Reippaita rivejä

Nyt pää kylmänä!

24. toukokuuta 2018, 23:34

Oulu leikkaa kouluilta ja terveyskeskuksilta, jotta saataisiin tehtyä palveluverkko, jotta ei tarvitsisi leikata kouluilta ja terveyskeskuksilta.

Oulun kaupunki on hyväksynyt muutosohjelman, joka tavoitteena on 40 miljoonan säästöt vuoteen 2020 mennessä. Muutosohjelman hyväksyessään kaupunginhallitus hyväksyi palveluverkkoselvityksen käynnistämisen. Virkamiesten selvittämät palveluverkon vaihtoehdot esiteltiin kaupunginhallitukselle helmikuussa. Palveluverkkosuunnitelman tavoite on löytää rakenteellisia ratkaisuja, eli idea on siinä, että toimintoja on vähemmissä toimipisteissä, jolloin käyttötalouden ja kiinteistöjen kustannuksia saadaan pienennettyä synergiaeduilla ja vähemmillä neliöillä. Trendihokema on ”säästetään seinistä, ei henkilöstöstä” – mutta mitä nyt tapahtuukaan?

Rakenteellinen ratkaisu edellyttää usein investointia. Jos lainaa ei saa ottaa eikä veroja nostaa, on ainoa mahdollisuus rahoittaa palveluverkon muutokset käyttötaloudesta – siis tehdä juuri se pahin, minkä takia rakenteellisia ratkaisut ylipäätään tulisi tehdä.

Mitä tapahtui viime vuonna – ja kuluneella viikolla?

Maanantaina 21.5. kaupunginhallitus käsitteli ensi vuoden talousarvion suunnitteluohjetta. Suunnitteluohje antaa hallintokunnille euromäärän, johon toiminta tulee sopeuttaa. Hallintokunnat valmistelivat omaa esitystään muutosohjelman ja jo tehtyjen päätösten kustannusvaikutusten valossa. Käsittelyn aikana kävi ilmi, että hallintokuntien esittämästä tasosta oltaisiin leikkaamassa jo suunnitteluvaiheessa 5 miljoonaa euroa niin sivistys- ja kulttuuripalveluiden kuin hyvinvointilautakunnan raamista.

Viime syksynä kiisteltiin siitä, onko sikun 5 miljoonan raamileikkaus, jonka kaupunginjohtaja toi elokuussa oman esityksensä pohjaksi, jo raamissa vai ei. Kun 5 miljoonan korotusta esitettiin vasta syksyllä kaupunginjohtajan esityksen yhteydessä, annettiin ymmärtää, että tämän tyyppinen esitys olisi pitänyt tehdä jo aiemmassa käsittelyvaiheessa, jotta se oltaisiin voitu huomioida raamissa.  Siksi vihreiden Jaana Isohätälä teki esityksen, että nämä raamista supistetut 5 miljoonaa olisivat hallintokuntien käytössä. Kannatin Jaanan esitystä, mutta jäimme vihreiden kanssa äänestyksessä häviölle 9–4.

Mitä tapahtui vuosina 2014 –2017?

Viime valtuustokaudella tartuttiin jo kustannusten nousuun. Palvelumalli 2020 keskittyi hyvinvointipalveluiden kehittämiseen, no, oikeammin supistamiseen. Tuolloin päätetyt rakennemuutokset on nyt tehty ja toiminta saatettu niin tiukalle budjetille, että enää viiden miljoonan tiristäminen ei ole mahdollista. Hyvinvointipalveluista on vuosina 2014-2017 leikattu kumulatiivista kasvua 350 miljoonaa euroa!

Samoin sivistys- ja kulttuuripalvelut kipuilee jo viime syksynä niistetyn talousarvion kanssa – tällä hetkellä sikun ylitysennuste on 6 miljoonaa euroa, ja tämä ei todellakaan johdu toissaviikkoisesta Salonpään kouluratkaisusta.

Vuonna 2016 tehdyssä Oulun koulut 2020-luvulla -päätöksessä on jo muutamia koulujen tiivistämispäätöksiä, mutta asioita ei ole ehditty toimeenpanna. Nämä rakenteelliset ratkaisut eivät ole ehtineet siis muuttua säästäviksi investoinneiksi!

