Reippaita rivejä

Oikeuksista ja välttämättömyyksistä

1. toukokuuta 2020, 10:43

Toverit, hyvää vappua! Hyvää työn juhlaa!

Elomme poikkeustilassa on nostanut tänä keväänä tunteita. Ihmiset ovat muodostaneet kärkeviä mielipiteitä monien rajoitusten – tai niiden puuttumisen – suhteen. Kenellä on oikeus lähiopetukseen, kenellä oikeus ylittää Uudenmaan raja? Kuinka usein on välttämätöntä käydä kaupassa? Onko välttämätöntä käydä mökillä? Koulujen avaaminen jälleen toukokuun puolessavälissä on seurausta välttämättömyyden poistumisesta. Tämä ja monet muut poikkeustilan säännökset ovat rajoittaneet oikeuksiamme. Ulkonaliikkumiskieltoon ei Suomessa sentään ole ollut välttämätöntä mennä. Oikeus muodostaa ja esittää mielipiteitä rajoitusten välttämättömyydestä on kuitenkin ollut voimassa.

Oikeus ja välttämättömyys ovat käsitteitä, jotka kuuluvat kiinteästi myös työhön. Oikeus toimeentuloon omalla työllä ja oikeus oppimiseen tuon työn saamiseksi ovat välttämättömyyksiä. Niistä ei saa tinkiä. Siksi hyvän työelämän rakentaminen, reilut työehdot, maksuton koulutus myös toisella asteella, oppivelvollisuuden pidentäminen ja elinikäisen oppimisen mahdollistaminen erilaisilla työn ja opiskelun yhteen sovittavilla mekanismeilla ovat rakennuspalikoita koronan jälkeiseen aikaa, eikä niitä sovi unohtaa. Vain laadukkaalla koulutuksella ja siitä syntyvällä osaamisella voimme pärjätä ajassa koronan jälkeen.

Korona-aikana on myös korostunut työelämän polarisaatio. Toisilla työt loppuivat joko valtioneuvoston toimien johdosta tai asiakkaiden kaikottua. Toisilla taas ovat kädet täynnä työtä työn sisältöihin tai suoritustapaan liittyvien kohonneiden vaatimusten vuoksi. Kumpikaan ei tee ihmiselle hyvää. Perustulo ja työn jakaminen useamman ihmisen kesken esimerkiksi määrittämällä kuuden tunnin työpäivä ratkaisisivat työelämään, erityisesti jaksamiseen ja tehokkuuteen liittyviä ongelmia.

Itse vietän vappuni rauhallisesti perheen kanssa ulkoillen ja Suomen luontoon saapuvaa kevättä ihmetellen. Aion käydä myös pitkästä aikaa ratsailla ja loppuviikonloppu meneekin työn ja opiskelun merkeissä. Teille, jotka urheasti pakertavat töissä vappunakin, nostan ylioppilaslakkiani. Kiitos ja hyvää vappua kaikille suomalaisen työn tekijöille!

#solidaarisuuttanyt

hyväksytty


Konsultti kosioretkellä

7. helmikuuta 2020, 9:51

Oulu tilasi ulkoisen arvioinnin Suomen tunnetuimman kuntasaneeraaja Eero Laesterän (kok.) konsultointiyritykseltä. Saimme ehdotuksen, joka sisälsi jotain uutta, paljon vanhaa ja ruiskukan sinistä.

 
Kuinka luonnollista kasvukeskukselle: kaupunkiin muuttaa niin ikääntyviä, työttömiä kuin opiskelijoita. Toimintamenot kasvavat, kun palvelutarve kasvaa. Kuntaliitoksen jäljiltä prosessit ja hallinto vielä hieman hiomatta. Alijäämää tehty useampana vuonna, sillä kasvava palvelutarve on vaatinut investointeja infraan ja peruspalveluihin: kouluja, päiväkoteja, uusia asuinalueita ja käsipareja.

