Reippaita rivejä

Näkymätöntä mustetta Muutosohjelmassa

16. lokakuuta 2017, 16:48

Muutosohjelma 2020 on linjapaperi, jossa pyritään kuvaamaan, mitä Oulun kaupungissa on tehtävä, jotta säilymme hengissä maakuntauudistuksesta. Pääpiirteittäin sote- ja maakuntauudistus vaikuttavat niin, että 30–40 % kunnan työntekijöistä siirtyy maakunnan palvelukseen, samoin irtain omaisuus maakunnalle siirtyvien toimintojen osalta (liittyen pelastustoimeen, ensihoitoon ym. viranomaistoimintoihin). Maakunta vieläpä vuokraa määräajaksi kaupungilta ne tilat joissa toimintoja aikoo pyörittää. Näihin tiloihin, irtaimeen ja henkilöstöön käytetyt velat sen sijaan jäävät kaupungille, ja tämäkös pelottaa. Oulunkin ”liikevaihto” putoaa uudistuksen jälkeen 1,3 miljardista 600 miljoonaan, mutta velat jää. Suhteellinen velkaantuneisuus nousee jonnekin 130 % tuntumaan. Valtion asettamaa kriisikuntakriteeriä panikoidessa unohtuu, että ongelma on koko valtakunnan yhteinen. Näillä kriteereillä kaikki Suomen kunnat ovat kriisikuntia v. 2020. (No ei ehkä Kauniainen). Talousjohtaja Weisellkin kommentoi Kalevassa viikonloppuna että hyvinhän meillä oikeastaan menee, tilanne ei ole lohduton.

On hyvä, että tulevaisuuteen varaudutaan selkeällä ohjelmatyöllä. Oulun kaupungin Muutosohjelma 2020:ssa on kuitenkin pari kohtaa, jotka jäävät niin mystiseksi tai vajaiksi, että epäilen niiden kirjoitetun näkymättömällä musteella.

40 miljoonan musta aukko

Dokumentissa puhutaan ristiin kahdesta asiasta: ”Talouden tasapainottamistarpeen on arvioitu olevan noin 40 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä” ja toisaalla ”…vuosikatetavoite on 40 miljoonaa nykyistä suurempi vuonna 2020.”

Vuosikate on luku, joka kuvaa toimintamenojen ja tulojen suhdetta. Aiempina vuosina tehty ali- tai ylijäämä ei vaikuta tarkasteluvuoden vuosikatteeseen. Tämän vuoksi Oulu voisi vaikka tehdä ylijäämäisen tuloksen vuosina 2018 ja 2019 ja silti jäädä saavuttamatta tavoitetta vuonna 2020 – tai ottaa joka vuosi sata miljoonaa velkaa ja silti tehdä vuosikatteeltaan paremman vuoden. Hauskaa, että lähtötilatarkastelussa ero viime vuoden vuosikatteen ja tämän vuoden ennusteen ero on 37 miljoonaa euroa. Toivotaan nyt kuitenkin, että tavoitteena on saavuttaa pysyvä vuosikatetaso siihen 80–100 miljoonan hujakoille.

Leikataan, höylätään, fiilataan

Asiakirja pohjaa käyttötalousmenojen leikkaamiseen. Esimerkiksi sivistys- ja kulttuurilautakunnan säästötavoite on 5 miljoonaa vuosittain. Asiakirjassa esitellään vaihtoehtoiset tavat toteuttaa säästöt: joko henkilöstömenoja karsimalla tai rakenteellisilla muutoksilla. Rakenteellisten muutosten ongelma vain on, että ne vaativat yleensä investoinnin, jotta rakenne saadaan muutettua, ja rakenteellinen säästö alkaa näkyä vasta muutaman vuoden kuluttua, esim. kouluverkkoratkaisuissa väliaikaiset väistötilat ja rakennettavat tilat vaativat ensin investointirahaa. Näitä rakenteelliseen säästöön tähtääviä investointeja ei olla huomioitu, joten todellisuudessa sopeuttamistarve onkin enemmän kuin 40 miljoonaa.

Missä tulopuoli?

BusinessOulun osiossa kerrotaan, että liikelaitoksen toiminta tähtää verotulojen nousuun. Määrää ei kuitenkaan täsmennetä. Työttömyyskorvauksista aiotaan saada säästöä 570 000 euroa. Se on Oulussa, sakkomaksujen luvatussa maassa hävyttömän vähän. Harmillista myös, että poliitikkojen perustaman Oulun malli -työryhmän, joka on käynyt läpi työllisyys- ja työllistämisasioita tämän syksyn, raportointi ei ehtinyt mukaan muutosohjelman valmisteluun. 25 miljoonaa euroa sakkomaksuja on liikaa, ja nyt muutosohjelman yhteydessä kaupunginhallituksen päättämä yhteistoimintamenettelyn aloittaminen voi heikentää kaupungin mahdollisuuksia työllistää. Toivottavasti Oulun malli saa kannatusta sentään talousarviokäsittelyssä.

Asiakirjassa ei myöskään oteta kantaa verokehitykseen. Oulussa suuret yritykset, jotka tekivät tappiota 2000-luvulla, saavat nyt maksaa täyttä yhteisöveroa, kun tappiontasausjärjestelmän 10 vuoden armonpullavuodet umpeutuvat. 

