Reippaita rivejä

Nuoret, keskittämisikäiset ja maakuntauudistus

20. toukokuuta 2017, 10:43

Kolumni Kansan Tahdossa 16.5.2017

***

Nuoret. Mikä niillä on vikana? Ne ovat lehtijuttujen mukaan fiksumpia kuin koskaan ja voivat paremmin kuin koskaan. Tupakointi ja humalahakuinen juominen on out. Ne harrastaa yhä useammin tavoitteellista liikuntaa, tai jahtaavat Pókemoneja tai mitä villitystä milloinkin.

Nykynuoriso tiedostaa ja esittää mielipiteitään. Sosiaalisen median kautta se on aiempaa helpompaa, kun omalle mielipiteelleen saa entistä nopeammin palautetta. Jopa Keskustanuoret nousivat kritisoimaan hallituksen eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa keskustan puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä huhtikuussa Twitter punaisena (huom. sanaleikki tarkoituksellinen).

Nuorten tilanne on kuitenkin polarisoitunut: ne, jotka porukasta voivat huonosti, voivat huonommin kuin nuoret koskaan aiemmin. Ne, jotka eivät osallistu, eivät osallistu mihinkään. Nämä nuoret eivät anna kommentteja koulutusleikkauksista lehdille eivätkä vastaa kyselyihin, joissa kysytään, montako kertaa kuukaudessa käytät alkoholia humalahakuisesti. Tuntuu, että ”syrjäytyneistä nuorista” puhuttaessa tarkoitetaan yleisesti nuorta, joka veti ekat kännit kuusitoistavuotiaana ja myöhästyi kotiintuloajasta. Todellinen syrjäytyminen on valtaosalle päättäjistä vierasta, sillä syrjäytyneet eivät tee itseään näkyväksi.

Laskennallisesti yksi syrjäytynyt – tai nykyään puhutaan jo syrjäytetyistä – nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana erilaisten tukien ja palvelujen muodossa miljoona euroa. Laskelmiin ei kuitenkaan voida sisällyttää inhimillistä kärsimystä.

Oulun kaupungin arviointikertomuksessa 2016 tarkastuslautakunta nosti esille jo viime vuonna raportoidun puutteen lastensuojelun työntekijöiden riittämättömyydestä. Oulussa lastensuojelun työntekijällä on keskimäärin 55–60 asiakasta, kun valtakunnallinen suositus on 30–40 asiakasta. Edistystäkin on tapahtunut: nuorten päihdehoitoon ei ole juurikaan ollut jonoja, kun resurssia on lisätty. Lastensuojelun asiakkaat priorisoidaan etusijalle sekä lasten ja nuorten psykiatrisessa työryhmässä että päihdepalveluissa.

Yhteiskunnan tuella, kuten juuri lastensuojelun palveluilla, voidaan vaikuttaa huono-osaisuuden periytymisestä johtuviin haasteisiin. Nuorten tilanteeseen asettaa haasteita kuitenkin myös muuttoliike. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka kiihtyy tulevaisuudessa myös Suomessa.

Nuori väki pakkautuu pikkukunnista kasvukeskuksiin. Muuttoliikkeestä valtaosa on alle 35- vuotiaita, mutta mikäli sote-uudistuksen keskittämisratkaisut toteutuvat, voi se houkuttaa myös ikääntyvää väestöä muuttamaan palvelujen ääreen. Vähenevän väestön myötä harveneva palveluverkko kiihdyttää eriarvoisuuden kasvua niin maakunnassa kuin keskuskaupungeissakin. Kurjistuvien kylien nuoret jäävät vaille mahdollisuuksia kehittää itseään tai asuinseutuaan. Kasvukeskuksiin hakeutuvien nuorten lukumäärä taas ylittää reippaasti tarjolla olevien koulutus- ja työpaikkojen määrän.

Pian – siis ihan liian pian – on maakuntavaalit. Meillä setä- ja täti-ihmisilläkin on vaikeuksia hahmottaa, miten muutoskokonaisuus tulee rakentumaan ja vaikuttamaan arkeemme. Miten voimme taata, että seuraavat tekijäpolvet, kaikenlaisissa tilanteissa olevat nuoret, saataisiin sitoutettua tähän yhteiskunnalliseen muutokseen ja lausumaan omaa näkökulmaansa?

