Kiviset sydämet
Minun on tullut aika kivettää sydämeni. Viime viikolla keskustelin tulevan kesän työjärjestelyistä ja hainkin esikoiselleni julkista päivähoitopaikkaa.
Tuntuu kummalliselta ja surulliselta laittaa noin pieni lapsi toiselle hoitoon. Vielä ensimmäinen. Toki kesään mennessä vauvan motoriset taidot ovat karttuneet, hänhän jopa istuu omin voimin ja jopa liikehtii jollakin hyväksi havaitsemallaan metodilla eteen- ja ylöspäin. Asiassa lohduttaa se, että voin olla lapseni kanssa kotona kuitenkin pari-kolme päivää viikossa ja että Oulun kaupungin perheille tarjoamat palvelut näyttävät ainakin näin hakuvaiheessa kovasti joustavilta ja ihmiskeskeisiltä, kun kyseessä on osa-aikaisen työn vuoksi järjestettävä päivähoito. Ei silti omaatuntoa hivellyt lukea Marjatta Kallialan kirjan Lapsuus hoidossa ydinkohtia. Lapseni työpäivä on pidempi kuin minun, vaikka kuinka tekisin lyhennettyä työaikaa. Illalla kotiin palatessa pitäisi vielä jaksaa sitä yhdessäoloa. Minä varmaan jaksaisin, alle vuotias ehkä ei.
Melko suoraan voi nähdä, ettei subjektiivinen päivähoito-oikeus ole toiminut toivotulla tavalla, kun lukee Kallialan esimerkkejä. Toki vauvaikäisen kanssa kotona olo voi olla kotiin jäävälle vanhemmalle esimerkiksi terveydellisistä syistä niin raskasta, että vanhempi lapsi on syytä laittaa ulkopuoliselle hoitoon. Silti minusta tuntuu kummalta, että oletusarvoisesti vanhempi lapsi lähetetään – rumasti sanottuna – pois jaloista hakemaan ”kodin ulkopuolisia virikkeitä”. Vielä vanhemmillekin kuuluisi sitä yhteistä aikaa ilman lapsia (meidän perheessä illat kuluu niin, että vauva nukkuu, allekirjoittanut blogaa ja toinen vanhempi koodaa. Hmph.)
Muita sydämensä kivettäjiä tällä viikolla ovat ne kaupunginvaltuuston 39 edustajaa, jotka äänestivät maanantaina 20.2. lopulta Kivisydämen, eli Kallioparkin lainatakausten puolesta. Näin Oulun kaupunki suostuu takaamaan 36 miljoonan lainan kaupungin omistamalle liikelaitokselle. Kallioparkin rakentaminenhan pakkotaottiin pöytään jo reilu vuosi sitten, vaikka hanke haudattiin jo aiemmin osasyynä kaupunkilaisten vastustus taloudellisesti järjetöntä hanketta kohtaan. Uusi ”Kivisydän” on pienimuotoisempi versio vuoden 2008 luonnoksesta, mutta nytkin koko rakennusprojektin hinnaksi on arvioitu 73,5 miljoonaa. Yön aikana se hinta jotenkin ’pomppasi’. Kaupunginvaltuuston maanantainen päätös kuitenkin lopullisesti leimaa toteutuksen tavan – ”Veroeuroja ei siis käytetä”. Käytännössä kaupunki ottaa koko summan velkaa tämän kivisen tien onneen rakennuttamiseen.
Jostain syystä kaupunkikeskustan kehittämisen nimiin vannovat Kivisydämen kannattajat eivät halua nähdä, että keskustaa voisi kehittää muutenkin, esim. tuomalla sinne ensin niitä asioita, miksi keskustassa ylipäätään kannattaisi käydä peltomarkettien sijasta. Autoton keskustahan on jopa yksi hankkeen toteuttamisen puolesta esitetyistä argumenteista. 70 miljoonalla saisi jo kummasti julkisen liikenteen ratkaisuja, ettei näin mittaviin ja riskialttiisiin kaivuu-urakoihin tarvitsisi alkaa. Joku jo kommentoikin Kalevan Juttutuvassa, että ensimmäiseen mullasta nousevaan historialliseen parruun se tämäkin projekti tyssää. Keskustan liikehuoneistojen ja tonttien arvo nousee kohtuuttomasti, kun kiinteistöt ”pakkolunastavat” niille määrätyt autopaikat ja lopulta ylikalliiseen keskustaan ei niillä moninaisilla pienillä erikoisliikkeillä, joiden elintilaa alunperin ajateltiin, ole varaa tulla. Monikohan lopettaa toimintansa jo pysäköintiratkaisun kolmivuotisen rakennusvaiheen, ja sitä seuraavien kortteliuudistusten vuosien aikana?