Tuotto-odote kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Oulun Sivakalta tulee olemaan 1 miljoonan vuosittainen paukku pienituloisilta kaupungin kassaan vuokrankorotusten muodossa. Vuokrankorotuksista on itse asiassa jo päätetty Sivakan hallituksessa ennen valtuuston päätöstä. Vuokrankorotusta luonnehditaan maltilliseksi, n. 6 c/m2. Vuodessa se tekee kuitenkin pienituloiselle parinsadan lisämenon. Sivakan tuotto on myös määritetty vuosittaiseksi – ja jonakin toisena vuonna vuokrankorotuspaineita voi tulla muista toiminnoista. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kaupunki ei edellytä tuottoa tällaisena vuonna.


Kolmasosan kaatokori

Harmillinen yksityiskohta paperissa on se, että 40 miljoonan tavoitteesta kolmasosalle ei ole esitetty lainkaan toimenpiteitä. Dokumentissa viitataan toimenpiteisiin, joilla katetaan 13,5-15,5, miljoonan edestä rakenteellista säästettävää – nämä toimenpiteet kuitenkin päätetään myöhemmin. Ohjelma-asiakirjan luonne piti olla valmistelua ohjaava ja linjaava asiakirja, niin että päätetyt toimenpiteet tuodaan asiakohtaisesti kuhunkin päätöksentekoelimeen erikseen päätettäväksi. Miten koko luottamushenkilöorganisaatio voisi sitoutua tällaiseen linjaukseen? Ajatellaan vaikka Sikua: tehdään ensin linjatun mukaan rakenteellisia korjauksia viidellä miljoonalla per vuosi, ja lopussa todetaan että 10 miljoonaa puuttuu. Siinä kohtaa virkamies vetoaa tehtyyn linjaukseen, tuo esityksen henkilöstövähennyksistä ja lautakunta on puun ja kuoren välissä joutuessaan päättämään. 

Muutosohjelman suhde muihin ohjelmiin

Kaupungin suurimpia linjapapereita käsitellään näin valtuustokauden alussa yhtä aikaa ja rinnan. Toisaalta se on hyvä, mutta välillä melko sekavaa. Muutosohjelmassa on aineksia vuoden 2018 talousarviosta sekä omistajapoliittisesta ohjelmasta. Tai sitten niissä on aineksia Muutosohjelmasta. Kaikkia näitä papereita sitoo yhteen yhteistoimintamenettely, jonka kaupunginhallitus päätti käynnistää tänään 16.10. 

hyväksytty


Uhanalainen laji: tekli

1. lokakuuta 2017, 10:49

Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on harvinaislaatuinen laji.

Ympäristön ylläpitopalvelut hoitaa karkeasti sanoen kadut, puistot, leikki- ja liikuntapaikat sekä taimiston ja metsien hoidon ja esim. myrskyvahingoista ja kaivutöistä johtuvat korjaukset (mm. päällystykset). Maarakennuspalvelut rakentaa ja peruskorjaa edellisten lisäksi vesi- ja viemäriverkostot sekä tekee yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä maastomittaus- ja pohjatutkimuspalveluita.

Tekli on onnistunut sinnittelemään vuosikausia jatkuvasta reviirin pienenemisestä huolimatta. Toimintaa on ”tehostettu” rekrytointikiellolla ja ”hyödyntämällä eläköityminen täysimääräisesti”. Kehittäminen on ollut todellisuudessa supistamista. Järjestelmällinen hidas näivettäminen ja alasajo ei kuitenkaan nähtävästi riitä.

 

Mitä nyt taas?

Oulun kaupungin omistajapoliittista ohjelmaa valmisteltiin viime keväänä lausuntokierroksella ja se oli hyväksyntää vaille valmis valtuustolle vietäväksi jo toukokuussa. Yhtäkkiä syyskuun konsernijaoston kokouksessa jo kertaalleen valmisteltuun asiakirjaan olikin tullut muutos. Tekninen liikelaitos sulautuisi Serviisin ja Tilakeskuksen kanssa samaan liikelaitokseen. Teklin ympäristön ylläpitopalvelut ja maanrakennuspalvelut lakkautettaisiin 1.1.2019 alkaen. Tämä esitys ei edes ollut kirjattuna kokouksen esityslistaan päätösesitykseksi, vaan se muotoiltiin kokouksessa. Henkilöstöpoliittisesti päätös meni päin perää: Teklin työntekijät saivat lukea seuraavan aamun Kalevasta hommiensa loppuvan. Hieno alku myös kaupungin uudelle henkilöstöjohtajalle (Ville Urponen aloittaa virassa lokakuussa).

työmaa ouka tekli

”Kesäkuussa 2017 valmistunut” maanrakennustyömaa kuvattuna syyskuun lopussa 2017.