Vasemmiston jäsenistön ikäjakaumassa on notkahdus nykyisten 40–49-vuotiaiden kohdalla, mutta kannatus on korkeammalla nuoremmissa ikäluokissa. Miten takaamme vasemmistolaisen ajattelun ja politiikan jatkumon Suomen historian suurimman hallinnollisen muutoksen edellä? Tämä ei voi olla vain poliittisen nuorisojärjestömme asia, vaikka se hyvää työtä tekeekin.

PS. Kerrotaan Keskustanuorille, että ne on väärässä porukassa – vaikka Twitterissä.

hyväksytty


Kohti kevättä ja loputonta voittoa

17. huhtikuuta 2017, 16:13

Valtuutettu Hilkka Haaga OuluKuntavaaleista on kulunut viikko, tarkistuslaskenta tehty ja pääkoppa on huilannut sen verran, että jotain ajatuksia voi saattaa lauseiksi saakka.

Ensinnäkin: KIITOS ÄÄNESTÄJILLENI
ja tukijoille, apureille ja kotijoukoille! Lupaan olla luottamuksen arvoinen valtuutetun tehtävässä. Olen tosi tyytyväinen äänimäärään: lähes triplasin sen edelliskerralta ja nousin varavaltuutetun paikalta listan neljänneksi heti entisten ja nykyisten kansanedustajien perään. Oli mukavaa vertailla henkilökohtaista saldoa myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänimääriin. Rohkeasti tulkitsen, että jotain on tullut tehtyä oikein 🙂

Vasemmistoliitto sai siis yhden paikan lisää Oulun valtuustoon. Pohjois-Pohjanmaalla ohitimme kokoomuksen ja olemme piirin toiseksi suurin puolue! Persut romahtivat, kannatus hajaantui ainakin Oulussa Aidon suomalaisen yhteislistan ja nukkumisen välimaastoon. Vihreiden nousun myötä selkiää, nousivatko talousliberaalit vai punavihreät ja minkälaista yhteistyötä minkäkin ryhmän kanssa voi tehdä. Valtakunnallisesti tarkastellen valtuustot naisistuivat ja nuorenivat. Mutta miten meillä?

Oulun vasemmiston 11 valtuutetusta vain kolme on naisia. Varavaltuutetut mukaan laskien 22:sta luottamushenkilöstä 7 on naisia. Naisten uupumisen luulen johtuvan ainkain osin siitä, että näissä vaaleissa äänestäjät keskittivät ääniä tutuille nimille, ehdokkaille, joihin puolueet henkilöityivät. Meillä naisten äänet keräsi Hanna Sarkkinen. Keskustaa haravoi kaupunginhallituksen puheenjohtajana tutuksi tullut Riikka Moilanen ja valtuuston puheenjohtaja Hänninen oli kokoomuksen listan eniten ääniä saanut. Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja, julkisuudessa paljon teemoillaan esiintynyt Jenni Pitko rohmusi hänkin yli 1300 ääntä.

Koska kuntavaalit eivät koske pelkästään valtuustopaikkoja, tämä tarkoittaa, että tiettyihin lautakunta- ja toimikuntapaikkoihin naisilla tulee olemaan vientiä. Luottamushenkilöiden paikkojen jakoon vaikuttaa itse kunkin valituksi tulleen tai ehdolla olleen omat intressit, jotka voivat liittyä valtakunnan, maakunnan tai kunnan politiikkaan. Merkittäviä paikkoja, joihin kuntavaalituloksen perusteella ihmisiä valitaan, ovat mm. nykyiset maakuntavaltuusto ja -hallitus, sairaanhoitopiirin elimet, koulutuskuntayhtymä, kaupungin osake- ja osakkuusyhtiöt, suuret lautakunnat siku, hyve, y&y ja uusi BusinessOulu liikelaitos sekä tietty kaupunginhallitus ja valtuuston puheenjohtajisto.