 
Oulussa on sopeutettu ja juustohöylätty jo vuosia, kun rakennemuutoksen jälkeen suuret yhteisöveron maksajat ovat harvassa. Esimerkiksi sote-palveluista on säästetty kerrannaisia menoja kuudessa vuodessa 360 miljoonaa euroa. Palveluverkkoa on keskitetty ja sairaanhoitopiirin kanssa tehdään selvitystä, miten ihmiset saataisiin hoidettua nopeammin ja edullisemmin. Pari vuotta sitten tehtiin 40 miljoonan tavoitteellinen Muutosohjelma, jolla oli tarkoitus vastata sote-uudistuksen kunnille aiheuttamiin verotulojen muutokseen. Sotea ei tullut, mutta säästettävää jäi: muutosohjelma jäi tavoitteestaan, puskista tuli syntyvyyden raju lasku, ja ikääntyneiden määrän kasvu tuplasi haasteen. Siispä päättäjät tilasivat sovussa kaupungin johdon kanssa konsulttiselvityksen: katsotaan nyt sitten, mitä muut meille keksisivät. Todettiin, että tilaus ei kuitenkaan ole sitova lupaus. Naimisissa selvityksen kanssa ei olla.

 
Konsultti jopa kiitteli Oulun virtaviivaista taloudenhoitoa löytäen silti 54,5 miljoonalla leikattavaa. Laesterän lista ei ole kovin mielikuvituksekas. Mukavuusalueellaan konsultti on numeroissa, joten ehdotukset ovat käytännössä lista kunnan toteuttamista ei-lakisääteisistä palveluista ilman arviota siitä, miten kyseinen toiminta vaikuttaa kulujen muodostumiseen toisaalla. Esimerkiksi vuoden verran Oulussa voimassa olleen nuorten maksuttoman ehkäisyn on muissa kunnissa todettu säästävän raskaudenkeskeytyksissä. Kyytiä selvityksessä saavat myös avantouintipaikat, kulttuuriavustukset, liukumäet ja muut nimelliset kulut. Ympäri Suomea riiuureissuillaan kulkeva konsultti on tunnettu hölmöläisten peiton jatkamisena kutsutusta talousosaamisestaan. Morsian sanoo kyllä, ja hääyönä jalkoja palelee.

 
YLE uutisoi ennenaikaisesti yhteistoimintamenettelyn alkamisesta, vaikka päätöstä ei olla tehty. Yt-menettely on tehtävä, kun toimintaan tulee muutoksia, muitakin kuin irtisanomisia tai lomautuksia. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön tarve pienenee jopa 450 työntekijällä ja samaan aikaan ikääntyneiden palveluihin tarvitaan yli 500 uutta ammattilaista. Onnistummeko houkuttelemaan ja kouluttamaan nykyiset lastenhoitajat vanhuspuolelle? Yyteet voi myös viedä työkalut toteuttaa rekrytointia, työllisyyden hoitoa ja velvoite- ja palkkatukityöllistämistä – ja näin konsultti itse vaikeuttaa ehdottamaansa 4,5 miljoonan säästöä työmarkkinatuen kuntaosuuksista.

 
Oulun kannattaisi siis pitää huoli kaupungin houkuttelevuudesta ja keskittyä tarkastelemaan, missä on kerralla mahdollisuus suuriin säästöihin: työmarkkinatuen kuntaosuuksissa eli sakkomaksuissa (21,4 miljoonaa) sekä hankinnoissa ja ostopalveluissa (500 miljoonaa). Valtuustoryhmät vetäytyvät nyt neuvotteluihin. Uskon, että Oulun päättäjät osaavat ja haluavat arvioida vaikutukset ennen päätöksentekoa – ainakin vasemmistoliitto tätä jaksaa vaatia niin myötä- kuin vastamäessä.

 

Kolumni julkaistu Kansan Tahdossa 6.2.2020

hyväksytty


Kansalaisaloitteella voi vaikuttaa: #vesionmeidän

4. helmikuuta 2020, 9:58

Selvä kuin vesi. Vesi vanhin voitehista. Elämän vesi. Tosi kuin vesi.

Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan avattiin allekirjoituksille kansalaisaloite.fi -palvelussa perjantaina 31. tammikuuta ja jo seuraavana aamupäivänä aloite sai täyteen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta. Yhtenä aloitteen alullepanijoista kiitän lämpimästi kaikkia aloitteen kannattajia ja tukijoita!

Ajatus aloitteesta lähti suivaantumisesta Jyväskylän kaupungin vesihuollon yksityistämissuunnitelmiin. Kaupunki selvittää parhaillaan kunnan energiayhtiöön osana kuuluvan vesihuollon vähemmistöosuuden myymistä yksityiselle, kaupalliselle toimijalle. Samoilla vesillä seilaavat myös Ähtäri ja Lahti. Alkuvuodesta myös monet Carunan asiakkaat pöyristyivät sähkön siirtolaskun suuruutta, ja netti täyttyi muisteluista, miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin: miksi Fortum meni myymään omaisuutensa ulkomaiselle toimijalle (tästä tapahtumien kulusta löytyy muuten hyvä katsaus Vasemmistoliiton nettisivuilta).