Onko säästötavoite mahdollinen?

”5 miljoonaa on 1 prosentti koko hallintokunnan raamista”, joku nyt haastaa. ”Eikö prosentin verran ole helppoa säästää?” Erästä tuttua kuntapäättäjää lainatakseni; ”Sama homma kuin laihdutuksessa. Viimeiset grammat on vaikeimmat.” Itse asiassa kertaakaan koko kuntapoliittisen urani aikana kumpikaan hallintokunta ei ole pysynyt raamissa. Tämähän tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa alibudjetointia.

Sikussa ongelma on jatkuva ja vaihteleva palvelutarpeen kasvu. Eri kokoiset ikäluokat tekevät homman haastavaksi. Lisäksi lainsäädäntö ja kokeilut tuovat budjettiin painetta.Vasemmisto esitti toistuvasti viime valtuustokaudella, että sikun raamia höllennettäisiin, koska tavoite tuntui todella kovalta. Jonakin vuonna kävikin niin, että sikun budjettia ei pienennettykään neuvottelujen tuloksena 10 miljoonaa vaan vain kuusi – ja niinpä siku teki loppuvuonna ”vain” neljän miljoonan ylityksen.

Hyvinvointipalvelujen tilanne on tainnut jo kääntyä niin päin, että kun leikataan lisää, tehdään enemmän ylityksiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että jos ennaltaehkäiseviä tai perustason palveluja ei kunnassa tarjota, siirtyy asiakas pian erikoissairaanhoidon piiriin, josta tulee lasku kotikuntaan. Leikkaaminen kääntyy siis jossain kohtaa kalliimmaksi kuin palvelun tuottaminen. Hyven ylitysennuste erikoissairaanhoidosta on nyt 12 miljoonaa euroa tälle vuodelle.

Paljonko on paljon?

Päätetyksi tulleen suunnitteluohjeen mukaan Oulu tekisi ensi vuonna 12,9 miljoonaa euroa alijäämää. Raaminpalautusesitys tarkoittaisi siis nykyisellä ennusteella 22,9 miljoonan euron alijäämää, mikäli tulopuolta ei pystytä kehittämään. Viime vuoden tilinpäätös oli 43 miljoonaa ylijäämäinen (satunnaisten erien takia), vaikka se budjetoitiin alun perin alijäämäiseksi ja oltiin ottamassa velkaa investointeihin. Tänä vuonna pyritään 19 miljoonan alijäämään. Jotta summat hahmottuvat paremmin, kerrottakoon, että Oulu maksaa työmarkkinatuen kuntaosuuksia noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Poikkimaantien silta maksoi n. 35 miljoonaa euroa.  Koko kaupungin budjetti on 1,3 miljardia euroa. Ja luvuissa kummittelee Oulun Energian yhtiöittämiseen liittyvä 322 miljoonan ylijäämä vuodelta 2014.

kehys

Kiireellä voi pilata paljon

Rakenteelliset ratkaisut edellyttävät investointia. Lukioiden tiivistämistä varten kaupunki teki kiinteistökaupat Raksilan lukiota varten eli osti/ostaa OSEKK:in kiinteistön 5,2 miljoonalla eurolla ja remontoi sitä 2,8 miljoonalla eurolla. Jokirannan koulun investointipäätöksessä muut poliittiset ryhmät lipsuivat melkein kolme miljoonaa euroa kalliimpaan vaihtoehtoon (ja joka tulevaisuudessa tarkoittaa Kiimingin lukion loppumista ja Kiiminkijoen ala-asteen muuttoa lukion tiloihin). Näyttää siltä, että näitä palveluverkkoinvestointeja ryhdytään siis tekemään rahalla, jota sikun ja hyven käyttötaloudesta leikataan tänä vuonna. Ja koko palveluverkon tiivistämistä on perusteltu päättäjille sillä, ettei tarvitsisi mennä ”ikäviin päätöksiin”.