Ennemmin tuon rahan laittaisi vaikka Kalevala-aiheiseen teemapuistoon Toppilansalmen kylkeen. (…tämä oli sarkasmia. Kysykääpä vaikka kuhmolaisilta kuinka hyvin se vakavanhaväinämöinen oikein myykään). Tai sitten lapsiperheille Oulu-lisän tyyppisen avustuksen muodossa, joka tukisi toisen vanhemmista kotiin jäämistä pidemmäksi ajaksi, esimerkiksi sillä summalla, kuin minkä kaupunki maksaisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden takia saman perheen päivähoitomaksujen osuutena kuukaudessa? Tai voitaisiin osoittaa lisämäärärahoja alle kouluikäisten lasten kotikasvatuksessa käytettäviin virikkeisiin; lastenkulttuurin pääsylippuihin, erityyppisiin kerhomaksuihin, askartelutarvikkeisiin, kirjoihin, lainattaviin urheiluvälineisiin jne. Esimerkiksi Valveelta saisi haettua laatikon, joka sisältäisi oululaisaiheista tai -lähtöistä lastenkulttuuria: kirjallisuutta, musiikkia, tehtäväkirjoja, materiaaleja. ”Muovaile vahasta Toripolliisi!” ”Väritä Stella-pelle!” Liikuntapaikoista saisi lainata 100-senttisten luistimia ja suksia panttia vastaan. Avoimen päiväkodin varhaiskasvatus- ja perheryhmiä perustettaisiin lisää, jotta lapset sosiaalistuisivat, jollei ne kotivirikkeet kerran riitä. Ja ei avoimissa päiväkodeissakaan muutamat väriliidut tai lyömäsoittimet lisää tekisi pahaa.
Tai sitten lainan voisi kohdistaa OYS:n lasten ja nuorten oman päivystyksen uudistamiseen niin, että suoraan lasten puolella pääsisi asioimaan muutkin kuin muutamalla ranskalaisella viivalla rajatut lähetteellä saapuvat. Varsinkin kun se aikuisten puolelle suunniteltu selviämisasema on taas jäissä. Mutta tästä lisää myöhemmin.
Lykitään nyt lunta pois pihoiltamme, ja iloitkaamme, kun Kivisydän valmistuu: Torinrannan lumivuoren sijasta siinä on monttu, johon lunta mahtuu. Kivisydän maksaa itsensä takaisin 27 vuodessa. Minun lapseni pitäisi olla tuolloin 27-vuotias, tasapainoinen, työssäkäyvä, sosiaalisesti kyvykäs veronmaksaja, jonka hyvät eväät elämään on varmistettu jo varhaisessa virikkeellisessä, rakastavassa ja kiireettömässä lapsuudessa. Jää nähtäväksi, poissulkevatko nämä edellä esitetyt tekijät toisensa.
Onko elämää mustan keskiviikon jälkeen?
Kas, näin on saatu Suomelle uusi presidentti. Nähtävästi kansan haluama. Tähän alkuun on tehtävä vaalitunnustus: vajosin päättämättömyyden valtaan miettiessäni kumpaa äänestäisin. Päätös venyi takarajaan; viimeiseen ennakkoäänestyspäivään, kun vaalipäivänä en omalle äänestysalueelleni olisi vaalilautakuntatyöltä ehtinyt. Lopulta en halunnut taipua kummankaan ehdokkaan ”kannattajaksi”, vaan noudattaa itsenäistä linjaa tässä asiassa, joten muotoilin täten reippaan protestihenkisen runon, joka kuuluu näin:
On kunniakas Suomen presidenttein sarja /
heist’ paras tähän asti on Tarja /
ei löydy ees vertaista Kekkosen /
kumman valitsen: kuutosen vai kakkosen?
Pistäytyessäni ennakkoäänestyspaikkaan Tuiran Postiin, ei siellä ollut kuin minä ja vaalivirkailijat. Menin paniikkiin, kun en kehdannut viipyä kopissa runollisen vertaa. Tyydyin nopeaan ja myöhemmin katumaani ratkaisuun eli hätäpäissäni pyöräytin lappuun sittenkin numeron.
Kaltaisiani mielipiteettömiä, tai tyytymättömyyttään osoittavia, mutta siinä onnistuvia äänestäjiä oli näissä vaaleissa ennätyspaljon. Aika moni jätti myös kokonaan äänestämättä. Salaliittoteoreetikot epäilevät, että mustan keskiviikon uutisia pantattiin sopivasti yli vaalien, jottei huonot uutiset vain pääsisi vääristämään tulosta.
