Missä minusta olisi hyötyä ja miksi puoluehallitus?
Ihan mahtavaa, pian se on: puoluekokous. Liuta talkoolaisia ja kokouksen mahdollistavia toimitsijoita, virallisia kokousedustajia, mediaakin (hui!). Puheita, #puoluekokousmekko’ja, junttausta, baarivaliokuntia. Ohjelmia, linjauksia, aloitteita, esityksiä, uusintaesityksiä, äänestyksiä. Kansainvälinen.
Heti edellisen puoluekokouksen jälkeen – se oli Kuopiossa, marraskuussa 2019 – moni asia muuttui. Maailma on kaksoiskriisissä: korona, Ukraina. Me vasemmistoliitossa valmistaudumme linjaamaan periaatteita, pyrimme pitämään puolueen kasassa ja keräämme vauhtia eduskuntavaaleihin.
Olen ollut kaksi kautta puoluevaltuuston jäsen ja pitänyt kovasti valtakunnan tason toiminnasta. Siksipä nyt voisi olla luonnollinen aika nousta seuraavalle jakkaralle.
Hilkka puoluehallitukseen!
+ Osaan lukea ja ymmärtää lukemani nopeasti. Pystyn muodostamaan mielipiteen ja muuttamaan sitä tarvittaessa. Pystyn viestimään linjauksista järkevästi. Sitä paitsi, minulta kysytään jo nyt, miksi vasemmisto sitä ja tätä.
+ Olen utelias. Siviilityön innoittamana nuuskin yhteiskuntaa, asenneilmapiiriä ja arvostuksia, kuluttaja- ja toimialatrendejä. Nämä ovat strategisen kohderyhmäajattelun ja viestinnän suunnittelun perustaa, siis oletettavasti avuksi kampanjatyössä.
+ Poliittisilta tavoitteiltani olen yleinen nainen. Kahdeksan vuotta kaupunginhallituksessa antoi hyvän kokonaiskuvan sitä, mitä milläkin sektorilla tapahtuu ja miten politiikkaa pelataan. Olen ajanut asiaa vesihuollon yksityistämisen estämisestä varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja hoivajättien palvelusetelibisneksen suitsimiseen, velkaneuvonnan ja -perinnän inhimillistämiseen ja huumeneularoskisten perustamiseen, perheasuntojen rakentamiseen ja ekologisen liikkumisen mahdollistamiseen (luepa vaikka täältä blogista).
+ Erityisesti työ- ja elinkeinoelämä on tuttua ja kiinnostavaa. Tunnen elinkeinoliikelaitoksen johtokunnassa toimittuani monenlaisia yrittäjiä ja yritystarinoita, toimialoja ja työllisyyden hoidon tavoitteita ja historiaa. Olen hankkinut elantoa niin työntekijänä pätkissä, keikoilla kuin vakituisena, ja nauttinut apurahaa ja toiminut niin kevytyrittäjäpalvelun kautta freelancerina kuin osuuskunnassa. Yrittäjänä osakeyhtiössä olin 4,5 vuotta ja tiedän myös, kuinka ”ruhtinaallisia” ovat listaamattomien yhtiöiden kevyesti verotetut osingot – ja kuinka paljon yrittäjää voisi auttaa, jos alalla olisi työehtosopimus.
+ Minulla ei tällä hetkellä ole kunnallisia tai hyvinvointialueen luottamustehtäviä (vain taloyhtiön hallitus!), joten niin sanotusti olisi kaistaa puolueen hyödyksi jossain tehtävässä.
+ Minua pidetään ihan normaalin järkevänä ja yhteistyökykyisenä ihmisenä. Koska aiheet on raskaat, tarvitaan tekemiseen iloa, jotta ihmiset jaksaa. Jos minut valitaan, lupaan ennemmin ilostuttaa kuin vihastuttaa toveria.
#punahilkka2022
Konsultti kosioretkellä
Oulu tilasi ulkoisen arvioinnin Suomen tunnetuimman kuntasaneeraaja Eero Laesterän (kok.) konsultointiyritykseltä. Saimme ehdotuksen, joka sisälsi jotain uutta, paljon vanhaa ja ruiskukan sinistä.