Nyt on pidettävä pää kylmänä, annettava investoinneille tilaa budjettiin ja tehdä toiminnalliset muutokset uuteen rakenteeseen rauhassa. Rakenteellinen muutos ei tarkoita sitä, että se tuottaa säästöjä sinä vuonna, kun asiasta on päätetty. Vuoden 2016 päätökset eivät ole vielä säästäneet Oululle yhtään, pikemminkin maksaneet! Jos nyt sössimme palvelut ennen kuin ne saadaan siirrettyä uuteen palveluverkkoon tai maakuntaan, teemme peruuttamatonta vahinkoa lapsille, nuorille, sairaille ja vanhuksille.

hyväksytty


Hallintosääntö ja palveluverkko

6. toukokuuta 2018, 10:47

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4. koettiin ”vallankaappaus”. Valtuusto päätti muuttaa hallintosääntöä niin, että palveluverkkosuunnitelmasta päättää valtuusto eikä kaupunginhallitus. 27 valtuutetun aloite hallintosäännön muuttamisesta sai taakseen 35 ääntä. 

Hallintosääntö elää

Monissa kunnissa hallintosääntöä rukattiin viime vuonna vastaamaan paremmin uuden kuntalain henkeä. Uuden kuntalain mukaan kunnissa ja kaupungeissa ei voi olla useita johtosääntöjä, vaan yksi hallintosääntö, jonka jatkodelegoinnilla eri päätös- valmisteluvastuut määritellään kuntaorganisaation muiden elimien tehtäviksi. Kyse on siis siitä, kuinka paljon päätösvaltaa ylin päättävä elin valtuusto haluaa antaa muille toimielimille.

Oulun hallintosääntö hyväksyttiin kesäkuun 2017 valtuuston kokouksessa. Pohjaesitys tuli kaupunginhallituksen kehittämisjaostolta (jota ei ole enää hallintosäännön muutoksen jälkeen olemassa). Hallintosäännön käsittelyssä tehtiin useita muutosesityksiä ja niistä äänestettiin. Samassa paketissa päätettiin eri johtokuntien kokoonpano, henkilöstöasioista päättäminen ja monta muuta toimintaa ohjaavaa kirjausta. Kokonaislinja muutoksissa oli se, että kaupunginhallituksen valtaa suhteessa valtuustoon kasvatettiin.  Muun muassa henkilöstön lomautuksesta päättää nykyään kaupunginhallitus. 

Hallintosääntöä on tätä kirjoitettaessa muutettu jo kaksi kertaa viime kesän päätöksen jälkeen. Teknisesti hallintosäännön muuttaminen ei ole vaikea asia.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Alunperin kehittämisjaosto oli päättämässä palveluverkon suhteen kirjausta, jossa kaupunginhallitus päättää palveluverkosta ”kaupunkistrategian linjausten” mukaisesti. Tuo kirjaus todettiin liian laveaksi, ja tuossa kokouksessa, siltä istumalta kirjaus muutettiin muotoon ”kaupunginhallitus päättää palveluverkosta kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti”. Kuitenkin kirjaukset valtuuston ja lautakuntien osalta jäivät tekemättä ja lautakuntien vastaavissa teksteissä puhutaan kaupunginhallituksen hyväksymistä suunnitelmista. Myös siitä, mitä ”valtuuston linjauksilla” tarkoitetaan, oli eri näkemykset eri osapuolilla. Kokouksen pöytäkirjan asiaan liittyen löytää täältä.

Tarkoituksenmukaisuus

”Palveluverkkosuunnitelmasta päättäminen sisältää osin yksityiskohtaisia ratkaisuja, joista päättäminen kaupunginvaltuustotasolla on epätarkoituksenmukaista.”

Kaupunginjohtajan perustelu hallintosäännön jättämiseksi ennalleen ei ole kovin kestävä. Oulun koulut 2020-luvulla oli nimenomaan palveluverkkopäätös. Samoin muutama vuosi sitten päätetty Palvelumalli 2020 oli vastaava asiakirja hyvinvointipalvelujen osalta. Miksi siis uusi palveluverkko ei voisi olla valtuustotason asia? 

Miten muualla tulkitaan?

Kuntalain 39 §:n 5. kohdan mukaan kunnanhallituksen tehtävänä on vastata kunnan toiminnan yhteensovittamisesta. Helsingin, Espoon ja Vantaan hallintosäännöt eivät ota asiaan kantaa sanan ”palveluverkko” osalta. Tampereen hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävänä on ”ohjata useita palvelualueita koskevia palvelumalli- ja palveluverkkoratkaisuja”, ei siis päättää niistä. Oulun hallintosäännön kirjaus tuli tehtyä työtapaturmaisesti liian tiukalle tulkinnalle.