Samalla vasemmistoehdokkaiden kurjaa menestystä ykköskierroksella (tätä en allekirjoita Arhinmäen kohdalla!) sekä työväenliikkeen tilaa surkutellaan. Ja sitä paitsi sosialidemokratia on muualla Euroopassa jo ihan passé. Tikulla silmään joka Palmea muistaa. Tuntuu uskomattomalta tämän viikon uutistapahtumien valossa, ja nyt en tarkoita Jyrki Kataisen onnettomuutta kukkaruukun kanssa. Miten vasemmiston ajamat arvot ovat yhteiskunnassa muka näin unohduksissa?
Mutta paistaa se risukasaankin. Vaikka sinivalkoinen siipi on maassa, Nokia vähentää ja Puolustusvoimat lakkauttaa, niin Arhinmäki lisääntyy! Valio laajentaa Oulussa. Alzheimer-tutkimuksessa on tehty läpimurto. Pakkaset hiipuvat. Saksalainen ilmakitara-aiheinen tv-dokumentti promoaa Oulua. Uusi kierrätyskeskus avattiin Värttöön. Kirjastolla oli tänään ensimmäinen vauvojen lorutuokio. Päivän pituus on 7 tuntia 50 minuuttia. Sesonkiruoka on madekeitto, joka on terveellistä ja edullista, ja helppo tehdä. Guggenheim on toistaiseksi jäissä. Meillä kotona kausiflunssa on helpottamassa. Lauantaina Lotossa on jaossa yli kymmenen miljoonaa euroa, ja suomalainen voittaa aina.
Vaikka kotikunta olisi kuinka iso parin vuoden päästä (ja sehän on!), niin eiköhän tässä hengissä selvitä ja on vielä syytä elää. Pitää vain tehdä miehissä töitä, jotta peräänkuulutettu kuntaliitosten ehto ”palvelujen turvaaminen” toteutuu. Kansanedustaja Martti Korhonen (onnea myös hänelle iloisen perhetapahtuman johdosta!) huomautti, että kuntakierroksen kuulemisten aikataulu on aivan liian tiukka ja painotti, että raportissa unohdettiin kuntalaisten kuuleminen ja osallistuminen; lähidemokratian läsnäolo. Meidän tavisten tulee vastaavasti muistaa, ettei yksikään kuntapoliitikko voi olla ekspertti kaikissa kuntapolitiikan osa-alueissa, saati tuntea kaikkien kuntalaisten arjen kulkua. Miten itse kukin saisi viestinsä paremmin kuntapäättäjien tietoon? Tällä kertaa omat ”piirustusharjoitukset”, siis runon tai kirkkoveneen raapustaminen ei auta.
Näin tapahtumarikkaan viikon jälkeen ei voi kuin mennä paremmin – siis meillä yksilöillä, ja vasemmistolla. Vetäytykäämme kaikki hyvillä mielin ja ilman tunnontuskia huoahtamaan viikonlopun viettoon.
Ei saa puhua tutuille
Pistäydyin jälkikasvun kanssa jokatorstaiseen tapaan avoimen päiväkodin ja neuvolan yhteistyönä järjestetyssä Esikkokerhossa. Mukava meininki, kahvia ja pullaa, vertaistukea, vinkkejä lastenhoitoon. Ennen kaikkea uusia ihmisiä. Uusia äitejä, kuten minä. Äitejä, joilla on samoja ongelmia ja kokemuksia. Äitejä, joista talven mittaan tulee tuttuja aikuisia: ”Veetin äiti”, ”Emman äiti”, ”Onnin äiti”. Tuleekohan heistä vuosien mittaan myös ystäviä? Pitempiaikaisia perhetuttuja?
Tuoreena äitinä olen myös seuraillut internetin lapsi- ja perheaiheisia keskustelupalstoja. Vakiopuheenaiheita ovat a) saako toisen lasta komentaa ja b) saako toisen perheen asioihin puuttua. Suuri osa vanhemmista ilmaisee halunsa siihen, että lapsia valvottaisiin kollektiivisesti aikuisten toimesta. Ikäänkuin entivanhaisessa kyläyhteisössä; paimennettaisiin porukalla ja turvattaisiin elon matkaa. Pysyisivät pois pahoilta teiltä, eikä itselleenkään sattuisi ikävää.
Viime syksyn uutissadon mukaan lapsilla ei kuitenkaan mene hyvin lähimmäistensä kanssa:
10. lokakuuta: 19-vuotias sai Oulun käräjäoikeudessa vuoden ehdollista 3-vuotiaan sukulaislapsen hyväksikäytöstä.
2. joulukuuta: Isoisä sai vuoden ja 4 kuukautta ehdollista lapsenlapsensa hyväksikäytöstä. Korkeimman oikeuden katsonta oli, että teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, ja kyse oli lähinnä satunnaisista teoista, kun tyttö oli käymässä isovanhempiensa luona. Isoisä kosketteli tyttöä ainakin viidellä kerralla, kun tyttö oli 6-13 -vuotias, siis seitsemän vuoden ajan.