Oli erittäin kiinnostava nähdä, miten aloite eteni viraalisti ja allekirjoituksia alkoi tulla huimaa tahtia. Aloitteen julkaisun aikaan tiedotusvälineillä sattui olemaan parempaa uutisoitavaa, kuten Brexit, koronavirus sekä kevään työmarkkinakierros ja käynnistyneet lakot, joten median vetoapua emme aloitteelle saaneet kuin vasta sitten, kun tarvittava määrä kannatuksia oli jo kasassa. Internetin ihmeellisessä maailmassa asiaa puolsivat mitä moninaisemmat tahot mitä erilaisimmista ajatussuunnista. On todettava, että tässä mielessä sosialismi on suomalaisten sydämessä. Eräälläkin tunnetulla foorumilla ihmeteltiin, että

”Mitä? Kommarithan ovat oikeassa!”

Miksi ei yksityiselle vesihuollolle?

Kuten aloitteessakin perustelemme:

”Vesihuoltoon ei voi juurikaan syntyä kilpailua sen ollessa niin sanottu luonnollinen monopoli, jossa vain yksi toimija kykenee toimimaan markkinoilla. Ei ole millään tapaa realismia, että jollekin paikkakunnalle Suomessa rakennetaan kilpaileva vesihuoltoverkosto (esim. vesijohtoverkosto) jo olemassa olevan rinnalle.

Maailmalla on paljon huonoja kokemuksia vesihuollon yksityistämisestä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tämä on nostanut veden hintaa yksittäisille kuluttajille ja samalla veden jakeluongelmat ovat lisääntyneet. Veden laatutaso on laskenut huomattavalla tavalla ja yritykset ovat tehneet huomattavan paljon voittoa tällä luonnollisella monopolilla.

Monet kaupungit Euroopassa (esim. Berliini ja Pariisi) ovat ottaneet uudelleen omistuksensa yksityistetyn vesihuollon siinä ilmenneiden suurten ongelmien myötä.”

Suomessa yksityistämisvimma tuntuu olevan kuntien keino helpottaa lyhytnäköisesti budjettipaineita. Yksityistetty tai ulkoistettu on jo sote-kokonaisuuksia, kuten Kemissä tai Päijät-Hämeessä, jossa hyvinvointiyhtymä jäisi vähemmistöosakkaaksi terveysjätin kanssa perustettavaan yhteisyritykseen. Onpa kilpailulle avaamista ehdotettu rataverkkojenkin osalta – ihmettelen, miten joku toinen operaattori voisi ajella edullisemmin tai nopeammin samoilla raiteilla ja samalla kalustolla, mitä valtionyhtiöltä jäisi käyttöön.

 

Miksi kansalaisaloite?

Hollannissa ja Ruotsissa on jo lainsäädäntöä vesihuollon omistuksen julkisuuteen sekä voiton rajaamiseen. Nykyinen vesihuoltolakimme mahdollistaa yksityiselle vesihuoltotoimijalle ”kohtuullisen tuoton”, mutta kohtuuden rajaa ei ole määritelty.

Aloitteen aukioloaikana on tullut muutamia kysymyksiä liittyen siihen, miksi teimme aloitteen, vaikka Vasemmistoliitto on hallituksessa. Lyhyesti sanottuna: halusimme nostaa asian keskusteluun, koska uskoimme asialla olevan kannatusta yli puoluerajojen ja näin tuoda painetta niin Jyväskylän päätöksentekoon kuin keskustalaisen ministerin Jari Lepän johdossa olevaan maa- ja metsätalousministeriöön uutta vesihuoltolakia valmistellessa. Jyväskylän tapahtumiin nähden uusi ehdotettu lainsäädäntö ei ehtisi puuttua peliin, sillä määräaika vesihuoltouudistukselle on kolme vuotta. Jatkamme kannatusilmoitusten keräämistä vielä jonkin aikaa laajan mielenilmauksen mahdollistamiseksi.