Kuinka luonnollista kasvukeskukselle: kaupunkiin muuttaa niin ikääntyviä, työttömiä kuin opiskelijoita. Toimintamenot kasvavat, kun palvelutarve kasvaa. Kuntaliitoksen jäljiltä prosessit ja hallinto vielä hieman hiomatta. Alijäämää tehty useampana vuonna, sillä kasvava palvelutarve on vaatinut investointeja infraan ja peruspalveluihin: kouluja, päiväkoteja, uusia asuinalueita ja käsipareja.
Oulussa on sopeutettu ja juustohöylätty jo vuosia, kun rakennemuutoksen jälkeen suuret yhteisöveron maksajat ovat harvassa. Esimerkiksi sote-palveluista on säästetty kerrannaisia menoja kuudessa vuodessa 360 miljoonaa euroa. Palveluverkkoa on keskitetty ja sairaanhoitopiirin kanssa tehdään selvitystä, miten ihmiset saataisiin hoidettua nopeammin ja edullisemmin. Pari vuotta sitten tehtiin 40 miljoonan tavoitteellinen Muutosohjelma, jolla oli tarkoitus vastata sote-uudistuksen kunnille aiheuttamiin verotulojen muutokseen. Sotea ei tullut, mutta säästettävää jäi: muutosohjelma jäi tavoitteestaan, puskista tuli syntyvyyden raju lasku, ja ikääntyneiden määrän kasvu tuplasi haasteen. Siispä päättäjät tilasivat sovussa kaupungin johdon kanssa konsulttiselvityksen: katsotaan nyt sitten, mitä muut meille keksisivät. Todettiin, että tilaus ei kuitenkaan ole sitova lupaus. Naimisissa selvityksen kanssa ei olla.
Konsultti jopa kiitteli Oulun virtaviivaista taloudenhoitoa löytäen silti 54,5 miljoonalla leikattavaa. Laesterän lista ei ole kovin mielikuvituksekas. Mukavuusalueellaan konsultti on numeroissa, joten ehdotukset ovat käytännössä lista kunnan toteuttamista ei-lakisääteisistä palveluista ilman arviota siitä, miten kyseinen toiminta vaikuttaa kulujen muodostumiseen toisaalla. Esimerkiksi vuoden verran Oulussa voimassa olleen nuorten maksuttoman ehkäisyn on muissa kunnissa todettu säästävän raskaudenkeskeytyksissä. Kyytiä selvityksessä saavat myös avantouintipaikat, kulttuuriavustukset, liukumäet ja muut nimelliset kulut. Ympäri Suomea riiuureissuillaan kulkeva konsultti on tunnettu hölmöläisten peiton jatkamisena kutsutusta talousosaamisestaan. Morsian sanoo kyllä, ja hääyönä jalkoja palelee.
YLE uutisoi ennenaikaisesti yhteistoimintamenettelyn alkamisesta, vaikka päätöstä ei olla tehty. Yt-menettely on tehtävä, kun toimintaan tulee muutoksia, muitakin kuin irtisanomisia tai lomautuksia. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön tarve pienenee jopa 450 työntekijällä ja samaan aikaan ikääntyneiden palveluihin tarvitaan yli 500 uutta ammattilaista. Onnistummeko houkuttelemaan ja kouluttamaan nykyiset lastenhoitajat vanhuspuolelle? Yyteet voi myös viedä työkalut toteuttaa rekrytointia, työllisyyden hoitoa ja velvoite- ja palkkatukityöllistämistä – ja näin konsultti itse vaikeuttaa ehdottamaansa 4,5 miljoonan säästöä työmarkkinatuen kuntaosuuksista.
Oulun kannattaisi siis pitää huoli kaupungin houkuttelevuudesta ja keskittyä tarkastelemaan, missä on kerralla mahdollisuus suuriin säästöihin: työmarkkinatuen kuntaosuuksissa eli sakkomaksuissa (21,4 miljoonaa) sekä hankinnoissa ja ostopalveluissa (500 miljoonaa). Valtuustoryhmät vetäytyvät nyt neuvotteluihin. Uskon, että Oulun päättäjät osaavat ja haluavat arvioida vaikutukset ennen päätöksentekoa – ainakin vasemmistoliitto tätä jaksaa vaatia niin myötä- kuin vastamäessä.
Kolumni julkaistu Kansan Tahdossa 6.2.2020
Kansalaisaloitteella voi vaikuttaa: #vesionmeidän
Selvä kuin vesi. Vesi vanhin voitehista. Elämän vesi. Tosi kuin vesi.
Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan avattiin allekirjoituksille kansalaisaloite.fi -palvelussa perjantaina 31. tammikuuta ja jo seuraavana aamupäivänä aloite sai täyteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta. Yhtenä aloitteen alullepanijoista kiitän lämpimästi kaikkia aloitteen kannattajia ja tukijoita!
Ajatus aloitteesta lähti suivaantumisesta Jyväskylän kaupungin vesihuollon yksityistämissuunnitelmiin. Kaupunki selvittää parhaillaan kunnan energiayhtiöön osana kuuluvan vesihuollon vähemmistöosuuden myymistä yksityiselle, kaupalliselle toimijalle. Samoilla vesillä seilaavat myös Ähtäri ja Lahti. Alkuvuodesta myös monet Carunan asiakkaat pöyristyivät sähkön siirtolaskun suuruutta, ja netti täyttyi muisteluista, miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin: miksi Fortum meni myymään omaisuutensa ulkomaiselle toimijalle (tästä tapahtumien kulusta löytyy muuten hyvä katsaus Vasemmistoliiton nettisivuilta).
Oli erittäin kiinnostava nähdä, miten aloite eteni viraalisti ja allekirjoituksia alkoi tulla huimaa tahtia. Aloitteen julkaisun aikaan tiedotusvälineillä sattui olemaan parempaa uutisoitavaa, kuten Brexit, koronavirus sekä kevään työmarkkinakierros ja käynnistyneet lakot, joten median vetoapua emme aloitteelle saaneet kuin vasta sitten, kun tarvittava määrä kannatuksia oli jo kasassa. Internetin ihmeellisessä maailmassa asiaa puolsivat mitä moninaisemmat tahot mitä erilaisimmista ajatussuunnista. On todettava, että tässä mielessä sosialismi on suomalaisten sydämessä. Eräälläkin tunnetulla foorumilla ihmeteltiin, että
”Mitä? Kommarithan ovat oikeassa!”
Miksi ei yksityiselle vesihuollolle?
Kuten aloitteessakin perustelemme:
”Vesihuoltoon ei voi juurikaan syntyä kilpailua sen ollessa niin sanottu luonnollinen monopoli, jossa vain yksi toimija kykenee toimimaan markkinoilla. Ei ole millään tapaa realismia, että jollekin paikkakunnalle Suomessa rakennetaan kilpaileva vesihuoltoverkosto (esim. vesijohtoverkosto) jo olemassa olevan rinnalle.
Maailmalla on paljon huonoja kokemuksia vesihuollon yksityistämisestä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tämä on nostanut veden hintaa yksittäisille kuluttajille ja samalla veden jakeluongelmat ovat lisääntyneet. Veden laatutaso on laskenut huomattavalla tavalla ja yritykset ovat tehneet huomattavan paljon voittoa tällä luonnollisella monopolilla.
Monet kaupungit Euroopassa (esim. Berliini ja Pariisi) ovat ottaneet uudelleen omistuksensa yksityistetyn vesihuollon siinä ilmenneiden suurten ongelmien myötä.”
Suomessa yksityistämisvimma tuntuu olevan kuntien keino helpottaa lyhytnäköisesti budjettipaineita. Yksityistetty tai ulkoistettu on jo sote-kokonaisuuksia, kuten Kemissä tai Päijät-Hämeessä, jossa hyvinvointiyhtymä jäisi vähemmistöosakkaaksi terveysjätin kanssa perustettavaan yhteisyritykseen. Onpa kilpailulle avaamista ehdotettu rataverkkojenkin osalta – ihmettelen, miten joku toinen operaattori voisi ajella edullisemmin tai nopeammin samoilla raiteilla ja samalla kalustolla, mitä valtionyhtiöltä jäisi käyttöön.
Miksi kansalaisaloite?
Hollannissa ja Ruotsissa on jo lainsäädäntöä vesihuollon omistuksen julkisuuteen sekä voiton rajaamiseen. Nykyinen vesihuoltolakimme mahdollistaa yksityiselle vesihuoltotoimijalle ”kohtuullisen tuoton”, mutta kohtuuden rajaa ei ole määritelty.