Lisäksi paikkojen jakoon vaikuttaa puolueiden strategiat: mitä puheenjohtajuuksia milläkin päätöksenteon osa-alueilla kukin haluaa ottaa haltuun ja osoittaa asiantuntemusta. Vieläpä henkilökohtaisiin toiveisiin voi vaikuttaa sekin, mistä sidosryhmistä äänet ovat tulleet vai onko valittu henkilö ns. yleispoliitikko. Monet ehdokkaat profiloituvat ajamaan tiettyjen ryhmien asioita, jolloin luontevaa on pyrkiä ao. asian toimielimeen lähemmäs päätöksenteon valmistelua.

Ja seuraavaksi on luvassa maakuntavaalit. Jos se sote joskus tulee. Maakuntavaalien tuloksen perusteella kuntien elimiin voikin tulla muutoksia, kun jo kertaalleen valitut päättäjät siirtyvät seuraavalle päätöksenteon askelmalle. Tämä on kuitenkin normaalia kehitystä, joka antaa tilaa uusille päättäjille, joita oli ilahduttavan paljon vasemmistonkin riveissä – ja jotka pärjäsivät mainiosti kampanjatyössä!

Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuussa. Tällä välin puolueet neuvottelevat paikkajaosta ja vanhat elimet pusertavat tehtävänsä loppuun. Työn juhlaa, vappua, saamme juhlia tänä vuonna poikkeuksellisesti vaalivoiton siivittämänä – nyt vaalityötäkin saa juhlia! Tavataan siis kaduilla, toreilla ja tapahtumissa!

hyväksytty


Hallituksen kokeilukulttuuri koettelee hermoja

27. maaliskuuta 2017, 18:00

Oulun kaupunki haki yhdessä seudun kuntien kanssa seudullista työllisyyskokeilua. Kaupunginhallitus joutui viime maanantaina 20.3.17 vastaamaan Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntöön kielteisesti.

Kokeiluun lähtevien tahojen, eli TE-toimiston ja muiden alueen kuntien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen todettiin, että ”kunnat eivät lähde toteuttamaan alueellista työllisyyskokeilua resursoinnilla, joka ei vastaa riittävällä tasolla kohderyhmän volyymia ja ota huomioon asiakasryhmän palvelutarpeita. Resurssikysymys on kriittinen asia kokeilun toteutuksen kannalta.” Lisäksi hallitus veti maton jalkojen alta luonnostelemalla uuden kasvupalvelulain niin, että työnvälityspalvelutkin yksityistettäisiin ja kilpailutettaisiin, kun tämä Oulun kokeilu olisi nojannut yhteen vahvaan julkiseen toimijaan. Aika näyttää, mihin tämä uudistus johtaa, pitkäaikaistyöttömien työllistäminenhän on niin hyvä bisnes.

Toimeentulotuen käsittely siirtyi vuodenvaihteessa kunnilta Kelalle. Tarkoitushan oli, että asiakkaan tiedot löytyisivät samasta paikasta ja tämä nopeuttaisi käsittelyä, jolloin pienemmällä työntekijämäärällä saataisiin enemmän päätöksiä käsiteltyä. Mielestäni tämä oli hyvä ja kannatettava tavoite, kun palvelu asiakkaallekin paranisi yhden luukun myötä. Valitettavasti uudistus kuitenkin aiheutti uskomattoman kaaoksen ja pitkitti päätösten saamista, kun etuuskäsittelijöitä ei ollut resursoitu heti uudistuksen kärkeen riittävästi. Monet toimeentulotukea hakeneista ovat nyt taloudellisissa ongelmissa käsittelyaikojen venyttyä kohtuuttomasti.

Myös hallituksen perustulokokeilun voi jo ennustaa antavan huonoja tuloksia. Oppositiopuolueiden esittämät mallit perustulosta pohjaavat perustulon laajempaan edustavuuteen aina opiskelijoista yrittäjiin, ei vain työttömiin. Nykyinen kokeilu on liian lyhyt, osallistujia on liian vähän, he edustavat vain yhtä viiteryhmää ja kokeiluun osallistujat sijaitsevat hajan ympäri Suomea. Ei tarvitse olla meedio sanoakseen, että kokeilun tulokset eivät ole kummoiset: tilastollista vertailtavuutta ja tietoa siitä, miten perustulo käyttäytyy eri työmarkkinatilanteissa, ei näin pienellä otannalla saada.