Kansalaisaloitteen suosio mahdollistaa myös laajemman poliittisen keskustelun, ja onkin ollut ilo nähdä, kuinka useiden eduskuntapuolueiden merkittävät henkilöt ovat ilmaisseet tukensa aloitteen sisällölle – ja vielä laajemmin, myös sähkönsiirron myynnissä tehtyjen virheiden korjaamiseen. Viime päivinä uutisoidut sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisesta johtuvat ongelmat ovat seuraava luonnollinen keskustelun kohde.

Siis: kiitos allekirjoittajille ja kippis!

 

Vesi on meidän -aloitteen alullepanijat:

Joona Mielonen, Kotka

Olli Kohonen, Oulu

Hilkka Haaga, Oulu

Vesa Plath, Jyväskylä

Heidi Hietalahti, Oulu

Jouni Jussinniemi, Pyhäjärvi

hyväksytty


Palkkatuen kuntalisä työnantajien tietoisuuteen

8. joulukuuta 2019, 10:00

Mielipidekirjoitus, julkaistu Kalevassa 8.12.2019

Palkkatuen kuntalisä työnantajien tietoisuuteen 

Oulun elinkeino- ja työllisyysliikelaitos BusinessOulun tämän vuoden talousarviototeumassa havaittiin ikävä ilmiö. Yrityksille ja yhteisöille myönnettävää palkkatuen kuntalisää jää käyttämättä yrityksillä melkein puoli miljoonaa ja yhteisöillä 1,1 miljoonaa euroa, siis kolmasosa varatusta määrärahasta. Näin on käymässä toistamiseen, vaikka tuen myöntämisen kriteerejä lavennettiin viime keväänä. 

Kyseessä on TE-toimiston myöntämän palkkatuen päälle myönnettävä tuki, kun työllistettävä täyttää kuntalisälle määritellyt kriteerit. Niitä ovat mm. työsuhteen kesto, työaika, ja työllistettävän henkilökohtaiset ominaisuudet (työttömyyden kesto, työntekijän ikä). Tukea voidaan maksaa myös oppisopimuskoulutuksen yhteydessä. Julkisten tukien yhteenlaskettu suuruus voi olla jopa 50 % henkilön palkkauskustannuksista. 

Onko palkkatuen maine työnantajien keskuudessa kärsinyt, kun takavuosina määrärahat loppuivat aina alkuvuodesta kesken? Vai onko tieto tukimahdollisuuksista huono? Onko tukia vaikea hakea? Vai porskuttaako Suomi nyt niin lujaa, että tuille ei ole tarvetta? Aihe vaatii työnantajien herättelyä ja keskustelua siitä, mikä on tarkoituksenmukaista.

Palkkatuki ja kuntalisä ovat mainio keino pienentää työnantajan riskiä palkata ihminen sellaisiin uusiin ja yksilöllisiin työtehtäviin, joihin ei ole olemassa suoraa koulutusta, vaan joissa esimerkiksi työnkuva ja työtehtävät opitaan työpaikalla soveltaen vanhan ammatin päälle. Palkkatuki sopii siis erityisen hyvin nuorten ja alanvaihtajien työllistämiseen.

Toivon, että BusinessOulun ja TE-toimiston väki löytävät yhdessä keinoja tarjota tukea aktiivisesti. Työllisyyden kuntakokeiluun mukaan pääsemisen päätöstä odotellessa on työllisyyden hoidossa saatava kaikki keinot käyttöön – nytkin keinoja on olemassa, ja vuoropuhelu edistäisi niiden kehittämistä.

 

Hilkka Haaga (vas.)
Oulun kaupunginvaltuutettu,
kaupunginhallituksen ja BusinessOulu liikelaitoksen johtokunnan jäsen

Lisätietoa palkkatuen kuntalisästä: https://www.ouka.fi/oulu/tyo-ja-elinkeinot/kuntalisa-yrityksille-palkkatukityossa

 

hyväksytty


Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2019

6. joulukuuta 2019, 15:33

Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla
Oulun kaupungintalo
6.12.2019 klo 13

Hyvä yleisö, arvon veteraanit, oululaiset,

Kiitän kunniasta saada puhua täällä kaupungin kansalaisjuhlassa, tänään itsenäisyyspäivänä. Suomen itsenäisyys on tänään kestänyt 102 vuotta. Muistamme lämmöllä suuret satavuotisjuhlallisuudet, joissa Oulun kaupunki sai olla näyttävästi esillä, valtakunnallista, suoraa televisiolähetystä myöten. Rakas kotikaupunkimme sai myös isännöidä kansallisen veteraanijuhlan huhtikuussa 2016. Oulu on ollut myös merkittävä näyttämö Suomen itsenäisyyden historiaan liittyvissä vaiheissa. Sadan vuoden aikana Oulu on kehittynyt omaleimaiseksi, vapaaksi, vastuulliseksi ja osaavaksi kaupungiksi ja seuduksi.