Aloitteen aukioloaikana on tullut muutamia kysymyksiä liittyen siihen, miksi teimme aloitteen, vaikka Vasemmistoliitto on hallituksessa. Lyhyesti sanottuna: halusimme nostaa asian keskusteluun, koska uskoimme asialla olevan kannatusta yli puoluerajojen ja näin tuoda painetta niin Jyväskylän päätöksentekoon kuin keskustalaisen ministerin Jari Lepän johdossa olevaan maa- ja metsätalousministeriöön uutta vesihuoltolakia valmistellessa. Jyväskylän tapahtumiin nähden uusi ehdotettu lainsäädäntö ei ehtisi puuttua peliin, sillä määräaika vesihuoltouudistukselle on kolme vuotta. Jatkamme kannatusilmoitusten keräämistä vielä jonkin aikaa laajan mielenilmauksen mahdollistamiseksi.
Kansalaisaloitteen suosio mahdollistaa myös laajemman poliittisen keskustelun, ja onkin ollut ilo nähdä, kuinka useiden eduskuntapuolueiden merkittävät henkilöt ovat ilmaisseet tukensa aloitteen sisällölle – ja vielä laajemmin, myös sähkönsiirron myynnissä tehtyjen virheiden korjaamiseen. Viime päivinä uutisoidut sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisesta johtuvat ongelmat ovat seuraava luonnollinen keskustelun kohde.
Siis: kiitos allekirjoittajille ja kippis!
Vesi on meidän -aloitteen alullepanijat:
Joona Mielonen, Kotka
Olli Kohonen, Oulu
Hilkka Haaga, Oulu
Vesa Plath, Jyväskylä
Heidi Hietalahti, Oulu
Jouni Jussinniemi, Pyhäjärvi
Nyt pää kylmänä!
Oulu leikkaa kouluilta ja terveyskeskuksilta, jotta saataisiin tehtyä palveluverkko, jotta ei tarvitsisi leikata kouluilta ja terveyskeskuksilta.
Oulun kaupunki on hyväksynyt muutosohjelman, joka tavoitteena on 40 miljoonan säästöt vuoteen 2020 mennessä. Muutosohjelman hyväksyessään kaupunginhallitus hyväksyi palveluverkkoselvityksen käynnistämisen. Virkamiesten selvittämät palveluverkon vaihtoehdot esiteltiin kaupunginhallitukselle helmikuussa. Palveluverkkosuunnitelman tavoite on löytää rakenteellisia ratkaisuja, eli idea on siinä, että toimintoja on vähemmissä toimipisteissä, jolloin käyttötalouden ja kiinteistöjen kustannuksia saadaan pienennettyä synergiaeduilla ja vähemmillä neliöillä. Trendihokema on ”säästetään seinistä, ei henkilöstöstä” – mutta mitä nyt tapahtuukaan?
Rakenteellinen ratkaisu edellyttää usein investointia. Jos lainaa ei saa ottaa eikä veroja nostaa, on ainoa mahdollisuus rahoittaa palveluverkon muutokset käyttötaloudesta – siis tehdä juuri se pahin, minkä takia rakenteellisia ratkaisut ylipäätään tulisi tehdä.
Mitä tapahtui viime vuonna – ja kuluneella viikolla?
Maanantaina 21.5. kaupunginhallitus käsitteli ensi vuoden talousarvion suunnitteluohjetta. Suunnitteluohje antaa hallintokunnille euromäärän, johon toiminta tulee sopeuttaa. Hallintokunnat valmistelivat omaa esitystään muutosohjelman ja jo tehtyjen päätösten kustannusvaikutusten valossa. Käsittelyn aikana kävi ilmi, että hallintokuntien esittämästä tasosta oltaisiin leikkaamassa jo suunnitteluvaiheessa 5 miljoonaa euroa niin sivistys- ja kulttuuripalveluiden kuin hyvinvointilautakunnan raamista.
Viime syksynä kiisteltiin siitä, onko sikun 5 miljoonan raamileikkaus, jonka kaupunginjohtaja toi elokuussa oman esityksensä pohjaksi, jo raamissa vai ei. Kun 5 miljoonan korotusta esitettiin vasta syksyllä kaupunginjohtajan esityksen yhteydessä, annettiin ymmärtää, että tämän tyyppinen esitys olisi pitänyt tehdä jo aiemmassa käsittelyvaiheessa, jotta se oltaisiin voitu huomioida raamissa. Siksi vihreiden Jaana Isohätälä teki esityksen, että nämä raamista supistetut 5 miljoonaa olisivat hallintokuntien käytössä. Kannatin Jaanan esitystä, mutta jäimme vihreiden kanssa äänestyksessä häviölle 9–4.