 

muutosohjelma talousarvio oulu

Palataan marssijärjestykseen

Päätöksenteonhan pitäisi mennä niin, että on yksi ”raamattu”; kaupunkistrategia, josta johdetaan eri ohjelmia ja niistä toimeenpantavia päätöksiä. Siis hypoteettinen esimerkki: kaupunkistrategiassa sanotaan, että Oulu on nuorille hyvä kaupunki. Sitten tehdään ohjelma nuorten asioista, jossa mietitään miten strategian tulokseen päästään ja lopuksi toimeenpannaan ohjelmassa suunnitellut toimenpiteet.

Nyt on käynyt toisinpäin. Viime syksynä kaupunginhallituksessa hyväksyttiin ”valmistelua ohjaava” muutosohjelma, joka tähtää useiden hallintokuntien säästöihin noin 30 miljoonan euron edestä. Muutosohjelman hyväksyi kaupunginhallitus ja se tuotiin valtuustolle vain tiedoksi. Palveluverkkoselvitys, josta hallintosääntökinastelu johtaa juurensa, valmisteltiin virkamiestyönä muutosohjelman säästötavoitteiden perusteella. Kaupunkistrategiaa alettiin valmistella vasta tämän jälkeen, eikä se ole vielä edes valmis, vaan tavoitteet ja mittarit puuttuvat kokonaan. Jatkovalmistelusta vastaa ja indikaattorit sekä mittarit määrittää yllätys, yllätys, kaupunginhallitus.

Ei se ole kumma, että valtuusto jotain valtaa haluaisi itsellään pitää.

hyväksytty


Arvon presidentti ei sumuta

20. tammikuuta 2018, 11:29

Yle vertasi viime viikolla European Social Survey -kyselyn tuloksia presidenttiehdokkaiden vaalikonevastauksiin. 70 % suomalaisista ei kannata isoja tuloeroja. Ennakkosuosikki Niinistö taas ei ole samaa mieltä, mutta jostain syystä tämä ei haittaa kansaa – itse asiassa Niinistön nettisivulta saakin kaivamalla kaivaa, mitä mieltä ehdokas ylipäätään mistään on.

Suomalaiset eivät myöskään halua Natoon. Presidenttiehdokkaiden kannanotot kiertävät suoraa kysymystä. Toimittajien tenttikysymykset on aseteltu niin, että kuulostaa sodan olevan aivan nurkan takana ja sotilasliitto ainoa vaihtoehto selviytyä. Osa ehdokkaista haluaakin luovuttaa lähes ainoan jäljellä olevan presidentin valtaoikeuden – armeijan ylipäällikköyden – sotilasliiton päätäntävaltaan.

Riisuttujen valtaoikeuksien vuoksi presidentti onkin ensisijaisesti arvojohtaja. Tässä Merja Kyllönen loistaa yli muiden. Häntä on kritisoitu idealistiksi, mutta ansiokkaat havainnot ja nostot Suomea todella uhkaavista tekijöistä osoittavat, että Kainuun kasvatti on realisti. Hän uskaltaa sanoa paukauttaa eikä sumuta. Merjan uudenvuodenpuheessa ei kuultaisi ratkaisukeinona nuorten pahoinvointiin ja päihde- ja mielenterveystyön puuttuviin resursseihin sitä, että kotona tulisi leipoa pullaa.

Mielikuva Suomea kohtaavasta uhasta – kuun loisteessa hiljaa maarajan yli kivääri olalla hiihtävät joukot – on vanhentunut. Todellisia turvallisuusuhkia ovat ilmastokatastrofien aiheuttamat kriisit, kyberuhat, omaisuuden epätasaisesta jakautumisesta johtuvat konfliktit ja syrjäytyminen. Näistä Suomen tulee olla huolissaan, eikä Nato-jäsenyys näitä ratkaise.