 

Linjaus vailla perusteita

Omistajapoliittisen ohjelman hyväksynnän jälkeen edetään omistajapoliittiseen toimenpideohjelmaan, jossa määritellään, miten Teklin alta lakkautetut toiminnot jatkossa järjestettäisiin. Vaihtoehtojahan kuulemma on: siirto Oulun Veden (!) alle tai Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluihin. Tai sitten se todennäköisin: yksityistetään kaikki ostopalveluiksi. Olihan jo aiempi kehittämislinjaus muotoa ”Tavoitteena on, että Oulun teknisen liikelaitoksen osuus kaupungin palvelujen tuottajana pienenee ––.”

Teklin osastojen lakkauttamisen perusteeksi ei olla kuitenkaan esitetty organisaation rakenteeseen tai hallinnon kevenemiseen liittyviä perusteita, saati (vasemmiston ajaman) tilaaja-tuottajamallin lopettamista. Ainoa esitetty peruste on ollut yksikkötyötunnin vertailuhinta, tosin unohtaen sen yksityiskohdan, että yksikköhinnat ovat vertailukelvottomia, kun Tekli pääosin hoitaa vaativammat kohteet itse. Tekli valvoo myös ostopalvelu-urakat. Lisäksi Tekli on voinut omalla kalustollaan tulla turvaamaan palvelutason riittävyyttä haastavissa olosuhteissa. Mielestäni Teklin lakkauttaminen on harkitsematon, puhtaasti ideologinen esitys, jonka jatkovaikutuksia ei olla osattu arvioida.

 

Eihän tästä tykkää yrittäjäkään

Paljon suitsutettu elinvoimanäkökulma meinaa nyt jäädä linjausten jalkoihin. On muotia ajaa kaiken päätöksenteon tueksi yrvaa eli yritysvaikutusten arviointia. Tottakai tässäkin tapauksessa asianmukainen yrva kuuluisi tehdä: julkisen toiminnan alasajohan vaikuttaa merkittävästi yritysten toimintaan – eikä aina positiivisella tavalla! Paitsi että julkisen toimijan poistuminen avaa tilaa markkinaehtoiselle toiminnalle, se avaa tilaa toisentyyppiselle toiminnalle, kuin mikä tällä hetkellä markkinassa toimii. Tekli tilaa tälläkin hetkellä melkein 50 % kohteista alihankkijoilta. Jos isommat ja vaativammat urakat lähdetään kilpailuttamaan, ovat muutkin kuin paikalliset pienyritykset kiinnostuneita. Hankintatoimen ja -renkaan mallin tuntien urakoita ei suinkaan pilkottaisi, vaan lopulta pystyäkseen osallistumaan kilpailuun, tulee yrityksen kasvattaa omaa osaamistaan kattamaan myös nämä vaativammat urakat sekä kasvattaa volyymiaan niin, että monikansallisten yhtiöiden listahinnat tulee päihitetyksi. Muistammehan jeesustelun muutaman vuoden takaa, kun kävi ilmi, että kaupungintalon kukkaistutuksia hoitaa brittiläisen firman virolaiset ja puolalaiset puutarhurit.

 

…saati veronmaksaja.

Ja jos yllä esittämäni kauhuskenaario kilpailun kiristymisestä ja hinnanpoljennasta ei huoleta yrittäjää, niin veronmaksajaa varmasti kiinnostaa millä aikataululla yksityistetyn toiminnan hinnat alkavat nousta, kun julkinen toiminta ei sääntele hintatasoa.

Ote konsernijaoston pöytäkirjasta 11.9.2017. Kokonaisuuden ymmärtäminen mainittu.

 

Missä asiantuntijuus?

Kaiken huippu kupletin juonessa on se, että Oulun elinkeino- ja työllisyysasioista huolehtivalta BusinessOulu liikelaitokselta ei pyydetty lausuntoa asiassa. 

Tekli on osaltaan toteuttanut kaupungin työllistämisohjelmaa tarjoamalla oppisopimus-, työkokeilu-, palkkatuki-, harjoittelu- sekä kesätyöpaikkoja. Yksityistämissuunnitelmia vastaan olisivat myös yritykset, mikäli niiden tulisi työllistää keski-iältään jo varsin korkeassa iässä olevat Teklin 180 työntekijää – liikkeenluovutusperiaatteella.

 

Suojelun arvoinen Tekli

Näin lyhyellä aikataululla kyhätty lakkautusskenaario on niin kummallinen, että väistämättä käy mielessä, mitä tämän varjossa valmistellaankaan. Vai onko Teklin osastojen lakkauttamisesta rakennettu lehmänkauppojen valuuttaa – näin päätöntä esitystä ei halutakaan toteuttaa, mutta kun uhka on rakennettu, voidaan vastakauppana sopia vaikka jostain muusta. Vaikka jonkin toisen harvinaislaatuisen ja uhanalaisen asian säilyttämisestä.

hyväksytty


Täydennysrakentaminen edellyttää keuhkoja

10. syyskuuta 2017, 8:50

Tuiran kaupunginosan täydennysrakentaminen etenee hyvää vauhtia. On perusteltua tiivistää kaupunkirakennetta siellä, missä palvelujakin on. Valmistuneet ja valmistuvat asuinrakennukset Koskitien molemmin puolin, Lipporannan alue sekä uusimpana valtuustossa hyväksytty Kaarretien kaava tuovat Tuiraan uusia asukkaita. Kouluverkosta poistuvan huonokuntoisen Tuiran koulun matalan päädyn tilallekin luultavasti tulee asumista. Lisäksi Tuiran kerrostalokaavaan jätettiin silloin 70-luvulla laajoja nurmialueita, joka mahdollistaa täydennysrakentamisen jopa nykyisten 9 -kerroksisten talojen väliin, näin toteutettiin Länsi-Tuiraan pari vuotta sitten Sivakan uudiskohde.

