Kituvat suomalaiset
Laadin 21.1. mielipidekirjoituksen aiheesta keskusteluilmapiirin ala-arvoinen taso turvapaikanhakijakeskustelun yhteydessä. Oulunsalolaislähtöisen dokumenttiohjaaja Mervi Junkkosen uusin teos Jälki elämässä – neljä tarinaa kidutuksesta kirvoitti päivälehtien nettikeskustelupalstoille sellaisen asiattoman kommentoinnin vyöryn, että päätin kirjoittaa vastanäkemyksen aiheesta. Junkkonen itse kertoi Yle:n Aamu-TV:ssä 24.1., että nettikeskustelujen taso on järkyttävä, ja ettei hän itse pysty enää näitä keskusteluja lukemaan.
Tekstini julkaistiin Kalevassa Lukijalta -palstalla ke 25.1. Tämän blogipostauksen otsikko on kirjoitukseni alkuperäinen otsikko.
***
Mihin katosi perspektiivi?
Kyllä Suomessa on vaikeaa. Ei turvapaikanhakijoista saisi tehdä dokumenttielokuvaa, kun löytyy omastakin takaa kidutettuja; sähkö on kallista, samoin ruoka ja bensa. Hammaslääkäriinkin on puolen vuoden jono.
Mihin katosi keskustelun perspektiivi? Mieluummin jonotan hammaslääkäriin tai maksan kaksinkertaisen sähkölaskun kuin kärsin tuntiakaan sitä mieletöntä väkivaltaa ja julmuutta, jota ovat joutuneet kokemaan tälläkin hetkellä tuhannet Suomessa turvapaikkaa hakevat tai hakeneet henkilöt. Vangittuna pitäminen, nöyryyttäminen, kivun ja pysyvien fyysisten vammojen aiheuttaminen, kuolemalla uhkaaminen – ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vastenmielisen suuri polttoainevero.
Kidutusta on myös psyykkinen kidutus, kuten omiin perheenjäseniin kohdistuvan väkivallan katsomaan pakottaminen. Meillä Suomessa kukaan ei tule yöllä kotiisi, vangitse perhettäsi ja raiskaa esikoistasi, koska et luota maasi hallitukseen.
Kidutettujen palauttaminen nousi uutisotsikoihin kesäkuussa. Ohjaajan kritisoinnin sijaan onnittelisin Mervi Junkkosta loistavasta ja ajankohtaisesta aiheen valinnasta. Saihan Junkkosen Hiljainen tila kiitosta julkaisemisensa 2005 aikoihin, ja aihekin oli näiden korkeuksien mentaliteetille paremmin sopiva maatilaelinkeinojen katoaminen.
En kiellä, etteikö Suomen kunnissa olisi parannettavaa, mutta en lähtisi vertaamaan länsimaisessa demokratiavaltiossa esiintyviä palvelutason puutteita ihmisoikeuksien polkemiseen. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artikla 1 kertoo, että ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Tässä keskustelussa sekä järki että veljeys tuppaavat unohtumaan. Sen sijaan syyttävä sormi osoittaa sisällissodista kärsiviin valtioihin, joissa demokratiaa esiintyy vain sanakirjassa. Hoitakoon itse kidutettunsa – siis nämä diktatuurit, jotka itse asiassa ovat syypäitä kansalaistensa kiduttamiseen! Toisaalta, kaikki turvapaikanhakijathan valehtelevat! Ei ketään kiduteta. Televisiosta olemme saaneet seurata kahdenkymmenen vuoden ajan lavastettua uutiskuvaa, sillä eihän julmuuksia oikeasti tapahdu.
Heti presidenttikisasta irti päästyämme alkaa valmistautuminen syksyn kuntavaaleihin. Nykyistä keskusteluilmapiiriä haistellen voi ennustaa, että teemat palvelujen kohentamisesta kunnissa ja ulkomaalaispolitiikka asettuvat vastakkain. Muistakaamme, että turvanpaikanhausta ja maahanmuutosta ei päätetä kuntaelimissä, vaan ne kuuluvat sisäasiainministeriön ja maahanmuuttoviraston toimivallan piiriin.
Hilkka Haaga
medianomi, kotiäiti
Vasemmistoliitto, Oulu