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet; kustannusten pieneneminen, palvelupolkujen parantuminen ja kansanterveyden edistäminen eivät ole toteutumassa poliittisten lehmänkauppojen ansiosta. Keskusta sai läpi maakuntamallinsa, kun antoivat kokoomukselle valinnanvapausmallin. Perussuomalaiset taas eivät ymmärrä vastustaa mitään. Onneksi lähes kaikki tahot, joilta lausuntopyyntö valinnanvapauslaista on pyydetty, ovat antaneet kriittisen, jopa negatiivisen sellaisen. 

Hallitus odottaa rakenteellisilta uudistuksilta ja kokeiluilta paljon, mutta unohtaa luonnon lait. Sehän se rakenteellisen uudistuksen idea on, että säästöt tulevat sitten aikanaan, kun tehty rakennemuutos alkaa vaikuttaa. Jos kokeiluilta viedään resurssit, eivät ne pääse toteutumaan suunnitellulla tavalla ja käytetty resurssi menee kokonaan hukkaan.

Työllisyyskokeilu on nyt siis jäissä. Kuitenkin Oulu maksaa työmarkkinatuen korotettua kuntaosuutta 23 miljoonaa euroa vuodessa. Tänä keväänä BusinessOulu liikelaitos ja työllisyyspalvelut tuodaan yhteen liikelaitokseen. Toivottavasti tällä rakenteellisella liikulla saataisiin vaikuttavuutta edes työvoiman ja -tarpeen kohtaamiseen.

hyväksytty


Peruspalvelut ovat yrityspalveluja

22. maaliskuuta 2017, 21:51

Oulun kaupunki sijoittui (vasta) 13. sijalle Elinkeinoelämän Keskusliiton toteuttamassa Kuntaranking 2017 -selvityksessä helmikuulla. Toukokuussa 2016 vierailin Porissa Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa kuulemassa yrittäjäbarometrin tuloksia Pohjois-Pohjanmaalta. Top-joukkoon ei Oulu silloinkaan päässyt.

Pääsääntöisesti kunnat saavat lähinnä tyydyttäviä arvosanoja tämäntyyppisissä kyselyissä. Vastaajayritysten jakauma toimialoittain on kovasti vinoutunut päätellen siitä, mihin osa-alueisiin palaute kohdistuu. Kovinta kritiikkiä saavat mm. kunnan hankintapolitiikka, yritysten tasapuolinen kohtelu sekä maankäytön byrokraattisuus.

Yrittäjien asialle profiloituneet puolueet toimivat kuitenkin valtuustoissa omien taustajoukkojensa linjauksia vastaan.

EK:n mukaan hyvän yritysilmaston elementtejä on muun muassa päätöksenteon yritysvaikutusten arviointi. Valtaosa oikean siiven päättäjistä ei esimerkiksi viime kesäisen kouluverkkokäsittelyn yhteydessä ymmärtänyt, millaisen ostovoiman kolon kuntakeskuksesta lakkautettava lukio jättäisi. Lukion mukana nuoret siirtyisivät käyttämään kanta-Oulun palveluja, ja entisen kuntakeskuksen vetovoima hiipuisi nuorten mukana.

Oulu kampanjoi viime tammikuussa Helsingin asematunnelissa tunnelmakuvilla Oulusta. Ehkä se jossain määrin myös saavutti kohdeyleisönsä, kotiseutukaipuiset koodarit. Oulun ICT-sektori työllistää jo nimittäin enemmän väkeä kuin Nokian kultavuosina, ja tietyillä korkean osaamisen pistealoilla on työvoimapula. Uskon kuitenkin, että stadilaistuneen ohjelmoijan tai insinöörin muuttopäätöstä Ouluun siivittää paremminkin tieto siitä, että myös Oulussa arki pelaa: lapset saavat päivähoitopaikan (vaikka puoliso olisi työttömänä!), kouluun on turvallista kulkea, bussilla pääsee ja tiet aurataan riittävän usein. Työn vastapainoksi on harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria mieltä ja terveyttä ylläpitämään. Toimialasta tai yrityksen koosta riippumatta yritysten tasapuolista kohtelua edistää varmasti eniten tasapuoliset toimintaedellytykset: kattavat, laadukkaat ja saavutettavat kuntapalvelut.