Alueen lisääntyvä asukasmäärä nostaa paineita alueen viihtyisyydelle. Länsi-Tuiran puolella tuiralaisia on pitkään ilostuttanut persoonallinen Tuiranpuisto, oma lähimetsä. Puistossa sijaitsee julkisia palveluja: mielenterveysyksikön lisäksi 1900-luvun alun rakennukset neuvola ja kriisikeskus. Keskemmältä siimeksestä löytyy vanhat sairaalarakennukset, joista osa on suojelumerkinnästä huolimatta päässyt huonoon kuntoon. Osassa on edelleenkin toimintaa: isoimmassa rakennuksessa toimii Lassin päiväkoti ja puiston länsireunalla vammaisten asumisyksiköt Schjerfbeck-koti ja Weikonkoti.

Tuiran hyvinvointikeskus

Tuiran hyvinvointikeskus rakentuu Kangastien kulmassa.

Tuiran hyvinvointikeskuksen valmistuessa suurin osa Tuiran sote-puolen palveluista siirtyy fyysisesti hyvinvointikeskukseen. Viereinen lasten leikkipaikka on perusparannuksensa loppusuoralla ja hyvinvointikeskuksen parkkihallia rakennetaan entisen Tuirankartanon alle. Hyvinvointikeskuskokonaisuus tarkoittaa ainakin neuvolarakennuksen ja entisen synnytyssairaalan nykyisistä tiloista luopumista. Mitä sitten tilalle?

Kriisikeskuksen talo Tuiranpuistossa

Kriisikeskuksen 1900-luvulla rakennettu talo Tuiranpuistossa Koskitien puolella.

Alueen kehittämiseksi järjestettiin pari vuotta sitten ideakilpailu, ja Oulun yliopiston Eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu -kurssi keräsi kuntalaismielipiteitä puiston käytöstä.
Voittajatyökin selvisi, mutta kehittäminen on jäissä ja odottanee hyvinvointikeskuksen valmistumista, parempia taloudellisia aikoja tai priorisoidummat kohteet menevät edelle. Keskustelu Tuiranpuistosta tulee kuitenkin nostaa nyt keskiöön, ennen kuin ajan hammas – tai tyypillinen oululainen ilmiö, tulipalo – iskee suojeltuihin rakennuksiin.

Mielestäni puistossa on paljon säilytettävän arvoista: 

  • niitä vadelmapensaita (seassa kasvavat nokkoset voisi karsia)
  • ne alppiruusut (joita ihastellaan somessakin ympäri Suomea!)
  • se pururata (täsmällinen, turvallinen, valaistu 1 km reitti, jolla lapsenkin on helppo harjoitella pakollista perisuomalaista talviurheilutaitoa)
  • lintujen talviruokintapaikka (tämä on Tuiran mummoille tärkeää auttamistyötä)
  • korkeaa puustoa (jotta puiston vakiovieras palokärki viihtyisi edelleen)

Ja lisäksi :omaehtoisen tekemisen tiloja kulttuuritoimintaan, esimerkiksi tyhjentyvissä rakennuksissa; kahvila; yhteisötoiminnalle sopivia kokoontumispaikkoja; pieni paviljonki tai koroke ulkoesiintymislavaksi; penkkejä(!); pysyvä maankohoamisnäyttely; viljelylaatikoita, kesäisin pieniä myyntikojuja – ja ennen kaikkea nykyistä kutsuvammat sisäänkäynnit.

Se, mitä en kaipaa Tuiranpuistoon, tulikin jo kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa. Grynderit ja täydennysrakentaminen pysyköön valmiiden asfalttiväylien varsilla, sillä rakennuspaikkoja Tuirassa riittää. En myöskään voi hyväksyä sopimusmallia, jossa rakentajalle myönnettäisiin rakennusoikeutta suojeltujen rakennusten entisöinnin tai kunnossapidon tai toiminnan järjestämisen korvaukseksi. Tämän tyyppisestä sopimuksesta on huonot kokemukset ja luottamus menettelytapaan on menetetty. Annetaan siis tilaa pienimuotoiselle, omaehtoiselle tekemiselle; annetaan tuiralaisten ottaa Tuiranpuisto haltuun, ja annetaan Tuiranpuiston olla koko Tuiran keuhkot.

Vadelmapensaita Tuiranpuistossa.

hyväksytty


Nuoret, keskittämisikäiset ja maakuntauudistus

20. toukokuuta 2017, 10:43

Kolumni Kansan Tahdossa 16.5.2017

***

Nuoret. Mikä niillä on vikana? Ne ovat lehtijuttujen mukaan fiksumpia kuin koskaan ja voivat paremmin kuin koskaan. Tupakointi ja humalahakuinen juominen on out. Ne harrastaa yhä useammin tavoitteellista liikuntaa, tai jahtaavat Pókemoneja tai mitä villitystä milloinkin.

