ei ole asiakas?

Minä ihan luulin, että yrityksen tehtävä olisi tuottaa omistajilleen voittoa, eikä ulosmitata verovaroja. Suomen viennin pienuudesta valitetaan koko ajan. Eihän se edistä vientiä, että yritykset enenevässä määrin hoitavat kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tällä menolla markkinat kääntyvät sisäänpäin. Yritysten tulisi ennemmin innovoida ja kehittää vientituotteita ja -palveluja, kuin haalia verovaroilla tuotettavia palveluja itselleen automaattitoteutuksella – ja laskutuksella – hoidettavaksi. Toki yritykset voivat ja niiden pitää olla mukana tuottamassa ja kehittämässä kuntapalveluita. Esim. kaupungin on ihan hulluutta pitää omaa perunamaata, kirjapainoa, leipomoa tai betonimyllyä, tai kehittää ohjelmistotuotetta tai rakentaa itse.

Yrittäjien etua ajaviksi itsensä mieltävät puolueet eivät kuitenkaan kritisoi nykyään vallitsevaa trendiä, jonka mukaan kunnat yhtiöittävät voimakkaasti omia palvelujaan, jotka sitten tosiasiallisesti siirtyvät markkinoille kilpailemaan yritysten kanssa. Kun kunnan vanha liikelaitos keskittää vahvasti toimintaansa ja rakentaa kilpailukykyään muuttuessaan yhtiöksi, on pienemmät yksityiset toimijat pulassa ja liiketoiminnan myynti isommalle ketjulle edessä. Tähän kehitykseen ei välttämättä tarvita edes yhtiörakennetta, voimakkaasta ulkoistamisesta johtuva ilmiö näkyy jo nyt palvelusetelillä tuotetussa varhaiskasvatuksessa. Onko sitten parempi siirtyä julkisesta liikelaitoksesta kansainvälisen pörssiyhtiön monopoliin? Julkisomisteiset yhtiöt ovat keino hallita hinnankehitystä. Kunnon kapitalistinhan pitäisi vastustaa tällaista markkinoita vääristävää kehitystä.

EK:n mukaan yrittäjämyönteinen kunta myös huolehtii infrastaan, toimivasta yhdyskuntatekniikasta ja korjaa niitä suunnitelmallisesti. ”Korjausvelka pysyy kurissa ja kuntatalous tasapainossa”. Kuitenkin porvaripuolueet ovat torppaamassa investoinnit tiivistämällä ja keskittämällä toimintaa palvelualueesta riippumatta. Porvareiden paniikkipuhe velanotosta on myös virheellistä: syömävelkaa ei olla otettu, vaan Oulun n. 4000 euron laina per asukas johtuu investoinneista, kuten koulu- ja väylärakentamisesta, jotka ovat itse asiassa ostoja alueen yrityksiltä. Jos lopetamme velanoton, lopetamme myös hankinnat: 2016 tilinpäätöksessä Oulun kaupungin 1,3 miljardin euron budjetista yli 400 miljoonaa euroa oli palvelu- tavara- ja materiaalihankintoja yksityiseltä sektorilta.

Oulun kaupunki ei voi mitään sille, että keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja. (Parasta olisi ollut jättää tekemättä maankäytöllinen ratkaisu, joka keskustan tyhjensi…) Oulun kaupunki ei omista tai vuokraa niitä. Sanoisinko jopa, että markkinat hoitaa tilanteen: kunhan kiinteistöjen omistajien hintapyyntö kohtaa kiinnostuneen hintatason, syntyy kauppa. Näinhän sen pitäisi toimia. Kaavoituksesta ja luvituksesta täytyy vielä sanoa, että tälläkin hetkellä Yhdyskuntapalvelut kampanjoi rummuttaen yrityksiä odottavia 130:a valmista yritystonttia. Tervetuloa Ouluun!

 

hyväksytty


Hyvä yritys!

4. lokakuuta 2012, 15:36

On se vaikeaa olla useampi hattu päässä. Olen uusvasisti. Ihmiarvon kannattaja. Erilaisuuden ymmärtäjä. Rehellisen työn kannattaja. Ja vielä osuuskuntayrittäjä.

Liityin osuuskuntaan vuonna 2008, kun EU kertoi työnantajalleni että tässä hankkeessa ei saa olla palkkakuluja, vain ostopalveluja. Meistä työntekijöistä muutamat kaavailivat oman firman perustamista, mutta verottaja totesi tilanteemme veronkierroksi; jos yrityksellämme on pääsääntöisesti yksi asiakas, ja se on entinen työnantaja, ei tilanne näyttänyt hyvältä edes paperilla. Lopulta osuuskunnan jäsenyys ja ”pakkoyrittäjyys” kohdallani on toiminut erittäin hyvin tarjoten sivutoimista elantoa silloin, kun ostopalvelu on hallinnollisesti kepein tapa tarjota työtään. Ja osuuskuntatoverit ovat mainioita tyyppejä.

Suomen yrittäjien kunnallisvaaliohjelman keskeiset tavoitteet tälle syksylle ovat:
1. Kunnan päätöksenteon tulee olla yrityslähtöistä.
2. Kunnassa tulee olla elinkeinopoliittinen ohjelma, joka sisältää palvelustrategian, hankintastrategian ja yritysvaikutusten arvioinnin.
3. Kunnan liikelaitokset ja yhtiöt eivät saa aiheuttaa markkinahäiriöitä.