Merjan johdolla Suomi voi näyttää esimerkkiä muille, olla ilmastovaikutusten huippuosaaja rauhanvarustelun hengessä. Merja uskaltaa vaatia Suomea allekirjoittamaan ydinasekieltosopimuksen. Merja Kyllönen olisi paras presidentti sekä tiedoiltaan että kokemukseltaan hoitamaan kansainvälisiä suhteitamme juuri näissä asioissa.

 

Sauli Niinistö kannattaa tuloeroja

Ote YLE:n vaalikoneen ja European Social Surveyn kyselyn vastauksista. Lähde: http://data.yle.fi/dokumentit/Uutiset/ESS_vs_vaalikone.pdf

hyväksytty


Oulu resursoi työllisyyteen, maan tapa on toinen

16. tammikuuta 2018, 9:00

***Kolumni julkaistu Forum24:ssä 16.1.2018***

Viime keväänä Suomessa haettiin ja perustettiin alueellisia työllisyyskokeiluja, jotka olisivat tuoneet työllisyyden hoitoon uudenlaista yhteistyötä TE-toimiston ja kuntien välillä. Oulu joutui yhdessä naapurikuntien kanssa vastaamaan hallitukselle kieltävästi, sillä kokeilulle varattu resurssi ei vastannut seudun työttömien määrää ja palvelutarvetta. Vieläkin harmittaa.

Toimeentulotuen käsittely siirtyi jo vuoden 2017 alussa kunnilta Kelalle. Etuuskäsittelijöitä ei resursoitu alkuvaiheessa riittävästi, joten monet pienituloiset joutuivat taloudellisiin ongelmiin, kun käsittelyajat venyivät kohtuuttomasti.

Paljon voimakasta kritiikkiä saanut, pika-aikataululla voimaan tullut aktiivimalli edellyttäisi lisää henkilökuntaa työnhakijoiden neuvontaan ja valvontaan. Keväällä on tulossa voimaan aktiivimallin jatko-osa, pakkohakumenettely, jossa työttömän tulisi joka viikko raportoida – ja kuormittaa – TE toimistoa.

Ensi syksynä kuullaan linjaukset hallituksen kolmannesta kepistä, ”Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuksesta” eli Toimi-hankkeesta. Hankkeen valmistelussa käytetään perustulokokeilun tuloksia – joiden voi jo nyt ennustaa olevan kehnoja. Kokeilu on ollut liian lyhyt, osallistujia liian vähän, he edustavat vain työttömiä ja asuvat ympäri Suomea. Tilastollista vertailtavuutta ja tietoa, miten perustulo käyttäytyy eri sosiaalisissa tilanteissa, ei saada. Taas hyvä idea kaatuu resurssien puutteeseen – ja hallitus saa tekosyyn jatkaa operaatiotaan muuttaa kaikki sosiaalietuudet vastikkeellisiksi.

Oulussa nähdään paremmin investoinnin ja hyödyn suhde muun muassa työllisyysasioissa. Valtuusto päätti yksimielisesti lisätä talousarvioon määrärahaa työllisyyden hoitoon. Resurssilla on tarkoitus saattaa ihmiset, joilla on suurin vaikeus työllistyä, joko eläkkeelle tai löytää heille oikeat tukitoimet työelämään. Viime vuonna Oulu joutui maksamaan melkein 25 miljoonaa euroa työmarkkinatuen maksuosuuksia. Tavoitteena on nyt säästää kaksi miljoonaa näistä sakkomaksuista puolen miljoonan investoinnilla.

Tahtotila työllisyyden parantamiseen ja kasvuun Oulussa on kova, vaikka hallitus heittääkin kapuloita rattaisiin. Toivottavasti hallituksen toilailut eivät aktivoi TE-toimistoa tukkoon, jotta Oulun investointi ei mene hukkaan.

hyväksytty


Lapsen oikeus on Oulun etu

21. marraskuuta 2017, 23:32

*** kirjoitus julkaistu Oulu-lehdessä 25.11.2017***

Varhaiskasvatus puhuttaa jälleen Oulun talousarvion käsittelyssä. Esitykset subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisesta sekä yli 3-vuotiaiden lasten ryhmäkokojen palauttamisesta hävisivät äänestyksen kaupunginhallituksessa Lapsen oikeuksien päivänä 20.11. äänin 7–6.