Nykynuoriso tiedostaa ja esittää mielipiteitään. Sosiaalisen median kautta se on aiempaa helpompaa, kun omalle mielipiteelleen saa entistä nopeammin palautetta. Jopa Keskustanuoret nousivat kritisoimaan hallituksen eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa keskustan puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä huhtikuussa Twitter punaisena (huom. sanaleikki tarkoituksellinen).

Nuorten tilanne on kuitenkin polarisoitunut: ne, jotka porukasta voivat huonosti, voivat huonommin kuin nuoret koskaan aiemmin. Ne, jotka eivät osallistu, eivät osallistu mihinkään. Nämä nuoret eivät anna kommentteja koulutusleikkauksista lehdille eivätkä vastaa kyselyihin, joissa kysytään, montako kertaa kuukaudessa käytät alkoholia humalahakuisesti. Tuntuu, että ”syrjäytyneistä nuorista” puhuttaessa tarkoitetaan yleisesti nuorta, joka veti ekat kännit kuusitoistavuotiaana ja myöhästyi kotiintuloajasta. Todellinen syrjäytyminen on valtaosalle päättäjistä vierasta, sillä syrjäytyneet eivät tee itseään näkyväksi.

Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa. Laskelmiin ei kuitenkaan voida sisällyttää inhimillistä kärsimystä.

Oulun kaupungin arviointikertomuksessa 2016 tarkastuslautakunta nosti esille jo viime vuonna raportoidun puutteen lastensuojelun työntekijöiden riittämättömyydestä. Oulussa lastensuojelun työntekijällä on keskimäärin 55–60 asiakasta, kun valtakunnallinen suositus on 30–40 asiakasta. Edistystäkin on tapahtunut: nuorten päihdehoitoon ei ole juurikaan ollut jonoja, kun resurssia on lisätty. Lastensuojelun asiakkaat priorisoidaan etusijalle sekä lasten ja nuorten psykiatrisessa työryhmässä että päihdepalveluissa.

Yhteiskunnan tuella, kuten juuri lastensuojelun palveluilla, voidaan vaikuttaa huono-osaisuuden periytymisestä johtuviin haasteisiin. Nuorten tilanteeseen asettaa haasteita kuitenkin myös muuttoliike. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka kiihtyy tulevaisuudessa myös Suomessa.

Nuori väki pakkautuu pikkukunnista kasvukeskuksiin. Muuttoliikkeestä valtaosa on alle 35- vuotiaita, mutta mikäli sote-uudistuksen keskittämisratkaisut toteutuvat, voi se houkuttaa myös ikääntyvää väestöä muuttamaan palvelujen ääreen. Vähenevän väestön myötä harveneva palveluverkko kiihdyttää eriarvoisuuden kasvua niin maakunnassa kuin keskuskaupungeissakin. Kurjistuvien kylien nuoret jäävät vaille mahdollisuuksia kehittää itseään tai asuinseutuaan. Kasvukeskuksiin hakeutuvien nuorten lukumäärä taas ylittää reippaasti tarjolla olevien koulutus- ja työpaikkojen määrän.

Pian – siis ihan liian pian – on maakuntavaalit. Meillä setä- ja täti-ihmisilläkin on vaikeuksia hahmottaa, miten muutoskokonaisuus tulee rakentumaan ja vaikuttamaan arkeemme. Miten voimme taata, että seuraavat tekijäpolvet, kaikenlaisissa tilanteissa olevat nuoret, saataisiin sitoutettua tähän yhteiskunnalliseen muutokseen ja lausumaan omaa näkökulmaansa?

Vasemmiston jäsenistön ikäjakaumassa on notkahdus nykyisten 40–49-vuotiaiden kohdalla, mutta kannatus on korkeammalla nuoremmissa ikäluokissa. Miten takaamme vasemmistolaisen ajattelun ja politiikan jatkumon Suomen historian suurimman hallinnollisen muutoksen edellä? Tämä ei voi olla vain poliittisen nuorisojärjestömme asia, vaikka se hyvää työtä tekeekin.

PS. Kerrotaan Keskustanuorille, että ne on väärässä porukassa – vaikka Twitterissä.

hyväksytty


Kohti kevättä ja loputonta voittoa

17. huhtikuuta 2017, 16:13

Valtuutettu Hilkka Haaga OuluKuntavaaleista on kulunut viikko, tarkistuslaskenta tehty ja pääkoppa on huilannut sen verran, että jotain ajatuksia voi saattaa lauseiksi saakka.