29. joulukuuta.: Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa keski-ikäinen mies ja tämän kaksi aikuista poikaa saivat ehdollisia ja rahallisia vahingonkorvaustuomioita useista syytteistä, jotka käsittivät lähipiiriin kuuluneiden lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista sekä lapseen kohdistunutta haureutta.
Lisäksi on saatu lukea ainakin opettajaharjoittelijasta, erityisopettajasta, liikunnanohjaajasta, lestadiolaisvaikuttajasta ja perhepäivähoitajan teini-ikäisestä lapsesta. Pohjois-Pohjanmaalla lasten hyväksikäyttö on lisääntynyt 145% viime vuodesta. Yhteistä kaikille tapauksille on se, että tapauksista langetetut tuomiot eivät kohtaa oikeustajuamme. Lisää yhteisiä piirteitä: nämä hyväksikäyttäjät eivät ole satunnaisia puskissa lymyäviä namusetiä, vaan lapsen läheisiä tai tuttuja; niitä ihmisiä, joihin nimenomaan pitäisi pystyä luottamaan. Tässä kontekstissa ehdollinen vankeustuomio tuntuu lähinnä karkkipäivän perumiselta. Kesäkuun 2011 alusta voimaan tulleen lakimuutoksen ansiosta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia on tiukennettu, mutta näyttää, että vaikutus tuomioihin on jäänyt kuitenkin vähäiseksi.
Marraskuun alussa 90 kansanedustajaa allekirjoitti Kari Tolvasen (kok) alullepaneman lakialoitteen, jotta lasten seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksia kovennettaisiin edelleen. Aloitteen lähtökohtana on, että minimirangaistukset ovat ehdotonta vankeutta (hyväksikäytössä 1 vuosi ja törkeässä hyväksikäytössä 2 vuotta). Luulen, että silti ongelmaksi muodostuu oikeusistuimen kyky määrätä muita kuin vähimmäisrangaistuksia esimerkiksi pitkäkestoisissa hyväksikäyttötapauksissa, ja tapauksissa, joihin liittyy muitakin rikoksia:
4. marraskuuta STT kertoi, että viisikymppinen mies tuomittiin Etelä-Savon käräjäoikeudessa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, pahoinpitelyistä ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Miehen uhreja oli kolme, ja rikokset jatkuivat yli seitsemän vuoden ajan. Miehen saama tuomio 4 vuotta ehdotonta vankeutta on käräjäoikeuden antamien tapauksen tietojen perusteella lievä rangaistus; maksimirangaistus yksittäisestä syytekohdasta, törkeästä hyväksikäytöstä, olisi kymmenen vuotta. (Nämä uhrit eivät kuitenkaan olleet tekijän lähipiiristä).
Vuoden 2012 alusta terveydenhuollon työntekijöiden ja opettajien on lastensuojeluilmoituksen lisäksi ilmoitettava suoraan poliisille, jos he epäilevät lapsen joutuneen seksuaalirikoksen uhriksi. Tavoitteena on nopeuttaa esitutkinnan aloittamista. Ilmoittaja voi myös keskustella poliisin kanssa asiasta antamatta asianosaisten henkilötietoja, jos ei ole varma tapauksen ilmoitusvelvollisuuden täyttymisestä. Lakisääteisesti alle kouluikäinen käy lastenneuvolassa 15 kertaa ennen siirtymistään kouluterveydenhuollon piiriin. Tosin näistä käynneistä noin puolet tapahtuu kuitenkin jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Koska hyväksikäyttö voi tapahtua myös, kuten aiemmissa esimerkeissä kuvailtiin, ”satunnaisesti” ja lapsen lähipiirissä, voi osa nimenomaan pienistä lapsista jäädä tämäntyyppisen ammattivalvonnan ulkopuolelle, jos lapsi ei ole päiväkodissa tai muussa hoidossa tai jos lapsella ei ole muita kontakteja kodin ulkopuolelle.
Samaan aikaan hyväntahtoinen maallikko miettii, voiko mennä puhuttelemaan eksyneen näköistä naapurin lasta ilman, että joutuu epäilyksen kohteeksi. Miten oman lapsen kanssa saunassa käynti – varsinkin julkisilla liikuntapaikoilla? Voiko isit vielä opettaa pojilleen, miten miehekäs lorotus saadaan aikaan seisaaltaan?
Hyvät tutut ja kanssaihmiset. Voisitteko kuitenkin katsoa lapseni perään? Ja voisitteko katsoa myös niiden muiden aikuisten perään?