On kestämätöntä, että lapsen oikeuteen saada kokopäiväistä varhaiskasvatusta kajotaan vanhemman työmarkkinatilanteen tai uuden perheenjäsenen syntymän, siis alaikäisestä lapsesta riippumattomien tekijöiden perusteella. Suomen kuudesta suurimmasta kaupungista ainoastaan Oulu on rajannut varhaiskasvatusoikeutta, vaikka meillä varhaiskasvatukseen osallistuminen on heikointa.

Oulussa avoin varhaiskasvatus on suositumpaa kuin muissa suurissa kaupungeissa. Avoimilla kerhoilla saatiin tehokkaasti ohjattua perheitä pois ”kalliista” kokopäivähoidosta. Tosiasiassa kuusikkokuntien vertailussa Oulun varhaiskasvatus on edullisinta.

Oulussa yksityisen päivähoidon osuus on maan suurin, nyt noin 38 %. Päivähoito on lähipalvelu, eikä kaikilla asuinalueilla perheillä ole aitoa mahdollisuutta valita päiväkotia. Palveluseteli perustuu kuluttajan ja päiväkodin väliseen sopimukseen, jonka vuoksi kunnallisessa ja yksityisessä hoidossa on eroja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ryhmäkokojen palauttaminen antaisivat siis myös taloudellista pelivaraa yrittäjille siihen, että palvelusetelisääntökirjaan voitaisiin neuvotella palvelujen yhdenmukaisuutta parantavia muutoksia.

Viime vuonna talousarvioon lisättiin 1,5 miljoonaa euroa erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmiin kompensaatioksi ryhmäkokojen kasvattamisesta. Tämä varaus on ensi vuonnakin raamissa. Käytännössä määräraha on ollut vaikea kohdentaa niin, että päiväkoteihin oltaisiin saatu pysyviä käsipareja. Lapset viettävät arkensa ryhmissä, joissa lasten lisäksi vaihtuvat aikuiset. Joillain järjestelyillä myös alle 3-vuotiaita on sijoitettu isompien lasten isompiin ryhmiin.

Laadukas varhaiskasvatus on muuta kuin ”pelkkää päivähoitoa”. Se pienentää lasten osaamisen tasoeroja kouluun siirtyessä sekä antaa sosiaalisia, yhteistyö- ja oppimisen taitoja – mutta vain lapsen kehitystasoa vastaavissa riittävän pienissä ryhmissä, joihin kaikilla on yhdenvertainen oikeus osallistua.

Toivon, että valtuustossa lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen voittaa. Päätös olisi Oululle myös hieno vetovoima- ja pitovoimatekijä.

 

hyväksytty


Se aika vuodesta – talousarvion käsittely

14. marraskuuta 2017, 10:36

Oulun kaupunginhallitus kokoontui marraskuun alussa budjettiriiheen käsittelemään vuoden 2018 talousarviota ja suunnittelukautta 2019–2020. Tänään 14.11. kaupunginhallitus jatkaa äänestyksiin nissä aiheissa, mistä ei neuvottelutulosta olla saatu. Valtuustossa muutosesityksiä kaupunginhallituksen pohjaan tehdään 27.11. ja päätökset ensi vuoden budjetista nuijitaan pöytään 11.12. Mitä siis on luvassa?

Talousarvion vai käyttötaloussuunnitelman asioita?

Kaupunginjohtajan tekemä talousarvioesitys oli ensi lukemalta melko ameeba – mitään ei tekstikirjausten mukaan esitetty leikattavaksi! Kuitenkin kirja sisälsi jo valmiiksi leikkauksia 20 miljoonaa, eri hallintokuntien kutistetuissa raameissa. Kaupunginvaltuuston valta talousarvioon kulkee näin isossa organisaatiossa ylätasolla, pienet pirut luuraavat lautakuntien päätettävissä käyttötaloussuunnitelmissa. Jos tarkempia säästösuunnitelmia ei ole kirjattu talousarviokirjaan, on valtuustolla aika vaikea tehtävä arvioida raamin riittävyyttä kullekin hallintokunnalle. No, nyt ei ole vaikea arvioida: ei se riitä. Eilisessä valtuuston kokouksessa myönnettiin ylityksiä tältä vuodelta jos jollekin hallintokunnalle – ja ensi vuoden raami on siis tiukempi.

Missä tulot?