Minusta on ristiriitaista, että kunta määritellään yrittäjämyönteiseksi tai -vastaiseksi sen perusteella, miten paljon – tai vähän – kunta antaa omia palvelujaan yritysten toteutettavaksi. Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa keskustelu yrittäjien toiveista kiteytyi vain ja ainoastaan hankintoihin ja hankintatoimen kehittämiseen. Allekirjoittaneelle tuli vahva tunne siitä, että paikalla oli enimmäkseen yrityksiä, joiden ainoa asiakas on julkinen sektori. Entä ne yritykset, joille kunta ei ole asiakas?

Minä ihan luulin, että yrityksen tehtävä olisi tuottaa omistajilleen voittoa, eikä ulosmitata verovaroja. Suomen viennin pienuudesta valitetaan koko ajan. Eihän se edistä vientiä, että yritykset enenevässä määrin hoitavat kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tällä menolla markkinat kääntyvät sisäänpäin. Yritysten tulisi ennemmin innovoida ja kehittää vientituotteita ja -palveluja, kuin haalia verovaroilla tuotettavia palveluja itselleen automaattitoteutuksella – ja laskutuksella – hoidettavaksi. Toki yritykset voivat ja niiden pitää olla mukana tuottamassa ja kehittämässä kuntapalveluita. Esim. kaupungin on ihan hulluutta pitää omaa perunamaata, kirjapainoa, leipomoa tai betonimyllyä, tai kehittää ohjelmistotuotetta tai rakentaa itse.

Yrittäjien etua ajaviksi itsensä mieltävät puolueet eivät kuitenkaan kritisoi nykyään vallitsevaa trendiä, jonka mukaan kunnat yhtiöittävät voimakkaasti omia palvelujaan, jotka sitten tosiasiallisesti siirtyvät markkinoille kilpailemaan yritysten kanssa. Kun kunnan vanha liikelaitos keskittää vahvasti toimintaansa ja rakentaa kilpailukykyään muuttuessaan yhtiöksi, on pienemmät yksityiset toimijat pulassa ja liiketoiminnan myynti isommalle ketjulle edessä. Tähän kehitykseen ei välttämättä tarvita edes yhtiörakennetta, voimakkaasta ulkoistamisesta johtuva ilmiö näkyy jo nyt palvelusetelillä tuotetussa varhaiskasvatuksessa. Onko sitten parempi siirtyä julkisesta liikelaitoksesta kansainvälisen pörssiyhtiön monopoliin? Julkisomisteiset yhtiöt ovat keino hallita hinnankehitystä. Kunnon kapitalistinhan pitäisi vastustaa tällaista markkinoita vääristävää kehitystä.

EK:n mukaan yrittäjämyönteinen kunta myös huolehtii infrastaan, toimivasta yhdyskuntatekniikasta ja korjaa niitä suunnitelmallisesti. ”Korjausvelka pysyy kurissa ja kuntatalous tasapainossa”. Kuitenkin porvaripuolueet ovat torppaamassa investoinnit tiivistämällä ja keskittämällä toimintaa palvelualueesta riippumatta. Porvareiden paniikkipuhe velanotosta on myös virheellistä: syömävelkaa ei olla otettu, vaan Oulun n. 4000 euron laina per asukas johtuu investoinneista, kuten koulu- ja väylärakentamisesta, jotka ovat itse asiassa ostoja alueen yrityksiltä. Jos lopetamme velanoton, lopetamme myös hankinnat: 2016 tilinpäätöksessä Oulun kaupungin 1,3 miljardin euron budjetista yli 400 miljoonaa euroa oli palvelu- tavara- ja materiaalihankintoja yksityiseltä sektorilta.

Oulun kaupunki ei voi mitään sille, että keskustassa on tyhjiä liikehuoneistoja. (Parasta olisi ollut jättää tekemättä maankäytöllinen ratkaisu, joka keskustan tyhjensi…) Oulun kaupunki ei omista tai vuokraa niitä. Sanoisinko jopa, että markkinat hoitaa tilanteen: kunhan kiinteistöjen omistajien hintapyyntö kohtaa kiinnostuneen hintatason, syntyy kauppa. Näinhän sen pitäisi toimia. Kaavoituksesta ja luvituksesta täytyy vielä sanoa, että tälläkin hetkellä Yhdyskuntapalvelut kampanjoi rummuttaen yrityksiä odottavia 130:a valmista yritystonttia. Tervetuloa Ouluun!