Mitä tapahtui vuosina 2014 –2017?
Viime valtuustokaudella tartuttiin jo kustannusten nousuun. Palvelumalli 2020 keskittyi hyvinvointipalveluiden kehittämiseen, no, oikeammin supistamiseen. Tuolloin päätetyt rakennemuutokset on nyt tehty ja toiminta saatettu niin tiukalle budjetille, että enää viiden miljoonan tiristäminen ei ole mahdollista. Hyvinvointipalveluista on vuosina 2014-2017 leikattu kumulatiivista kasvua 350 miljoonaa euroa!
Samoin sivistys- ja kulttuuripalvelut kipuilee jo viime syksynä niistetyn talousarvion kanssa – tällä hetkellä sikun ylitysennuste on 6 miljoonaa euroa, ja tämä ei todellakaan johdu toissaviikkoisesta Salonpään kouluratkaisusta.
Vuonna 2016 tehdyssä Oulun koulut 2020-luvulla -päätöksessä on jo muutamia koulujen tiivistämispäätöksiä, mutta asioita ei ole ehditty toimeenpanna. Nämä rakenteelliset ratkaisut eivät ole ehtineet siis muuttua säästäviksi investoinneiksi!
Onko säästötavoite mahdollinen?
”5 miljoonaa on 1 prosentti koko hallintokunnan raamista”, joku nyt haastaa. ”Eikö prosentin verran ole helppoa säästää?” Erästä tuttua kuntapäättäjää lainatakseni; ”Sama homma kuin laihdutuksessa. Viimeiset grammat on vaikeimmat.” Itse asiassa kertaakaan koko kuntapoliittisen urani aikana kumpikaan hallintokunta ei ole pysynyt raamissa. Tämähän tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa alibudjetointia.
Sikussa ongelma on jatkuva ja vaihteleva palvelutarpeen kasvu. Eri kokoiset ikäluokat tekevät homman haastavaksi. Lisäksi lainsäädäntö ja kokeilut tuovat budjettiin painetta.Vasemmisto esitti toistuvasti viime valtuustokaudella, että sikun raamia höllennettäisiin, koska tavoite tuntui todella kovalta. Jonakin vuonna kävikin niin, että sikun budjettia ei pienennettykään neuvottelujen tuloksena 10 miljoonaa vaan vain kuusi – ja niinpä siku teki loppuvuonna ”vain” neljän miljoonan ylityksen.
Hyvinvointipalvelujen tilanne on tainnut jo kääntyä niin päin, että kun leikataan lisää, tehdään enemmän ylityksiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että jos ennaltaehkäiseviä tai perustason palveluja ei kunnassa tarjota, siirtyy asiakas pian erikoissairaanhoidon piiriin, josta tulee lasku kotikuntaan. Leikkaaminen kääntyy siis jossain kohtaa kalliimmaksi kuin palvelun tuottaminen. Hyven ylitysennuste erikoissairaanhoidosta on nyt 12 miljoonaa euroa tälle vuodelle.
Paljonko on paljon?
Päätetyksi tulleen suunnitteluohjeen mukaan Oulu tekisi ensi vuonna 12,9 miljoonaa euroa alijäämää. Raaminpalautusesitys tarkoittaisi siis nykyisellä ennusteella 22,9 miljoonan euron alijäämää, mikäli tulopuolta ei pystytä kehittämään. Viime vuoden tilinpäätös oli 43 miljoonaa ylijäämäinen (satunnaisten erien takia), vaikka se budjetoitiin alun perin alijäämäiseksi ja oltiin ottamassa velkaa investointeihin. Tänä vuonna pyritään 19 miljoonan alijäämään. Jotta summat hahmottuvat paremmin, kerrottakoon, että Oulu maksaa työmarkkinatuen kuntaosuuksia noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Poikkimaantien silta maksoi n. 35 miljoonaa euroa. Koko kaupungin budjetti on 1,3 miljardia euroa. Ja luvuissa kummittelee Oulun Energian yhtiöittämiseen liittyvä 322 miljoonan ylijäämä vuodelta 2014.