Kyllä, olen samaa ja eri mieltä.

Ensinnäkin mielestäni kunnan päätöksenteon tulee olla ihmis- ei yrityslähtöistä. Yrittäjätkin ovat luullakseni ihmisiä. Yritystoiminta yritystoiminnan vuoksi tai vaikka rakennusinvestointien ohjaaminen yritysten hyödyksi sen sijaan, että kireällä ryhtiliikkeellä saataisiin järjestettyä kaikki tarvittavat laitospaikat vanhustenhoitoon, on mielestäni itsekeskeistä ajattelua. Satsaus yrityksiin on väline, ei itseisarvo. Ihmisiin satsaaminen on itseisarvo.

Kyllä, kunnassa on oltava tietoisia siitä miten palvelut ja hankinnat vaikuttavat alueen yritysten toimintaan. Hankintoja on pilkottava osiin niin, että isojenkin kokonaisuuksien hankinta on mahdollista paikallisten toimijoiden voimin. Alueelta ostetut palvelut tuovat verotuloja alueelle ja työllsitävät alueen ihmisiä. Omavaraisuus tiettyjen hyödykkeiden osalta auttaa säästämään kunnan hankinnoissa ja voi olla ekologisempaa. Oman tarpeen ylittävästä tuotannosta voidaan odottaa tuloja alueen ulkopuolelta. Ei se ole sen kummempaa (tekisi mieleni lisätä: Ihan tavallisia asioita!)

On totta, että Oulussa on vähemmän pk-yrityksiä kuin muualla Suomessa. Toisaalta se voi johtua siitä, että meillä OLI isoja yrityksiä, jotka ahmaisivat pienempiä alihankkijoita. Toisaalta taas Oulussa toimii paljon julkishallinnon elimiä: Oulu on oikeastaan Pohjois-Suomen elinkeinokeskus. Meillä on mm. ELY-keskus, yliopisto, ammattikorkeakoulu ja monet muut toimijat, jotka pitävät alueen asiantuntijoita pois yrityssektorilta, jos nyt niin voi sanoa.

Vasemmiston kovin negatiivinen suhtautuminen ulkoistamiseen suuntautuu eniten terveyspalvelujen ulkoistamiseen, ei niinkään yleisesti yrittäjyyttä kohtaan. Sattuipa omallekin kohdalle, että kun kipu oli kova ja jono omaan teekoohon vielä kovempi, menin yksityiselle vastaanotolle. Lääkäri kirjoitti 10 minuutin sessiosta 30 min laskun, ”koska siitä saa paremmat Kelan korvaukset”. Tutkimukset hän määräsi julkiselle puolelle OYSiin ja tutkimuksia seurannut operaatio toteutettiin OYS:n Avohoitotalossa. Hän operoi itse. Mikä tässä kuviossa on normaalia? Mikä on reilua siinä, että yksityinen lääkäriasema hoitaa hoitoketjun helpoimman osan kovimmalla katteella?

Yhteiskuntavastuuta penäisin myös verosuunnittelua harjoittavilta yrityksiltä. Juuri tänään uutisoitiin ”Napapiirin korkokikkailusta”. Valtion yritystuet ohjattiin ulkomaille emäkonsernilta tarpeettomasti otetun lainan ylisuurina korkoina. Hei, kyllä isot pojat osaa pelata. Tähän verrattuna kolmen työttömäksi jäävän medianomin viritys perustaa oma yritys ja tulla heti torpatuksi ”veropetoksen” nimissä tuntuu aika kohtuuttomalta.

Ja vielä markkinahäiriöistä. Suomen Yrittäjien pj Mikko Simonlinna vaatii, että ”Kuntien tulee itse linjata selkeät säännöt, missä palveluissa kuntaomisteiset tahot toimivat. Linjauksen tulee varmistaa, etteivät nämä toimi aloilla, joissa on yksityistä tarjontaa.”  Piru Raamattua lukien lause tarkoittaa kaikkien kunnan palvelujen ulkoistamista. Terveyspalveluja tarjotaan yksityisen sektorin puolella. Koulutusta tarjotaan yksityisen sektorin puolella. Samoin liikuntapalveluja, kulttuuripalveluja, maankäytön suunnittelun palveluja, kuljetuspalveluja, jätehuoltoa… Vai tarkoittikohan Simonlinna, ettei kaupunki saisi alkaa myydä vaatteita ja pikaruokaa?

Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät uutisoi eilen, että tänä vuonna kunnallisvaaleissa on ehdolla ennätysmäärä yrittäjiä. Toivon vain, että tästä porukasta läpi menevillä on hyvä yritys. Sellainen, joka tuntee vastuunsa yhteiskunnassa, tuo toimeentuloa ja levittää hyvinvointia, eikä sellainen, joka imee ympäriltään elinvoimaa.

PS. Julkaisin aiemmin tänään sidonnaisuuteni elinkeinokeinoelämän, etujärjestöjen tai erilaisten yhteisöjen suuntaan nettisivuillani.

Toim. huom. 4.9.2013: Sidonnaisuuteni löytyvät myös Oulun kaupungin nettisivuilta.

hyväksytty