Ensinnäkin: KIITOS ÄÄNESTÄJILLENI
ja tukijoille, apureille ja kotijoukoille! Lupaan olla luottamuksen arvoinen valtuutetun tehtävässä. Olen tosi tyytyväinen äänimäärään: lähes triplasin sen edelliskerralta ja nousin varavaltuutetun paikalta listan neljänneksi heti entisten ja nykyisten kansanedustajien perään. Oli mukavaa vertailla henkilökohtaista saldoa myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänimääriin. Rohkeasti tulkitsen, että jotain on tullut tehtyä oikein 🙂

Vasemmistoliitto sai siis yhden paikan lisää Oulun valtuustoon. Pohjois-Pohjanmaalla ohitimme kokoomuksen ja olemme piirin toiseksi suurin puolue! Persut romahtivat, kannatus hajaantui ainakin Oulussa Aidon suomalaisen yhteislistan ja nukkumisen välimaastoon. Vihreiden nousun myötä selkiää, nousivatko talousliberaalit vai punavihreät ja minkälaista yhteistyötä minkäkin ryhmän kanssa voi tehdä. Valtakunnallisesti tarkastellen valtuustot naisistuivat ja nuorenivat. Mutta miten meillä?

Oulun vasemmiston 11 valtuutetusta vain kolme on naisia. Varavaltuutetut mukaan laskien 22:sta luottamushenkilöstä 7 on naisia. Naisten uupumisen luulen johtuvan ainkain osin siitä, että näissä vaaleissa äänestäjät keskittivät ääniä tutuille nimille, ehdokkaille, joihin puolueet henkilöityivät. Meillä naisten äänet keräsi Hanna Sarkkinen. Keskustaa haravoi kaupunginhallituksen puheenjohtajana tutuksi tullut Riikka Moilanen ja valtuuston puheenjohtaja Hänninen oli kokoomuksen listan eniten ääniä saanut. Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja, julkisuudessa paljon teemoillaan esiintynyt Jenni Pitko rohmusi hänkin yli 1300 ääntä.

Koska kuntavaalit eivät koske pelkästään valtuustopaikkoja, tämä tarkoittaa, että tiettyihin lautakunta- ja toimikuntapaikkoihin naisilla tulee olemaan vientiä. Luottamushenkilöiden paikkojen jakoon vaikuttaa itse kunkin valituksi tulleen tai ehdolla olleen omat intressit, jotka voivat liittyä valtakunnan, maakunnan tai kunnan politiikkaan. Merkittäviä paikkoja, joihin kuntavaalituloksen perusteella ihmisiä valitaan, ovat mm. nykyiset maakuntavaltuusto ja -hallitus, sairaanhoitopiirin elimet, koulutuskuntayhtymä, kaupungin osake- ja osakkuusyhtiöt, suuret lautakunnat siku, hyve, y&y ja uusi BusinessOulu liikelaitos sekä tietty kaupunginhallitus ja valtuuston puheenjohtajisto.

Lisäksi paikkojen jakoon vaikuttaa puolueiden strategiat: mitä puheenjohtajuuksia milläkin päätöksenteon osa-alueilla kukin haluaa ottaa haltuun ja osoittaa asiantuntemusta. Vieläpä henkilökohtaisiin toiveisiin voi vaikuttaa sekin, mistä sidosryhmistä äänet ovat tulleet vai onko valittu henkilö ns. yleispoliitikko. Monet ehdokkaat profiloituvat ajamaan tiettyjen ryhmien asioita, jolloin luontevaa on pyrkiä ao. asian toimielimeen lähemmäs päätöksenteon valmistelua.

Ja seuraavaksi on luvassa maakuntavaalit. Jos se sote joskus tulee. Maakuntavaalien tuloksen perusteella kuntien elimiin voikin tulla muutoksia, kun jo kertaalleen valitut päättäjät siirtyvät seuraavalle päätöksenteon askelmalle. Tämä on kuitenkin normaalia kehitystä, joka antaa tilaa uusille päättäjille, joita oli ilahduttavan paljon vasemmistonkin riveissä – ja jotka pärjäsivät mainiosti kampanjatyössä!

Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuussa. Tällä välin puolueet neuvottelevat paikkajaosta ja vanhat elimet pusertavat tehtävänsä loppuun. Työn juhlaa, vappua, saamme juhlia tänä vuonna poikkeuksellisesti vaalivoiton siivittämänä – nyt vaalityötäkin saa juhlia! Tavataan siis kaduilla, toreilla ja tapahtumissa!

hyväksytty


Hallituksen kokeilukulttuuri koettelee hermoja

27. maaliskuuta 2017, 18:00

Oulun kaupunki haki yhdessä seudun kuntien kanssa seudullista työllisyyskokeilua. Kaupunginhallitus joutui viime maanantaina 20.3.17 vastaamaan Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntöön kielteisesti.

Kokeiluun lähtevien tahojen, eli TE-toimiston ja muiden alueen kuntien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen todettiin, että ”kunnat eivät lähde toteuttamaan alueellista työllisyyskokeilua resursoinnilla, joka ei vastaa riittävällä tasolla kohderyhmän volyymia ja ota huomioon asiakasryhmän palvelutarpeita. Resurssikysymys on kriittinen asia kokeilun toteutuksen kannalta.” Lisäksi hallitus veti maton jalkojen alta luonnostelemalla uuden kasvupalvelulain niin, että työnvälityspalvelutkin yksityistettäisiin ja kilpailutettaisiin, kun tämä Oulun kokeilu olisi nojannut yhteen vahvaan julkiseen toimijaan. Aika näyttää, mihin tämä uudistus johtaa, pitkäaikaistyöttömien työllistäminenhän on niin hyvä bisnes.