Itsenäisyyspäivänä on hyvä muistaa historiamme vaiheita ja osoittaa arvostusta heille, jotka ovat tehneet mahdolliseksi kansakuntamme kehittymisen, monesti henkilökohtaisilla uhrauksilla. Kiittää edellisiä sukupolvia niistä mahdollisuuksista, joista nyt voimme nauttia ja joiden avulla voimme edelleen kehittää hyvinvointia, menestystä ja tulevaisuutta seuraavillekin sukupolville.

Vilpitön kiitos teille, arvon veteraanit, että asetuitte puolustamaan Suomea, tulevaisuuttamme ja itsenäisyyttämme.

 

Hyvät kuulijat,

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä monet uutismediat pitävät perinteisen katugallupin ja kysyvät kohtaamiltaan ihmisiltä, mitä itsenäisyys heille merkitsee. Moni vastaa, ettei ole syvällisemmin ajatellut asiaa. Moni nostaa esille sen, että Suomi saa itse päättää mitä tekee, ja aika moni myös mainitsee, että ei valtio enää voi päättää mitään itse. Yksi muistelee talvisotaa, toinen yhdistää itsenäisyyden demokratiaan, kolmas voi kokea kansallistunteen vain urheilukilpailuissa.

Itsenäisyys on vapautta, jota seuraa vastuu. Vastuuta itsestä, mutta myös muista. Velvollisuuksia olla mukana, velvollisuus vuoropuheluun ja haluun tunnistaa ja välttää tilanteita, jotka voivat johtaa ikäviin lopputuloksiin. Suomi on parhaillaan vuorossa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana. Itsenäisyys on myös uskallusta mennä omien rajojensa ulkopuolelle vaikuttamaan ja näyttämään esimerkkiä. Olla tarvittaessa riippumaton, osoittaa tarvittaessa tukea oikeita pyrkimyksiä kohtaan. Fiksusti toimivalla, pienelläkin itsenäisellä valtiolla on merkitystä.

 

Arvon kuulijat,

Kuulimme tämän juhlatilaisuuden aluksi kansallissäveltäjämme Sibeliuksen tuotantoa. Suomalainen kulttuuri ja taide onnistuvat monesti määrittelemään tarkkaan, rakkaudella ja koskettavasti sitä, keitä ja minkälaisia suomalaiset oikein ovat.

Lausun teille Katri Valan runon vuodelta 1942, nimikkorunon kokoelmasta Pesäpuu palaa

Levottomina kiertävät ajatukset maata
kuin linnut palavaa pesäpuuta.
Hävityksen, nälän, paon tiet
johtavat koteihin kautta maan.

Siellä olisi ihmisen
ollut hyvä elää
kasvin lailla hiljaa
suonissa tuleentuvien peltojen rauha.

Sukeltaa aamujen kastemaljaan,
kuohua väkevästi kesän auringon alla,
liukua syyspäiväin hopeasineen.
Laulaa laulu rakkaudesta,
lasten ilosta ja ihmetyksestä.

Tuskan mustissa liekeissä,
valitusten meressä
karaistuvat kärsivälliset sydämet,
terästyvät viljelijäin siunaavat kädet
kumeaan uhkaan,
puhdistavaan hävitykseen.

Ajatukset kiertävät maata
kuin linnut palavaa pesäpuuta
tähyten pesien tuhoojia,
huutaen taistelun kovan laulun.

Kuinka hienosti Vala runossaan kuvaa sotien jälkeen vallinnutta suomalaista ajattelua: toivetta yksinkertaisesta, rauhaisasta, pyyteettömästä ja luonnonläheisestä elämästä, joka on yhtäkkisesti lakannut ja muuttunut. Runon kertoja kertoo hämmennyksestään, pelostaan ja tuskastaan näkemänsä tuhon edessä.

Runossa kuulemme selvästi kirjoitusajankohdan, sodan, mutta myös yhtymiä nykyaikaan: kertoja voisi yhtä hyvin tehdä havaintoja 2020-luvulle siirtyvästä Suomesta, joka katsoo maailman paloa. Uhkat ovat vain vähän erilaisia, hävityksen luonne toinen.