Kiireellä voi pilata paljon
Rakenteelliset ratkaisut edellyttävät investointia. Lukioiden tiivistämistä varten kaupunki teki kiinteistökaupat Raksilan lukiota varten eli osti/ostaa OSEKK:in kiinteistön 5,2 miljoonalla eurolla ja remontoi sitä 2,8 miljoonalla eurolla. Jokirannan koulun investointipäätöksessä muut poliittiset ryhmät lipsuivat melkein kolme miljoonaa euroa kalliimpaan vaihtoehtoon (ja joka tulevaisuudessa tarkoittaa Kiimingin lukion loppumista ja Kiiminkijoen ala-asteen muuttoa lukion tiloihin). Näyttää siltä, että näitä palveluverkkoinvestointeja ryhdytään siis tekemään rahalla, jota sikun ja hyven käyttötaloudesta leikataan tänä vuonna. Ja koko palveluverkon tiivistämistä on perusteltu päättäjille sillä, ettei tarvitsisi mennä ”ikäviin päätöksiin”.
Nyt on pidettävä pää kylmänä, annettava investoinneille tilaa budjettiin ja tehdä toiminnalliset muutokset uuteen rakenteeseen rauhassa. Rakenteellinen muutos ei tarkoita sitä, että se tuottaa säästöjä sinä vuonna, kun asiasta on päätetty. Vuoden 2016 päätökset eivät ole vielä säästäneet Oululle yhtään, pikemminkin maksaneet! Jos nyt sössimme palvelut ennen kuin ne saadaan siirrettyä uuteen palveluverkkoon tai maakuntaan, teemme peruuttamatonta vahinkoa lapsille, nuorille, sairaille ja vanhuksille.
Hallintosääntö ja palveluverkko
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4. koettiin ”vallankaappaus”. Valtuusto päätti muuttaa hallintosääntöä niin, että palveluverkkosuunnitelmasta päättää valtuusto eikä kaupunginhallitus. 27 valtuutetun aloite hallintosäännön muuttamisesta sai taakseen 35 ääntä.
Hallintosääntö elää
Monissa kunnissa hallintosääntöä rukattiin viime vuonna vastaamaan paremmin uuden kuntalain henkeä. Uuden kuntalain mukaan kunnissa ja kaupungeissa ei voi olla useita johtosääntöjä, vaan yksi hallintosääntö, jonka jatkodelegoinnilla eri päätös- valmisteluvastuut määritellään kuntaorganisaation muiden elimien tehtäviksi. Kyse on siis siitä, kuinka paljon päätösvaltaa ylin päättävä elin valtuusto haluaa antaa muille toimielimille.
Oulun hallintosääntö hyväksyttiin kesäkuun 2017 valtuuston kokouksessa. Pohjaesitys tuli kaupunginhallituksen kehittämisjaostolta (jota ei ole enää hallintosäännön muutoksen jälkeen olemassa). Hallintosäännön käsittelyssä tehtiin useita muutosesityksiä ja niistä äänestettiin. Samassa paketissa päätettiin eri johtokuntien kokoonpano, henkilöstöasioista päättäminen ja monta muuta toimintaa ohjaavaa kirjausta. Kokonaislinja muutoksissa oli se, että kaupunginhallituksen valtaa suhteessa valtuustoon kasvatettiin. Muun muassa henkilöstön lomautuksesta päättää nykyään kaupunginhallitus.
Hallintosääntöä on tätä kirjoitettaessa muutettu jo kaksi kertaa viime kesän päätöksen jälkeen. Teknisesti hallintosäännön muuttaminen ei ole vaikea asia.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Alunperin kehittämisjaosto oli päättämässä palveluverkon suhteen kirjausta, jossa kaupunginhallitus päättää palveluverkosta ”kaupunkistrategian linjausten” mukaisesti. Tuo kirjaus todettiin liian laveaksi, ja tuossa kokouksessa, siltä istumalta kirjaus muutettiin muotoon ”kaupunginhallitus päättää palveluverkosta kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti”. Kuitenkin kirjaukset valtuuston ja lautakuntien osalta jäivät tekemättä ja lautakuntien vastaavissa teksteissä puhutaan kaupunginhallituksen hyväksymistä suunnitelmista. Myös siitä, mitä ”valtuuston linjauksilla” tarkoitetaan, oli eri näkemykset eri osapuolilla. Kokouksen pöytäkirjan asiaan liittyen löytää täältä.