Toimeentulotuen käsittely siirtyi vuodenvaihteessa kunnilta Kelalle. Tarkoitushan oli, että asiakkaan tiedot löytyisivät samasta paikasta ja tämä nopeuttaisi käsittelyä, jolloin pienemmällä työntekijämäärällä saataisiin enemmän päätöksiä käsiteltyä. Mielestäni tämä oli hyvä ja kannatettava tavoite, kun palvelu asiakkaallekin paranisi yhden luukun myötä. Valitettavasti uudistus kuitenkin aiheutti uskomattoman kaaoksen ja pitkitti päätösten saamista, kun etuuskäsittelijöitä ei ollut resursoitu heti uudistuksen kärkeen riittävästi. Monet toimeentulotukea hakeneista ovat nyt taloudellisissa ongelmissa käsittelyaikojen venyttyä kohtuuttomasti.

Myös hallituksen perustulokokeilun voi jo ennustaa antavan huonoja tuloksia. Oppositiopuolueiden esittämät mallit perustulosta pohjaavat perustulon laajempaan edustavuuteen aina opiskelijoista yrittäjiin, ei vain työttömiin. Nykyinen kokeilu on liian lyhyt, osallistujia on liian vähän, he edustavat vain yhtä viiteryhmää ja kokeiluun osallistujat sijaitsevat hajan ympäri Suomea. Ei tarvitse olla meedio sanoakseen, että kokeilun tulokset eivät ole kummoiset: tilastollista vertailtavuutta ja tietoa siitä, miten perustulo käyttäytyy eri työmarkkinatilanteissa, ei näin pienellä otannalla saada.

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet; kustannusten pieneneminen, palvelupolkujen parantuminen ja kansanterveyden edistäminen eivät ole toteutumassa poliittisten lehmänkauppojen ansiosta. Keskusta sai läpi maakuntamallinsa, kun antoivat kokoomukselle valinnanvapausmallin. Perussuomalaiset taas eivät ymmärrä vastustaa mitään. Onneksi lähes kaikki tahot, joilta lausuntopyyntö valinnanvapauslaista on pyydetty, ovat antaneet kriittisen, jopa negatiivisen sellaisen. 

Hallitus odottaa rakenteellisilta uudistuksilta ja kokeiluilta paljon, mutta unohtaa luonnon lait. Sehän se rakenteellisen uudistuksen idea on, että säästöt tulevat sitten aikanaan, kun tehty rakennemuutos alkaa vaikuttaa. Jos kokeiluilta viedään resurssit, eivät ne pääse toteutumaan suunnitellulla tavalla ja käytetty resurssi menee kokonaan hukkaan.

Työllisyyskokeilu on nyt siis jäissä. Kuitenkin Oulu maksaa työmarkkinatuen korotettua kuntaosuutta 23 miljoonaa euroa vuodessa. Tänä keväänä BusinessOulu liikelaitos ja työllisyyspalvelut tuodaan yhteen liikelaitokseen. Toivottavasti tällä rakenteellisella liikulla saataisiin vaikuttavuutta edes työvoiman ja -tarpeen kohtaamiseen.

hyväksytty


Peruspalvelut ovat yrityspalveluja

22. maaliskuuta 2017, 21:51

Oulun kaupunki sijoittui (vasta) 13. sijalle Elinkeinoelämän Keskusliiton toteuttamassa Kuntaranking 2017 -selvityksessä helmikuulla. Toukokuussa 2016 vierailin Porissa Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa kuulemassa yrittäjäbarometrin tuloksia Pohjois-Pohjanmaalta. Top-joukkoon ei Oulu silloinkaan päässyt.

Pääsääntöisesti kunnat saavat lähinnä tyydyttäviä arvosanoja tämäntyyppisissä kyselyissä. Vastaajayritysten jakauma toimialoittain on kovasti vinoutunut päätellen siitä, mihin osa-alueisiin palaute kohdistuu. Kovinta kritiikkiä saavat mm. kunnan hankintapolitiikka, yritysten tasapuolinen kohtelu sekä maankäytön byrokraattisuus.

Yrittäjien asialle profiloituneet puolueet toimivat kuitenkin valtuustoissa omien taustajoukkojensa linjauksia vastaan.

EK:n mukaan hyvän yritysilmaston elementtejä on muun muassa päätöksenteon yritysvaikutusten arviointi. Valtaosa oikean siiven päättäjistä ei esimerkiksi viime kesäisen kouluverkkokäsittelyn yhteydessä ymmärtänyt, millaisen ostovoiman kolon kuntakeskuksesta lakkautettava lukio jättäisi. Lukion mukana nuoret siirtyisivät käyttämään kanta-Oulun palveluja, ja entisen kuntakeskuksen vetovoima hiipuisi nuorten mukana.