 

Hyvä juhlayleisö,

Suomessa, pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, on itsestään selvää, että kaikista, myös heikoimmista pidetään huolta ja kaikki pidetään mukana – ihan niin kuin kaveriakaan ei jätetä. Pesäpuita palaa alueilla meistä kaukana, mutta kauempana tapahtuvien konfliktien vaikutukset tulevat lähemmäksi arkeemme. Emme ole yksin. Suomen satavuotisjuhlan tunnuslause ”Yhdessä” pitäisi pitää voimissaan ja kunniassa myös juhlavuoden jälkeen. Uskon, että yhdessä voimme ratkaista näitä ongelmia, kuten tähänkin asti.

Tällä hetkellä pesien tuhoojia – varsinaista ulkopuolista sotilaallista uhkaa – Suomelle ei näy. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus on ollut viisas tie. Suurin yhteiskuntarauhan riski tuleekin rajojemme sisältä: ongelmiamme 2000-luvulla ovat sosiaalinen epätasa-arvo, kasvava tyytymättömyys ja vaurauden sekä osallisuuden polarisoituminen. Näihin ongelmiin voimme puuttua varmistamalla kaikille yhtenäiset oikeudet ja valmiudet osallistua kasvatukseen, koulutukseen ja sivistykseen, työhön ja toimeentuloon sekä hoivaan ja huolenpitoon.

On arvioitu, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Meillä ei ole varaa päästää yhtään lasta syrjäytymään, ei taloudellisista eikä inhimillisistä syistä. Meillä on maailman parhaimpiin kuuluva koulujärjestelmä, jonka ympärille voimme ja olemmekin rakentaneet turvaa tuovia palveluja. Mielenterveyden ongelmat ovat suurin yksittäinen syy nuorten aikuisten jäämiseen työkyvyttömyyseläkkeelle. Siksi mielenterveyspalvelujen tulee olla keskiössä tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta valmistellessa.

Työikäiset ihmisemme ovat osaavia, työteliäitä, ahkeria ja rehellisiä, mutta meitä koettelee halpuutus ja kilpailu; globalisaation ja maailman talouden kehityksen syömät työpaikat; yritysten haluttomuus investoida tuotantoon tai tutkimus- ja kehitystoimintaan, suuryritysten ostotarjoukset, joista ei voi kieltäytyä, sekä omistusten ja verotulojen pako ulos Suomesta. Moni suomalainen haaveilee kokoaikaisesta työpaikasta, mutta joutuu sen sijaan tekemään useampaa osa-aikaista silpputyötä, eikä silti ansiotaso riitä normaaliin elämään. On kestämätöntä, että työssäkäyvä joutuu hakemaan yhteiskunnan tukia asumiseen. Tarvitsemme pesäpuiden turvaamiseen uudenlaisen sosiaaliturvan ja rahoitusmallin sille.

Tämänhetkinen tilannekuva ei erityisesti houkuta useamman lapsen hankintaan tai asumiseen muualla kuin kasvukeskuksissa. Lapsia synnyttävät naiset, ja sukupuolten tasa-arvon takaaminen päätöksenteon sukupuolivaikutuksia arvioimalla on ehdottoman tärkeää kansakuntamme jatkuvuudelle.

Koti ei aina ole turvallisin pesäpuu ikäihmiselle eikä laitosasuminenkaan ei mielikuvissa ole hohdokasta. Tänä syksynä kuntapuolella on selattu useita tutkimuksia ja selvityksiä, joissa näkyy selkeästi globaalit trendit. Kaupungistuminen sekä ruokakuntien ja asuntojen koon pieneneminen ilmaisevat selkeästi, että yksinäisyys on ottamassa vallan. Harvassa kasvavat pesäpuut eivät muodosta yhteisöllistä verkkoa. Kuluneena vuonna usko ja luottamus vanhustemme hoivan rakenteisiin ja toteuttajiin on rapautunut, pesäpuista on juuret kuivuneet ja oksat katkeilleet. Inhimillinen vanhuus on taattava kaikille ikäihmisillemme. Toivon, että vanhustenhuollon kriisi on nostanut katseen olennaiseen, ja että yhteisöllisten toimintamuotojen nousun avulla löydämme keinoja hoitaa vanhuksemme humaanilla ja arvostavalla tavalla.