Virkamiesesityksen heikkous on vasemmiston mielestä tulojen kehittymisen vaisu arviointi sekä velkaantumisen liiallinen dramatisointi. Oulun Sataman iso investointi on toki menoja, mutta investoinnista johtuvaa tulojen kasvua ei ole huomioitu riittävästi. Tänä vuonna yleisen taloustilanteen ja työllisyyden parannuttua verotulot ylittävät arvion 17 miljoonalla eurolla. Sitoutumaton sanomalehtemmekin intoutui jo uutisoimaan, että Oulun yhteisöveron tuotto syöksyy. Tosiasiallisesti dramaattisesta käppyrästä jäi puuttumaan tämän vuoden ennuste, joka tähtää 44,6 miljoonan euron verotuottoon – siis vuoden 2009 ja 2011 tasoon. Suunta on ylöspäin.

Vasemmiston muutosesityksistä

Aiempina vuosina on väännetty mm. alle 18-vuotiaiden maksuttomista liikuntavuoroista, yksityistieavustuksista, strategiarahasta kulttuurin, liikunnan ja ennaltaehkäisevän työn kohteisiin, varhaiskasvatuksesta, Oulu-lisästä, perhehoitajien määrästä ja mistä vielä.

Tänä vuonna vasemmisto nosti keskeisiksi tavoitteikseen hyvinvointikeskusten vastaanottoaikojen paremman saatavuuden iltavastaanottoajoilla ja puhelimitse sekä terveyskeskusmaksun poistamisen. Ajamme myös varhaiskasvatuksen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamista, varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämistä sekä yksityisen ja kunnallisen päivähoidon käytäntöjen yhdenvertaistamista. Mukana esitysnipussa oli myös mm. Pikisaaren kulttuurikeskus, eläinmuseon säilyttäminen Linnanmaan kampuksella, huumetyön parempi toiminnan järjestäminen sekä pyöräilyn edistämiseen suunnatun budjetin selkeämpi seuranta.

Poikkeuksen aiempiin vuosiin tuo vapaaehtoisista asiantuntijoista – siis valtuutetuista – koostuneen ryhmän esitys työllisyyden hoidon pullonkaulojen ratkaisemiseksi. Oulun malli 2.0 -valmisteluryhmään kuului edustus jokaisesta halukkaasta valtuustoryhmästä. Ryhmän pani alulle vasemmiston valtuutettu ja työllisyysasiantuntija Anne Huotari.

Veroista

Verotusasioissa ryhmässämme oli kahta tuulta. Tuloveroprosenttiin ei kaivattu muutoksia, mutta kiinteistöveroista rakentamattoman rakennuspaikan 3 % veroa itse kannatin. Mielestäni kaupungin hyväksi tunnustettu maapolitiikka on ansiosta tunnustettua, mutta on myös kallista ostaa maa-alueita ja kaavoittaa alueita kauas keskustasta, kun mm. entisten kuntakeskusten läheisyydestä löytyy valmiiksi kaavoitettuja tontteja kuntainfran, kuten tien, viemärin ja voimalinjan äärestä. Tämä vero voisi nostaa tontinomistajien kynnystä pantata tontteja arvonnousua odotellen ja voisi saada tontteja kiertoon alueilla, joilla on paineita palvelujen kustannustehokkaaseen järjestämiseen. Verokertymä olisi ollut maltillinen muutama sata tuhatta euroa. Esitys kuitenkin hävisi eilen valtuuston äänestyksessä, joten Oulun veroprosentteihin ei tullut muutoksia.

Eikä siinä vielä kaikki

Talousarvion käsittely on aina intensiivistä, mutta näin valtuustokauden alussa siihen kohdistuu aina suuria odotuksia ja epäluuloja, sillä samaan aikaan käsitellään myös muita, itse asiassa isompia ja ohjaavampia asiakirjoja. Tulossa on siis palveluverkkoselvitys ja siihen liittyvät päätökset, omistajapoliittiset linjaukset, Muutosohjelma, kaupunkistrategia ja monia muita strategiasta johdettuja ohjelmia, joissa linjataan paitsi poliittisesti ja sisällöllisesti, myös toteutetaan säästöjä. Esimerkiksi tavoittellisen Muutosohjelma 2020:n toimenpiteet 40 miljoonaa parempaan vuosikatteeseen ovat pääosin leikkauksia. 