Tarkoituksenmukaisuus
”Palveluverkkosuunnitelmasta päättäminen sisältää osin yksityiskohtaisia ratkaisuja, joista päättäminen kaupunginvaltuustotasolla on epätarkoituksenmukaista.”
Kaupunginjohtajan perustelu hallintosäännön jättämiseksi ennalleen ei ole kovin kestävä. Oulun koulut 2020-luvulla oli nimenomaan palveluverkkopäätös. Samoin muutama vuosi sitten päätetty Palvelumalli 2020 oli vastaava asiakirja hyvinvointipalvelujen osalta. Miksi siis uusi palveluverkko ei voisi olla valtuustotason asia?
Miten muualla tulkitaan?
Kuntalain 39 §:n 5. kohdan mukaan kunnanhallituksen tehtävänä on vastata kunnan toiminnan yhteensovittamisesta. Helsingin, Espoon ja Vantaan hallintosäännöt eivät ota asiaan kantaa sanan ”palveluverkko” osalta. Tampereen hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävänä on ”ohjata useita palvelualueita koskevia palvelumalli- ja palveluverkkoratkaisuja”, ei siis päättää niistä. Oulun hallintosäännön kirjaus tuli tehtyä työtapaturmaisesti liian tiukalle tulkinnalle.
Palataan marssijärjestykseen
Päätöksenteonhan pitäisi mennä niin, että on yksi ”raamattu”; kaupunkistrategia, josta johdetaan eri ohjelmia ja niistä toimeenpantavia päätöksiä. Siis hypoteettinen esimerkki: kaupunkistrategiassa sanotaan, että Oulu on nuorille hyvä kaupunki. Sitten tehdään ohjelma nuorten asioista, jossa mietitään miten strategian tulokseen päästään ja lopuksi toimeenpannaan ohjelmassa suunnitellut toimenpiteet.
Nyt on käynyt toisinpäin. Viime syksynä kaupunginhallituksessa hyväksyttiin ”valmistelua ohjaava” muutosohjelma, joka tähtää useiden hallintokuntien säästöihin noin 30 miljoonan euron edestä. Muutosohjelman hyväksyi kaupunginhallitus ja se tuotiin valtuustolle vain tiedoksi. Palveluverkkoselvitys, josta hallintosääntökinastelu johtaa juurensa, valmisteltiin virkamiestyönä muutosohjelman säästötavoitteiden perusteella. Kaupunkistrategiaa alettiin valmistella vasta tämän jälkeen, eikä se ole vielä edes valmis, vaan tavoitteet ja mittarit puuttuvat kokonaan. Jatkovalmistelusta vastaa ja indikaattorit sekä mittarit määrittää yllätys, yllätys, kaupunginhallitus.
Ei se ole kumma, että valtuusto jotain valtaa haluaisi itsellään pitää.
Arvon presidentti ei sumuta
Yle vertasi viime viikolla European Social Survey -kyselyn tuloksia presidenttiehdokkaiden vaalikonevastauksiin. 70 % suomalaisista ei kannata isoja tuloeroja. Ennakkosuosikki Niinistö taas ei ole samaa mieltä, mutta jostain syystä tämä ei haittaa kansaa – itse asiassa Niinistön nettisivulta saakin kaivamalla kaivaa, mitä mieltä ehdokas ylipäätään mistään on.
Suomalaiset eivät myöskään halua Natoon. Presidenttiehdokkaiden kannanotot kiertävät suoraa kysymystä. Toimittajien tenttikysymykset on aseteltu niin, että kuulostaa sodan olevan aivan nurkan takana ja sotilasliitto ainoa vaihtoehto selviytyä. Osa ehdokkaista haluaakin luovuttaa lähes ainoan jäljellä olevan presidentin valtaoikeuden – armeijan ylipäällikköyden – sotilasliiton päätäntävaltaan.
Riisuttujen valtaoikeuksien vuoksi presidentti onkin ensisijaisesti arvojohtaja. Tässä Merja Kyllönen loistaa yli muiden. Häntä on kritisoitu idealistiksi, mutta ansiokkaat havainnot ja nostot Suomea todella uhkaavista tekijöistä osoittavat, että Kainuun kasvatti on realisti. Hän uskaltaa sanoa paukauttaa eikä sumuta. Merjan uudenvuodenpuheessa ei kuultaisi ratkaisukeinona nuorten pahoinvointiin ja päihde- ja mielenterveystyön puuttuviin resursseihin sitä, että kotona tulisi leipoa pullaa.