 

Hyvät kuulijat,

Itsenäisyys on ilmaisun vapautta, oikeus omaan kulttuuriin ja kieleen. Valitettavasti yhteiskunnassamme nousee sellainen puhetapa, jota ei voi kannattaa. Sananvapautta ei ole se, että eri mieltä olevien viestintäkanavat täytetään solvauksilla ja uhkauksilla. Rakentava kritiikki on siivittänyt Suomea eteenpäin, panettelu, haukkuminen, itsetarkoituksellinen mielensä pahoittaminen ja vähättelevä puhe ei sitä tee. Väärin tulkittu sananvapaus kaventaa tällä hetkellä osallistumisen mahdollisuuksia ja kaventaa kansalaistemme perusoikeuksia. Vihapuheen kitkemisen lisäksi mahdollisuus itseilmaisuun ja tulkintaan tulee taata myös omille kielivähemmistöillemme, niin ruotsin, saamen kuin karjalan kielen puhujille. Rasismille ja piilorasismille on tehtävä ehdoton stoppi.

 

Hyvät kuulijat, miten rakennamme itsenäistä Suomea eteenpäin?

Me voimme – ja meidän pitää – istuttaa uusia ajatuksia, uusia pesäpuita ja kasvattaa niistä kaunis, tiheä metsä. Suomalainen keksii ja kehittää, jalostaa ja arvostaa. Panostukset osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen eivät mene koskaan hukkaan. Oulun yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat alueemme osaamisen lippulaivoja, joilla saamme pesäpuumme kukoistamaan.

Meidän tulee muistaa myös ne pesäpuut, jotka tulee jättää rauhaan ja joita vaalia: ne, jotka luovat meille ilmaa, jota hengitämme, energian, jolla kotimme lämpiävät ja tuotteet, joita arjessamme käytämme ja joita viemme ulkomaille. Tällaiset luonnonvarat, kuten suomalainen metsä tai puhdas pohjavesi voivat olla tulevaisuuden maailmassa kovinkin tavoiteltuja rikkauksia. Siksi meidän pitää olla osaltamme mukana pitämässä huolta siitä, että maapallomme säilyy elinkelpoisena ja että näitä luonnon rikkauksia käytetään säästeliäästi ja huolellisesti. Konfliktit lisääntyvät raaka-aineiden ja elintilan huvetessa. Siksi vaalimalla luontoa vaalimme myös ihmisluontoa.

 

Hyvä yleisö, arvon veteraanit!

Kiitän teitä huomiostanne tässä arvokkaassa tilaisuudessa. Itsenäisyys on pohjimmiltaan iloinen asia. Kukin voi viettää itsenäisyyttä omien tapojensa ja perinteidensä mukaisesti – arvokkuudella, juhlavuudella, liikuttuneena, riehakkaasti –  itsenäisyytemme kyllä kestää moninaisia tapoja ilmentää ylpeyttä kotimaastaan, sen ihmisistä ja sen vaikutuksesta muuhun maailmaan. On ilon asia olla suomalainen 2020-luvun avoimessa, älykkäässä, kansainvälisessä, moniarvoisessa, avoimessa Suomessa.

Itseni ja Oulun kaupungin puolesta toivotan teille Hyvää itsenäisyyspäivää.


  

hyväksytty


Vasemmistoliitto on yrittäjäpuolue

16. marraskuuta 2019, 18:00

Puhe Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Kuopiossa 16.11.2019

Hyvät toverit, hyvä puoluekokousväki.

Puhuttaisko tähän väliin vähän bisnestä?

Vasemmistoliiton keskustelu yrittäjyydestä keskittyy pakkoyrittäjyyteen, pienyrittäjiin ja itsensä työllistäjiin, mutta kohtalaisen kokoisen liikevaihdon osakeyhtiötkin ovat suomalaisen työn kivijalkaa.

Aina saa yrittää, mutta aina ei onnistu.

Jos sosiaaliturva on itsensä työllistäjällä heikko, niin niinpä on osakeyhtiössä epäonnistuneen yrittäjänkin. Konkurssin jälkeen sosiaaliturvaa saadakseen voi mennä jopa vuosia: y-tunnus pitää olla revitty, poltettu, kääritty haponkestävillä ketjuilla ja kolmella titaanilukolla grafeeniarkkuun ja saatettu syvemmälle maan poveen kuin Jouni Jussinniemen työpaikka.

Työpaikkoja syntyy eniten 1-10 hengen yrityksiin, usein osakeyhtiöihin. Pienessä yrityksessä ollaan samassa veneessä ja monesti kuin yhtä perhettä. Pienyrityksessä työnantaja ja työntekijä eivät ole vihollisia.