Oulu kampanjoi viime tammikuussa Helsingin asematunnelissa tunnelmakuvilla Oulusta. Ehkä se jossain määrin myös saavutti kohdeyleisönsä, kotiseutukaipuiset koodarit. Oulun ICT-sektori työllistää jo nimittäin enemmän väkeä kuin Nokian kultavuosina, ja tietyillä korkean osaamisen pistealoilla on työvoimapula. Uskon kuitenkin, että stadilaistuneen ohjelmoijan tai insinöörin muuttopäätöstä Ouluun siivittää paremminkin tieto siitä, että myös Oulussa arki pelaa: lapset saavat päivähoitopaikan (vaikka puoliso olisi työttömänä!), kouluun on turvallista kulkea, bussilla pääsee ja tiet aurataan riittävän usein. Työn vastapainoksi on harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria mieltä ja terveyttä ylläpitämään. Toimialasta tai yrityksen koosta riippumatta yritysten tasapuolista kohtelua edistää varmasti eniten tasapuoliset toimintaedellytykset: kattavat, laadukkaat ja saavutettavat kuntapalvelut.

Minusta on ristiriitaista, että kunta määritellään yrittäjämyönteiseksi tai -vastaiseksi sen perusteella, miten paljon – tai vähän – kunta antaa omia palvelujaan yritysten toteutettavaksi. Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa keskustelu yrittäjien toiveista kiteytyi vain ja ainoastaan hankintoihin ja hankintatoimen kehittämiseen. Allekirjoittaneelle tuli vahva tunne siitä, että paikalla oli enimmäkseen yrityksiä, joiden ainoa asiakas on julkinen sektori. Entä ne yritykset, joille kunta ei ole asiakas?

Minä ihan luulin, että yrityksen tehtävä olisi tuottaa omistajilleen voittoa, eikä ulosmitata verovaroja. Suomen viennin pienuudesta valitetaan koko ajan. Eihän se edistä vientiä, että yritykset enenevässä määrin hoitavat kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tällä menolla markkinat kääntyvät sisäänpäin. Yritysten tulisi ennemmin innovoida ja kehittää vientituotteita ja -palveluja, kuin haalia verovaroilla tuotettavia palveluja itselleen automaattitoteutuksella – ja laskutuksella – hoidettavaksi. Toki yritykset voivat ja niiden pitää olla mukana tuottamassa ja kehittämässä kuntapalveluita. Esim. kaupungin on ihan hulluutta pitää omaa perunamaata, kirjapainoa, leipomoa tai betonimyllyä, tai kehittää ohjelmistotuotetta tai rakentaa itse.

Yrittäjien etua ajaviksi itsensä mieltävät puolueet eivät kuitenkaan kritisoi nykyään vallitsevaa trendiä, jonka mukaan kunnat yhtiöittävät voimakkaasti omia palvelujaan, jotka sitten tosiasiallisesti siirtyvät markkinoille kilpailemaan yritysten kanssa. Kun kunnan vanha liikelaitos keskittää vahvasti toimintaansa ja rakentaa kilpailukykyään muuttuessaan yhtiöksi, on pienemmät yksityiset toimijat pulassa ja liiketoiminnan myynti isommalle ketjulle edessä. Tähän kehitykseen ei välttämättä tarvita edes yhtiörakennetta, voimakkaasta ulkoistamisesta johtuva ilmiö näkyy jo nyt palvelusetelillä tuotetussa varhaiskasvatuksessa. Onko sitten parempi siirtyä julkisesta liikelaitoksesta kansainvälisen pörssiyhtiön monopoliin? Julkisomisteiset yhtiöt ovat keino hallita hinnankehitystä. Kunnon kapitalistinhan pitäisi vastustaa tällaista markkinoita vääristävää kehitystä.

EK:n mukaan yrittäjämyönteinen kunta myös huolehtii infrastaan, toimivasta yhdyskuntatekniikasta ja korjaa niitä suunnitelmallisesti. ”Korjausvelka pysyy kurissa ja kuntatalous tasapainossa”. Kuitenkin porvaripuolueet ovat torppaamassa investoinnit tiivistämällä ja keskittämällä toimintaa palvelualueesta riippumatta. Porvareiden paniikkipuhe velanotosta on myös virheellistä: syömävelkaa ei olla otettu, vaan Oulun n. 4000 euron laina per asukas johtuu investoinneista, kuten koulu- ja väylärakentamisesta, jotka ovat itse asiassa ostoja alueen yrityksiltä. Jos lopetamme velanoton, lopetamme myös hankinnat: 2016 tilinpäätöksessä Oulun kaupungin 1,3 miljardin euron budjetista yli 400 miljoonaa euroa oli palvelu- tavara- ja materiaalihankintoja yksityiseltä sektorilta.

Oulun kaupunki ei voi mitään sille, että keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja. (Parasta olisi ollut jättää tekemättä maankäytöllinen ratkaisu, joka keskustan tyhjensi…) Oulun kaupunki ei omista tai vuokraa niitä. Sanoisinko jopa, että markkinat hoitaa tilanteen: kunhan kiinteistöjen omistajien hintapyyntö kohtaa kiinnostuneen hintatason, syntyy kauppa. Näinhän sen pitäisi toimia. Kaavoituksesta ja luvituksesta täytyy vielä sanoa, että tälläkin hetkellä Yhdyskuntapalvelut kampanjoi rummuttaen yrityksiä odottavia 130:a valmista yritystonttia. Tervetuloa Ouluun!

 

hyväksytty