Mielikuva Suomea kohtaavasta uhasta – kuun loisteessa hiljaa maarajan yli kivääri olalla hiihtävät joukot – on vanhentunut. Todellisia turvallisuusuhkia ovat ilmastokatastrofien aiheuttamat kriisit, kyberuhat, omaisuuden epätasaisesta jakautumisesta johtuvat konfliktit ja syrjäytyminen. Näistä Suomen tulee olla huolissaan, eikä Nato-jäsenyys näitä ratkaise.
Merjan johdolla Suomi voi näyttää esimerkkiä muille, olla ilmastovaikutusten huippuosaaja rauhanvarustelun hengessä. Merja uskaltaa vaatia Suomea allekirjoittamaan ydinasekieltosopimuksen. Merja Kyllönen olisi paras presidentti sekä tiedoiltaan että kokemukseltaan hoitamaan kansainvälisiä suhteitamme juuri näissä asioissa.
Ote YLE:n vaalikoneen ja European Social Surveyn kyselyn vastauksista. Lähde: http://data.yle.fi/dokumentit/Uutiset/ESS_vs_vaalikone.pdf
Oulu resursoi työllisyyteen, maan tapa on toinen
***Kolumni julkaistu Forum24:ssä 16.1.2018***
Viime keväänä Suomessa haettiin ja perustettiin alueellisia työllisyyskokeiluja, jotka olisivat tuoneet työllisyyden hoitoon uudenlaista yhteistyötä TE-toimiston ja kuntien välillä. Oulu joutui yhdessä naapurikuntien kanssa vastaamaan hallitukselle kieltävästi, sillä kokeilulle varattu resurssi ei vastannut seudun työttömien määrää ja palvelutarvetta. Vieläkin harmittaa.
Toimeentulotuen käsittely siirtyi jo vuoden 2017 alussa kunnilta Kelalle. Etuuskäsittelijöitä ei resursoitu alkuvaiheessa riittävästi, joten monet pienituloiset joutuivat taloudellisiin ongelmiin, kun käsittelyajat venyivät kohtuuttomasti.
Paljon voimakasta kritiikkiä saanut, pika-aikataululla voimaan tullut aktiivimalli edellyttäisi lisää henkilökuntaa työnhakijoiden neuvontaan ja valvontaan. Keväällä on tulossa voimaan aktiivimallin jatko-osa, pakkohakumenettely, jossa työttömän tulisi joka viikko raportoida – ja kuormittaa – TE toimistoa.
Ensi syksynä kuullaan linjaukset hallituksen kolmannesta kepistä, ”Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuksesta” eli Toimi-hankkeesta. Hankkeen valmistelussa käytetään perustulokokeilun tuloksia – joiden voi jo nyt ennustaa olevan kehnoja. Kokeilu on ollut liian lyhyt, osallistujia liian vähän, he edustavat vain työttömiä ja asuvat ympäri Suomea. Tilastollista vertailtavuutta ja tietoa, miten perustulo käyttäytyy eri sosiaalisissa tilanteissa, ei saada. Taas hyvä idea kaatuu resurssien puutteeseen – ja hallitus saa tekosyyn jatkaa operaatiotaan muuttaa kaikki sosiaalietuudet vastikkeellisiksi.
Oulussa nähdään paremmin investoinnin ja hyödyn suhde muun muassa työllisyysasioissa. Valtuusto päätti yksimielisesti lisätä talousarvioon määrärahaa työllisyyden hoitoon. Resurssilla on tarkoitus saattaa ihmiset, joilla on suurin vaikeus työllistyä, joko eläkkeelle tai löytää heille oikeat tukitoimet työelämään. Viime vuonna Oulu joutui maksamaan melkein 25 miljoonaa euroa työmarkkinatuen maksuosuuksia. Tavoitteena on nyt säästää kaksi miljoonaa näistä sakkomaksuista puolen miljoonan investoinnilla.
Tahtotila työllisyyden parantamiseen ja kasvuun Oulussa on kova, vaikka hallitus heittääkin kapuloita rattaisiin. Toivottavasti hallituksen toilailut eivät aktivoi TE-toimistoa tukkoon, jotta Oulun investointi ei mene hukkaan.