Toverit,

olen huolissani siitä, että useat yritykset yhä useammalla toimialalla päätyvät isompien – usein ulkomaalaisten – ostamaksi. Monimutkaiset omistusjärjestelyt vievät verotulot pois Suomesta ja pikavoittoihin tähtäävät nopeat exitit heikentävät työntekijöiden turvaa. Tämä ei varmasti ole yrittäjienkään tahtotila.

Hyvät toverit,

en usko, että suurin osa suomalaisista yrityksistä kannattaa edunvalvojansa Suomen Yrittäjien huonoja, ei loppuun asti mietittyjä kommentteja ja kannanottoja.

Esimerkiksi irtisanomista pienessä yrityksessä helpottava pärstäkerroinpotkulaki on suorastaan vahingollinen. Pieni yritys ei muutenkaan pysty houkuttelemaan pätevää työvoimaa verrattuna suuryrityksiin, joilla on varaa kilpailla osaajista tarjoamalla parempaa palkkaa ja laajoja työsuhde-etuja.

Suomen Yrittäjät ei lausunnossaan vastustanut aktiivimallin purkamista mutta katsoi, että työttömän omavastuuaika tulisi palauttaa nykyisestä viidestä päivästä seitsemään. Miksi? Miten työttömäksi joutuneen karenssipäivä tai kaksi aidosti vaikuttaa yritysten toimintaedellytyksiin?

Suomen Yrittäjien joka toinen vuosi julkaistavan jäsenkyselyn, Elinkeinopoliittisen mittariston mukaan yrittäjämyönteisyyttä on se, että kunnat ulkoistavat palveluja yrityksille ja tekevät lähinnä yksittäisiä yrityksiä miellyttäviä maankäytön päätöksiä. Sen sijaan vuodesta toiseen yrittäjien mielestä vähiten yritysten menestykseen vaikuttava tekijä on koulutus!

Meitä ei turhan usein näy yrittäjäjärjestöjen puheilla, saati että pyrkisimme vaikuttamaan niissä sisältäpäin. Joko olisi vasemmiston aika kaapata valta Suomen Yrittäjissä!

Siis vasemmistoyrittäjät: olkaa kuulolla. Jatketaan keskustelua siitä, mihin ennen vaaleja yrittäjäohjelmatyöryhmässä jäätiin.

hyväksytty


BusinessOulun yrityspalvelut palvelusetelimalliin

7. lokakuuta 2019, 15:00

 

Valtuustoaloite 7.10.2019

BusinessOulu on toteuttanut kahtena vuonna palvelusetelikokeilun. Alueen yritykset hakivat palveluseteliä hankkiakseen palveluntarjoajiksi hyväksytyiltä yrityksiltä palveluja mm. kansainvälistymiseen tai markkinointiviestintään. Palvelusetelit ovat olleet kovasti kysyttyjä, ja ne ovat loppuneet kesken pian haun alkamisen jälkeen. Palaute on ollut pääosin positiivista.

Esitän, että BusinessOulu laajentaa palvelusetelimallin myös muihin yrityksille tarjottaviin palveluihin ja painottaa omaa toimintaansa seudullisen edunvalvonnan, globaalien markkinoiden, elinkeinoelämän ja elinvoiman asiantuntijaorganisaation suuntaan. Jo nyt valtaosa BusinessOulun tarjoamista palveluista ostetaan suoraan yrityksistä tai yhteisöiltä, esimerkiksi perustettavan yrityksen palvelut hankitaan Uusyrityskeskukselta. Liiketoimintaa konsultoivia yrityksiä ja yhteisöjä toimii Oulun seudulla runsaasti ja yrityksille suunnatuissa palveluissa on jo olemassa markkinat. Olisi luonnollista, että palveluja hakevat yritykset voisivat valita markkinoilta parhaiten niiden tarpeita palvelevat toimijat.

On myös muistettava, että BusinessOulun yritykseille tarjoamat palvelut eivät ole lakisääteisiä, toisin kuten monet peruspalvelut, joita jo Oulun kaupungissa toteutetaan runsaasti palvelusetelimallilla. Avaamalla toimintansa valinnanvapauden piiriin BusinessOulu voisi hyödyntää asiantuntemustaan paremmin työllisyyden hoidon ja yleisen, seudullisen elinvoiman kehittäjän roolissa.

hyväksytty