 

hyväksytty


Saari, saari, Hietasaari

12. joulukuuta 2016, 22:00

Kesäkuu 2013: Hietasaaren kaava oli lausuntokierroksella eri johto- ja lautakunnissa. BusinessOulun johtokunnassa tein lausuntoon muutosesityksiä, jotka eivät saaneet kannatusta. Jätin eriävän mielipiteen johtokunnan jättämään lausuntoon, se koostui lähinnä kolmesta asiasta:

1.  asemakaavaluonnos oli osin ristiriidassa yleiskaavaa varten tehtyjen taajamakuva- ja täydennysrakentamisselvitysten kanssa

2. liikenteellisesti kohde ei mahdollista hankkeen laajenemista tulevaisuudessa, pysäköintipaikkojen riittävyys oli kyseenalainen, muiden toimintojen syntyminen huvipuistohankkeen yhteyteen ei mahdollista tilan puutteen vuoksi.

3. kansalaisvastustus tullenee vaikuttamaan hankkeen menestykseen – – siksi Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen ja BusinessOulun tulisi aktiivisesti etsiä vaihtoehtoista sijoituspaikkaa huvipuistokonseptille

Kaava lähti tuolloin eteenpäin muokattavaksi luottamuselimistä ja kuntalaisilta saadun palautteen perusteella. Julkinen keskustelu hiljeni hetkeksi ja kaavoitus teki yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa konsensuksen löytämiseksi.

Kun kaava tuli muutosten ja yhdyskuntalautakunnan käsittelyn jälkeen kaupunginhallitukseen tänä syksynä, se oli muuttunut kahdeksi kaavaksi, kun alueen käyttäjien, palstaviljelijöiden ääntä oli kuunneltu. (Mielestäni varsinkin tuo palstaviljelypuoli eli Vaaskiventien kaava on varsin onnistunut. Se toteuttaa jopa pienimuotoista, huvikumpumaista rakentamista ja kulttuurihistoriallista perimää – ja nyt tästä hienosta harrastuksesta pääsee toivottavasti osalliseksi useammat!)

Tänä iltana valtuustossa äänestettiin ensin siitä, jätetäänkö kaava pöydälle ja käsitellään vasta ensi vuoden puolella. Olisin ollut valmis antamaan vielä tilaa terapeuttiselle keskustelulle, vaikka pääpiirteittäin argumentit puolin ja toisin ovat hyvin tiedossa. Seuraavaksi äänestettiin siitä, palautetaanko kaava valmisteluun niin, että siitä poistetaan huvipuiston varaus ja pysäköintipaikat. Äänet jakautuivat pohjaesityksen voittaessa 50–15–2 ja itsekin olin hyväksymisen kannalla.

Hietasaari on keskustan läheisyyden johdosta kovan maankäytön paineen alaisena. Itse kannatan täydennysrakentamista keskustassa ja keskustan läheisillä alueilla. Esimerkiksi Heinäpäässä ja Tuirassa on tiivistämisen varaa. Tiivistäminen mahdollistaa eheän ja edullisen infrastruktuurin sekä joukkoliikenteen kehittämisen, mutta sillekin on paikkansa. Toppilansalmen molemmin puolin rakennetaan jo, ja Vaakunakyläänkin tulee asutusta. Jututettuani alueen yrittäjiä hekin totesivat, että kaava voisi mahdollistaa sen, ettei saarta kaavoiteta täyteen kerrostaloja. Mieluummin näen Hietasaaressa matkailijoita ja meren kuin betonitalojen meren.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas Hietasaari ei muuten ole ollut aiemmin metsää, vaan viljelyaluetta. Hietasaari pääsi metsittymään, kun vakituinen asutus maatilojen myötä väheni 1950–1960-luvuilla. Tuo kehitys ei ole kuitenkaan ollut huono asia. Hyväksytty kaava jättää saareen vielä vihreääkin. Korkeampaa puustoa säilyy ulkoilureittien ympärillä, vaikka parkkipaikkojen vuoksi siirrettyjen viljelypalstojen alta istutusmetsä kaadetaankin.