hyväksytty


Lisää perheasuntoja keskustaan

31. lokakuuta 2017, 7:59

Mielipidekirjoitus Kalevassa 28.10.2017, vastine

***

Haluamme kiittää Oulun yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikkiä kirjoituksesta Kalevassa 26.10. otsikolla “Lisää pitovoimaa nuoriin koulutettuihin perheisiin” ja tuoda esiin keinoja haasteen ratkaisemiseksi. Matinheikki esittää aiheellisen huolensa siitä, että Oulun keskustan asuntokoot eivät vastaa perheiden tarpeita.

Olemme iloisia siitä, että virkamiesjohdossa on vihdoinkin tunnistettu globaalin kaupungistumistrendin tuoma ilmiö, jossa keskustojen vetovoima kasvaa myös lapsiperheiden keskuudessa. Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan oululaisten asumistoiveiden ykkönen on kerrostaloasunto lähellä palveluja.

Koska markkinaehtoinen asuntotuotanto tuottaa tällä hetkellä pääasiassa pelkästään pieniä asuntoja, on tosiaan mietittävä, kuinka saamme keskustaan perheille sopivia asuntoja.

Matinheikki esittää keinoiksi vastuun isojen asuntojen rakentamisen keskittämisestä Oulun kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Sivakalle ja rakentamista puistoalueille, sillä kaupunki ei juuri omista muuta tonttimaata keskustassa.

Mielestämme mukaan täytyy saada myös muut toimijat. Laadukkaan vuokra-asumisen lisäksi perheitä juurruttaisi Ouluun mahdollisuus hankkia kohtuuhintainen omistusasunto keskustasta. Kaupungilla on kaavoituksen monopoli, joten keinot ovat olemassa, vaikka tonttimaa olisikin muussa omistuksessa. Yleensä kasvavat kaupungit määräävät asuntotyyppijakauman asemakaavassa, näin voidaan tehdä myös Oulussa.

Keskustan läheltä tontteja yksityisille rakentajille luovutettaessa tulee perheasuntojen toteuttaminen ottaa mukaan sopimuksiin. Varsinkin strategisesti tärkeillä kaupunkialueilla tonttien vuokraaminen rakennuttajille on kohtuuhintaisuuden näkökulmasta edelleen järkevin tapa. Kerrostalotonttien luovuttaminen tai vuokraaminen ryhmärakentajille eli suoraan asukkaille edistäisi myös perheasuntojen ja jopa -kortteleiden syntymistä.

Asuntojen kohtuullista hintatasoa, täydennysrakentamista ja monipuolista asuntotarjontaa voi edistää monella tapaa. Autopaikkanormin tarkastelu on tulossa päätöksentekoon. Huomiota kannattaa kiinnittää myös kaavoitusmaksuihin, lupaprosessien sujuvoittamiseen ja neuvontaan.

Lapsiperheiden keskustassa asumista edistäisivät myös taloyhtiöiden laadukkaat yhteistilat, kuten kohtaamispaikat pihapiirissä, sisäänkäyntien säilytystilat kuraeteisineen ja piha-alueiden ympärivuotinen käyttö.

Entä mikä on viheralueiden rooli?

Keskustan vetovoima ja viihtyisyys on riippuvainen viheralueiden laadusta ja määrästä. Perheiden näkökulmasta niiden tulee sijaita riittävän lähellä, jotta ulkoilemaan pääsee helposti myös sen ikäisten lasten kanssa, jotka eivät vielä liiku omatoimisesti. Mielestämme Oulussa ei ole liikaa puistoja. Kuuden suurimman kaupungin vertailussa Oulussa onkin vähiten viheralueita asemakaavoitetuilla alueilla.

Yhdymme ilolla Matinheikin näkemykseen keskustan suurten asuntojen tarpeesta. Nyt on hyvä aika ottaa kaikki keinot käyttöön, kun markkinat toimivat ja keskustan vetovoima on kasvussa.

 

Hilkka Haaga
Oulun kaupunginhallituksen jäsen (vas.)

Jenni Pitko
Oulun kaupunginhallituksen 1. vpj (vihr.)

hyväksytty