Kaavaa itsessäänhän ei vastusteta, eikä huvipuistoa, vaan sanotaan, että huvipuisto ei sovi Hietasaareen. Hietasaaren rauhaa ei kuulemma häiritse toimintaansa laajentava Vauhtipuisto, Meri Oulun kesäteatteri tai tanssipaviljonki, saati majoituskapasiteettia hyödyntävät alueella matkailijat – ainoastaan huvipuiston kiljahdukset pilaavat idyllin. Ainoastaan huvipuiston käyttäjät tulevat autoilla, jotka vaativat parkkipaikkoja.

Argumentoidaan, että huvipuisto voisi mennä Kempeleeseen. Tai radan varteen. Tai meren päälle. Tai mihin vaan. Voi toki mennä, jos yrittäjä niin haluaa. Voihan Hietasaareen huvipuistolta vapautuvalle tontille tuoda jotain muuta toimintaa. Voihan se olla niinkin, että yrittäjän rahoitus on jo kadonnut seitsemän vuoden jahkailun aikana ja joudumme/pääsemme tämän vaihtoehdon eteen. Samaten monet tahot esittävät ideoita siitä, mitä muuta huvipuiston sijasta Hietasaareen voisi tulla. Mutta missä on samanmoinen jono toteuttajia näille visioille? (Jos ihan totta puhutaan niin näitä toimintoja; kotieläinpihaa, melontaa jne. on tulossa jo nytkin, jee!) Antaa siis yrittäjän yrittää ja katsotaan, mihin se riittää.

Nallikarin ranta saatiin hienoon kuntoon EU-hankkeen rahoituksella. Oulun kaupungin oma leirintäalue on juuri saanut valmiiksi uudet loma-asunnot. Ei ole Edenissä viime aikoina käyneelle yllätys eikä mikään salaisuus, että kylpylähotelli kaipaa remonttia, jota ei tulla tekemään, jos alue ei muuten houkuttele kävijöitä. Oulussa ei ole ”sitä matkailukohdetta” joka muista isommista kaupungeista löytyy. Hietasaari-kokonaisuus voi olla se. Luontomatkailun tarpeisiin ja metsäkokemuksia kaupunkilaisille tuomaan syntyköön Sanginjoki.

 

hyväksytty


Oma koulu peittoaa elinkaarimallin

28. syyskuuta 2016, 9:54

Vastine mielipidekirjoitukseen Kalevan Lukijalta -palstalla, julkaistu 25.9.2016

Pekka Simonen kirjoitti sunnuntain 18.9. Kalevassa Jokirannan koulun sisäilmaongelmista sekä uuden koulurakennuksen kiireellisyydestä. Kirjoittaja esitti, että Jokirannan koulu tulisi toteuttaa elinkaarimallihankkeena kiireellisen aikataulun ja taloudellisten syiden vuoksi. Mielestämme nämä perustelut eivät vakuuta irtiottoon kaupungin omasta investointiohjelmasta.

Elinkaarimallilla toteutettavan hankkeen suunnittelukilpailu on vähintään yhtä aikaa vievä prosessi kuin perinteisen hankesuunnitelman rakennuttajan kilpailuttaminen. Simonen kirjoittaa, että rakennuttajalla on peruste rakentaa kohde ”kunnolla”, koska jää itse vastuuseen rakennusteknisistä ongelmista. Mikäli hankinnassa viivästyvää aikataulua koitetaan paikata rakentamisen kiirehtimisellä, ei laatuvaatimus toteudu.

Toisin kuin yleisesti luullaan, ei rakentajan takuu kata hankkeen kaikkia korjauksia. Elinkaarimallilla toteutettujen hankkeiden ylläpitoremontit menevät edelleen kaupungin oman yksikön, Tilakeskuksen, määrärahoista ja niihin osoitetaan tänäkin vuonna viisinumeroinen luku. Ylläpitoremontteihin varattava määräraha kasvaa vuosittain rakennuksen elinkaaren loppupäätä kohti.

Elinkaarimalli vähentää perinteistä lainanottoa vain kirjanpitoteknisesti. Mukana tuleekin maksusitoumus, joka tällaisissa hankkeissa on usein vuosikymmenien pituinen. Sopimuksesta riippuen vuokrasuhteen katkaiseminen tai muuttaminen voi olla käytännössä mahdotonta. Elinkaarimallissa rakentajan rahoituskulut ja indeksikorotukset maksaa luonnollisesti vuokralainen, eli kaupunki. Lisäksi rakentajan markkinaehtoinen rahoitus on tunnetusti kalliimpaa kuin kaupungille edullinen kuntarahoitus. Miksi maksaisimme toisen ottamaa velkaa kalliimmalla?

Simosen mukaan elinkaarimallilla toteutettujen kohteiden kokemukset ovat olleet tähän asti pelkästään positiivisia. Malli ei kuitenkaan rajoitu vain koulukiinteistön rakentamiseen, vaan sen tukitoiminnot, kuten ateria- ja puhtaanapitopalvelut myönnetään myös ulkopuoliselle toimijalle. Muun muassa kouluruokailun laadusta on oppilaiden vanhemmilta saatu jyrkkääkin palautetta.

Yllämainittujen seikkojen valossa Jokirannan koulun toteuttaminen omana investointina olisi järkevää. Monitoimitalotyyppiseen ja muunneltavaan omaan edulliseen kiinteistöön voitaisiin vastaisuudessa Kiimingin alueella osoittaa niitä toimintoja, joiden palvelutarpeet ovat kulloinkin kasvussa.

Oulun vasemmiston luottamushenkilöt

Hilkka Haaga
Rauno Hekkala
Mikko Raudaskoski
Sannamari Sala

hyväksytty


Hyvinvointikeskukset paremmiksi: ajanvaraus takaisin

12. syyskuuta 2016, 20:20

Joukko vasemmiston valtuutettuja jätti syksyn ensimmäisessä Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitetään, että nykyisen hyvinvointikeskusten akuuttivastaanottotoiminnan rinnalle palautettaisiin myös vastaanottoajan ajanvarausmahdollisuus.

Akuuttivastaanotto on herättänyt kuntalaisissa paljon närää. Jonot ovat olleet pahimmillaan tunteja, eikä saman päivän aikana ole päässyt ongelmansa kanssa eteenpäin. Tulppana on ollut muun muassa käytäntö, jonka mukaan sairaanhoitaja arvioi hoidon tarpeen ja kiertävä lääkäri kulkee vastaanottohuoneissa tutkimassa hoidettavat vuoron perään. Lapsiperheitä armahdettiin niin, että lapset pääsevät jonossa ohi. Tämä ei kuitenkaan ilahduta ei-akuutin vaivansa kanssa lääkäriin pyrkivää. Netissä on myös reaaliaikainen terveysasemien jonotilanneseuranta, mutta monet ikäihmiset eivät nettiä käytä. Nuoremmillakin jonojen purkautuessa (oikeammin: ihmisten lähdettyä kotiin, kun ovat riittävän kyllästyneitä jonottamiseen) oma vuoro voikin mennä sivu suun.

Lakisääteinen työterveyshuolto on minimissään vain ennaltaehkäisevää toimintaa. Siksi monet työssäkävijät tai yksinyrittäjät asioivatkin omalla kunnallisella terveysasemalla. Ei tule myöskään unohtaa sitä, että kunnalliset terveyspalvelut palvelevat myös työterveyshuoltona. Monen pienen ei-akuutin (ja usein työterveyshuoltoon kuulumattoman) operaation, kuten luomenpoiston tai gynekologisen tsekkauksen osalta on usein myös mukavaa tietää, milloin operaatio mahdollisesti tapahtuu, jotta voi suunnitella lähitulevaisuuttaan ja toimintakykyään sen mukaan. Pitkän jonotusajan vuoksi moni vastaanotolla piipahtanut voikin palata kotiinsa entistä sairaampana, sillä akuuttivastaanotossa jonottaessa voikin kerätä kätevästi sesongin trendikkäimmät kiertotaudit.

Toivotaan, että kaupungin oman sote-palvelujen laadun, toiminnan ja vaikuttavuuden kehittäminen ei pysähdy siihen, että suuri ja pelottava sote-uudistus on kulman takana.

 

hyväksytty